Miten pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle?
Riittääkö siihen ns. "masennus" vai pitääkö olla jalka amputoitu?
Kommentit (37)
"Alkoholiriippuvuus yksinään ei ole riittävä peruste sairauspäivärahalle, kuntoutustuelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle..... Alkoholiriippuvuus ei ole este työkyvyttömyysajan etuuksille, jos edellytykset täyttyvät alkoholin käytöstä riippumattoman muun sairauden perusteella."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on maksakirroosi ja pääsin.
M47
Joo, masentuneiden lisäksi päihteiden käyttäjät pääsevät tosi helposti eläkkeelle. Oikeasti sairauden vuoksi työkyvyttömillä onkin sitten vaikeampaa.
Jospa kokisit itse masennuksen. Silloin et laukoisi ihan noin typeriä kommentteja. SE ON IHAN OIKEA SAIRAUS JOKA VIE TYÖKYVYN (lähinnä koska kunnon hoitoa ei vaan saa, resurssipula blaa blaa kun siihen ei vaan ole tässä yhteiskunnassa haluttu panostaa vaan juurikin päinvastoin).
Se on hel vetti, jota ei toivo pahimmalle vihamiehellekään. Josta ei kaikki edes selviä hengissä, kun ei enää jaksa 24/7/365 H.TILLISTÄ TUSKAA. Hoidoksi pilleriresepti ja tapaat sairaanhoitajan ehkä parhaimmillaan kerran kuussa, kyselee lähinnä oireista ja lääkkeiden vaikutuksista, pannaan vaan laastari märkivän haavan päälle... NIIN ONKO IHME ETTÄ SIITÄ EI TOIVUTA.
Sitten vielä ne jotka vähättelee, eihän se ole mikään oikea sairaus... Sitä en toki kiellä että esim. selän takia on turhan mahdoton päästä eläkkeelle. Mutta ei masennuksestakaan "ihan noin vain" pääse, kyllä se on vuosien prosessi ennen kuin pätkähtää lopullinen työkyvyttömyyseläke. Ihmiselle joka KUNNON hoidolla olisi saatu kuntoutettua...
Jos Sijaltainen nousisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Vaikka lääkäri olisikin sitä mieltä, niin vakuutusyhtiö torpedoi.
Mitenkä sitten räjähdysmäisesti kasvava joukko nuoria työkykykyisiä ihmisiä on työkyvyttömyyeläkkeellä nimenomaan masennuksen vuoksi?
Eihän ne silloin ole työkykyisiä.
Jos Sijaltainen nousisi.
Kuinkas tuo masentuminen käytännössä tapahtuu? Olen tehnyt todella stressaavaa ja vaikeaa työtä kohta 25 vuotta. Paine on ollut välillä armoton mutta oma asenne on valitettavasti aina ollut, että tarvittaessa mennään vaikka läpi harmaan kiven. Koskaan en ole tästä työstä pitänyt, pikemminkin inhonnut sitä. Tämä peräänantamattomuus on tietysti näkynyt palkkapussissa (toki myös veroissa) ja työeläkettä on viimeisen eläkeotteen mukaan karttunut sen verran, että käteen jäisi nettona verojen jälkeen n. 3000 € / kk. Eihän sillä nykyistä elämäntyyliäni rahoiteta mutta kyllä tuolla toimeen tulisi etenkin kun säästöjä on myös. Eikä täällä ikuisesti eletä. Voisin aivan hyvin jäädä pois työelämästä itse tienaamalleni eläkkeelle ja antaa työpaikkani jollekin muulle. Piru kun en osaa masentua, on ilmeisesti väärä asenne. Kuinkahan voisi vielä tässä iässä opetella kermaperseeksi? M50
Kyllä amputoidulla jalalla pystyy tekemään vaikka mitä. Toimistotöitä. Rakennuksilla on vähän hankalaa, mutta kyllä sielläkin suunnittelijoille ja mestareille on käyttöä.
