Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa enää
23.06.2021 |
Oon niin yksin ja erakoitunut. Pelkään teinien puolesta, että heistä tulee samanlaisia. Jokainen nysvää omassa huoneessaan, myös minä. Olen pitkäaikaistyötön eikä minulla ole aikuisseuraa ollenkaan. Lapsetkin kasvaneet päin peetä. Näen jo unissani tämän epätoivoisen tilanteen ja etsin siihen ratkaisua.
Kommentit (21)
Elämä on kärsimystä. Kärsimys myös periytyy, koska se linkittyy esim köyhyyteen ja älykkyyteen. Mutta siitä huolimatta kaikki täällä kärsii. Toinen kommentoija antoi hyvän neuvon lähteä kodin ulkopuolelle. Myöskin tämä vauvapalsta on todella huono ja epäterve ikkuna ulkomaailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteen tiedostaminen on ensimmäinen askel muutoksen suuntaan. Nyt voit alkaa ottaa seuraavia askeleita. Miten elefantti syödään?
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan vika.
Itseäni tässä syytän, en yhteiskuntaa enkä ketään muuta. Jotain minun pitäisi nyt tehdä tilanteelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista elämänne oli silloin kun lapset oli pienempiä?
Aloittaisin opiskelun. Kysy työkkäristä, minkälaista aikuisten työllisyyskoulutusta heillä on tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan vika.
Itseäni tässä syytän, en yhteiskuntaa enkä ketään muuta. Jotain minun pitäisi nyt tehdä tilanteelleni.
Minkälaista apua toivoisit saavasi jos sitä tarjottaisiin?
Yrittäkää ymmärtää, että ihmiselle tapahtuu se, mitä hän ajattelee. Ap. On vaihdettava kelaa oman pään sisällä. Miltä kuulostaisi, jos puhuisit seuraavaa: Kyllä minä jaksan ja löydän vielä töitäkin. Lapsilleni sanoisin, että nyt aletaan toimia eikä teidän tarvitse syrjäytyä, vaan alatte tehdä. Mennään poimimaan mustikoita ja keräilemään pulloja. Sano heille, että me pärjätään aina. Pelko pois ja päin elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei.
Voimia sinulle, et ole yksin.
Olen myös samassa tilanteessa.
Yksin ja aina kotona.
Olen nyt kevään loputtua hyväksynyt asian ja yritän löytää hyviä asioita elämääni.
Paljon helpotti kun sain vihdoin kerrottua läheisilleni olostani.
En ole halunnut häiritä heitä kun ovat työelämässä ja kiireisiä.
Mutta he yllättivät minut, joka päivä soitellaan ja käyvät minun luonani.
Onko sinulla ketään jolle voisit avautua?
Vaikka pelottaa kannattaa kokeilla.
Elämä on meille kaikille ainutkertainen,
Ota askel kerrallaan. Toivottavasti tilanteesi paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan vika.
Itseäni tässä syytän, en yhteiskuntaa enkä ketään muuta. Jotain minun pitäisi nyt tehdä tilanteelleni.
Minkälaista apua toivoisit saavasi jos sitä tarjottaisiin?
Tuo on paha kysymys. En tiedä millaista apua. Tuntuu, että minun on itse ratkaistava tämä ongelma. Ei yhteiskunnalta tule apua enää noin isojen lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on kärsimystä. Kärsimys myös periytyy, koska se linkittyy esim köyhyyteen ja älykkyyteen. Mutta siitä huolimatta kaikki täällä kärsii. Toinen kommentoija antoi hyvän neuvon lähteä kodin ulkopuolelle. Myöskin tämä vauvapalsta on todella huono ja epäterve ikkuna ulkomaailmaan.
Jos tämän palstan perusteella kuvittelee asiat menevän, niin todellakin saa vääristyneen ellei jopa sairaan elämänkuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan vika.
Itseäni tässä syytän, en yhteiskuntaa enkä ketään muuta. Jotain minun pitäisi nyt tehdä tilanteelleni.
Minkälaista apua toivoisit saavasi jos sitä tarjottaisiin?
Tuo on paha kysymys. En tiedä millaista apua. Tuntuu, että minun on itse ratkaistava tämä ongelma. Ei yhteiskunnalta tule apua enää noin isojen lasten kanssa.
Jos he eivät ole jo aikuisia, niin kyllä saa! Tee vaikka lasu heistä, ni alkaa saamaan.
Työtä ja raatamista.
Kärsimistä ja kuolemista.
Elämä on.
Aloita vaikka menemällä tänään kävelylenkille. Ei maksa mitään.
Jos lapsesi ovat alaikäisiä saat sosiaalitoimistosta ennaltaehkäisevää tai täydentävää toimeentulotukea.
Ja saat vaikka he olisivat yli 18.v.
Kannattaa hakea, sosiaalisin perustein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan vika.
Itseäni tässä syytän, en yhteiskuntaa enkä ketään muuta. Jotain minun pitäisi nyt tehdä tilanteelleni.
Minkälaista apua toivoisit saavasi jos sitä tarjottaisiin?
Tuo on paha kysymys. En tiedä millaista apua. Tuntuu, että minun on itse ratkaistava tämä ongelma. Ei yhteiskunnalta tule apua enää noin isojen lasten kanssa.
Jos he eivät ole jo aikuisia, niin kyllä saa! Tee vaikka lasu heistä, ni alkaa saamaan.
Me oltiin muutamia kertoja perheleireillä ja saatiin harrastusrahaa lapsille ennaltaehkäisevästi kun oltiin lastensuojelun asiakkaita.
Mitä jos menisitte ensimmäiseksi ulos kaikki yhdessä, niin maailma avartuisi.