Hyvin vaikeaa se on. Itse kävin yksitoista vuotta sitten läpi täydet eläketestit. Laajat psykologian haastattelut, palikkatestit ja siinä oli vaikka mitä, muistitestejä yms. Monta tuntia menee parina päivänä.
Ei mitään toivoa päästä silti.
Mielestäni eläke tulisi myöntää työttömyysajan pituuden perusteella.
Sanotaan 20 vuotta olisi sellainen sopiva raja, jotain sitä luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Käyttäisit sanaa, miten joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Sitten kun todetaan ettet kykene tekemään mitään, et mitään ja olet pää kainalossa lopun elämäsi. Työ on paras lääke. Käytä sitä.
Pitkäaikaistyöttömälle on lottovoitto päästä eläkkeelle. Loppuu työkkärin simputus.
Onhan siinä sekin vaihtoehto, että ottaa jonkun työn, kuin työn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Käyttäisit sanaa, miten joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Sitten kun todetaan ettet kykene tekemään mitään, et mitään ja olet pää kainalossa lopun elämäsi. Työ on paras lääke. Käytä sitä.
Pitkäaikaistyöttömälle on lottovoitto päästä eläkkeelle. Loppuu työkkärin simputus.
Onhan siinä sekin vaihtoehto, että ottaa jonkun työn, kuin työn.
Ei kai sentään. Kuulostaa työläältä ja joutuisi siis itse tienaamaan oman toimeentulonsa.
Masennusdiagnoosilla on vaikea päästä. Siitä voi parantua ja työkyky palautua joten ei ole syytä pysyvästi eläköityä.
Amputoitu jalka ei myöskään ole este työnteolle. Monet tekee töitä koko elämäntä ilman kinttua.
Joten kiltisti nyt vaan sinne sorvin ääreen hikoilemaan!
Skitsofrenia-diagnoosilla jouduin pysyvälle eläkkeelle 28 vuotiaana, sitä ennen kymmenen vuotta kuntoutustuella (eli määräaikaisella eläkkeellä).
Masennuksella ei enää pääse, eikä oikein psykoosisairaudellakaan - siihenkin on lääkitystä ja kuntoutusta. Tavallaan jäljelle jää etenevä fyysinen sairaus tai vammautuminen.
10 v aikana : kaksisuuntainen diagnoosi, 4 psykoosia, 9 osastohoitojaksoa joista 3 suljetulla, 2 itsariyritystä psykoosissa, 43 ect hoitoa nukutuksineen, vaikea masennus, psykoottinen masennus.. Tässäpä osa noista. Eläke toki myönnettiin 7 vuoden kitumisen jälkeen. Tervetuloa ap "pääsemään" tähän rumbaan. Muisti paska, kognitiiviset kyvyt heikentyneet, töissä olisin vaan edessä muille.. Itse elämän arvostus on onneksi korkealla ja motivaatio kunnon parantamiseen löytyy ja usko siihen että oikealla lääkityksellä tilanne pysyy siedettävänä
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas tuo masentuminen käytännössä tapahtuu? Olen tehnyt todella stressaavaa ja vaikeaa työtä kohta 25 vuotta. Paine on ollut välillä armoton mutta oma asenne on valitettavasti aina ollut, että tarvittaessa mennään vaikka läpi harmaan kiven. Koskaan en ole tästä työstä pitänyt, pikemminkin inhonnut sitä. Tämä peräänantamattomuus on tietysti näkynyt palkkapussissa (toki myös veroissa) ja työeläkettä on viimeisen eläkeotteen mukaan karttunut sen verran, että käteen jäisi nettona verojen jälkeen n. 3000 € / kk. Eihän sillä nykyistä elämäntyyliäni rahoiteta mutta kyllä tuolla toimeen tulisi etenkin kun säästöjä on myös. Eikä täällä ikuisesti eletä. Voisin aivan hyvin jäädä pois työelämästä itse tienaamalleni eläkkeelle ja antaa työpaikkani jollekin muulle. Piru kun en osaa masentua, on ilmeisesti väärä asenne. Kuinkahan voisi vielä tässä iässä opetella kermaperseeksi? M50
Sinulla selvästi on joku mielenterveysongelma: olet empatiakyvytön ja narsistinen. Niillä ei ikävä kyllä eläkkeelle pääse. Itse vaikea-asteisen masennuksen läpikäyneenä voin sanoa että se ei ole "kermaperseiden" hommaa vaan kovaa kärsimystä. Jos mahdollista niin kehitä empatiakykyäsi ja opettele häpeämään. Masennus on oikea sairaus. Suosittelen hankkimaan tietoa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas tuo masentuminen käytännössä tapahtuu? Olen tehnyt todella stressaavaa ja vaikeaa työtä kohta 25 vuotta. Paine on ollut välillä armoton mutta oma asenne on valitettavasti aina ollut, että tarvittaessa mennään vaikka läpi harmaan kiven. Koskaan en ole tästä työstä pitänyt, pikemminkin inhonnut sitä. Tämä peräänantamattomuus on tietysti näkynyt palkkapussissa (toki myös veroissa) ja työeläkettä on viimeisen eläkeotteen mukaan karttunut sen verran, että käteen jäisi nettona verojen jälkeen n. 3000 € / kk. Eihän sillä nykyistä elämäntyyliäni rahoiteta mutta kyllä tuolla toimeen tulisi etenkin kun säästöjä on myös. Eikä täällä ikuisesti eletä. Voisin aivan hyvin jäädä pois työelämästä itse tienaamalleni eläkkeelle ja antaa työpaikkani jollekin muulle. Piru kun en osaa masentua, on ilmeisesti väärä asenne. Kuinkahan voisi vielä tässä iässä opetella kermaperseeksi? M50
Sinulla selvästi on joku mielenterveysongelma: olet empatiakyvytön ja narsistinen. Niillä ei ikävä kyllä eläkkeelle pääse. Itse vaikea-asteisen masennuksen läpikäyneenä voin sanoa että se ei ole "kermaperseiden" hommaa vaan kovaa kärsimystä. Jos mahdollista niin kehitä empatiakykyäsi ja opettele häpeämään. Masennus on oikea sairaus. Suosittelen hankkimaan tietoa siitä.
Kuvittelet yhden kirjoituksen perusteella tuntevasi jonkun ja aika pitkälle vedit diagnoosit. Normaali ahkera ihminen jolle on kasvanut omatunto ja työmoraali tuo pikemminkin vaikuttaisi olevan. On masennus sairaus kylllä, omituisen paljon sitä nykyään on liikkeellä verrattuna tilanteeseen -70 - 90 luvulla. Työnteko ja elämän halölinta yleisesti ei ole muuttunut ainakaan yhtään vaikeammaksi tekniikan kehittyessä. Ei siis välttämättä ole tuo kermaperseisyys aivan väärä arvio. Sekin on mahdollista että sinä olet väärässä. Eri.
Ei terve ruumis työtä kaipaa. Työ parantaa monet päävaivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Vaikka lääkäri olisikin sitä mieltä, niin vakuutusyhtiö torpedoi.
Mitenkä sitten räjähdysmäisesti kasvava joukko nuoria työkykykyisiä ihmisiä on työkyvyttömyyeläkkeellä nimenomaan masennuksen vuoksi?
tätä mäkin olen ihmetellyt kun tuosta uutisoidaan. Eikö heitä nyt terapian yms avulla edes johonkin työpaikkaan saataisi integroitua?
Pitää alkaa käyttää enemmän päihteitä ja kysyttäessä liioitella nekin määrät. Ironian huippu kun olen ahdistusta yrittänyt hukuttaa alkoholilla. Viihtymiseen käytän satunnaisesti miedompaa päihdettä. Kunhan pääsisi eläkkeelle niin olisi yksi murhe vähemmän.