MInäkin kysyn pojan käytöksestä ja pelaamisesta

nosto

Eikö kellään ole mitään ehdotusta? Olenko ainoa, jolla on näin?

Help!

Anna pelata sen sovitun määrän, pari tuntia päivässä. Ja lopun ajan kuuntele jankkaamista, lapsilla on hyvä olla tylsää, näin syntyy leikkiä ja mielikuvitus aktivoituu.

Jos jankkaaminen rasittaa, sano jämäkästi, että jos tänään enää kysyy asiasta, niin otat huomisen peliajan pois.

Jankkaamisen voi kieltää. Ja jos lapsi ei tottele kieltoa, niin sitä varten on rangaistukset.

Vierailija kirjoitti:

Anna pelata sen sovitun määrän, pari tuntia päivässä. Ja lopun ajan kuuntele jankkaamista, lapsilla on hyvä olla tylsää, näin syntyy leikkiä ja mielikuvitus aktivoituu.

Jos jankkaaminen rasittaa, sano jämäkästi, että jos tänään enää kysyy asiasta, niin otat huomisen peliajan pois.

Näin olen tehnyt.. ja ai että se on raskasta. Kovapäinen lapsi.

ap

Anna pelata jos siitä tykkää, kyllä sitä ehtii käyttää aikaansa epämieluisiin asioihin elämässä ihan tarpeeksi. Loma on loma koululaisellekin.

Jos lomalla haluat antaa enemmän peliaikaa, ehkä pojan voisi antaa ansaita sitä esim. Ylimääräisillä kotitöillä? Siinä olisi sitten tekemistä niissä kotitöissä.

Itselläni ei lapsia ole, mutta serkkujeni kanssa vanhemmat toimivat näin ja niistä kasvoi ihan täysipäisiä aikuisia.

Jos lapsi haluaisi lukea kirjaa tai leikkiä käpylehmillä yli 2 tuntia päivässä, niin sitä tuskin pidettäisiin ongelmana. Miksi ei saisi pelata lomallaan niin paljon kuin mieli tekee? Kummallista, että yhä edelleen ajatellaan jonkin tietyn median olevan turmiollinen. Itsestäänselvää tietysti on, että vanhemmat tietävät, mitä tuon ikäinen lapsi pelaa.

Vierailija kirjoitti:

Anna pelata jos siitä tykkää, kyllä sitä ehtii käyttää aikaansa epämieluisiin asioihin elämässä ihan tarpeeksi. Loma on loma koululaisellekin.

Itsekin voisin lomalla antaa enemmän peliaikaa, mutta ei ole kenellekään hyväksi, että on ruudulla koko päivän. Eli jos annat katsoa tv:tä, tubea tai olla kännyllä, niin pelaaminen on parempi vaihtoehto, kehittää ainakin toivottavasti jotain aktiivisena tekemisenä.

Mutta päivään pitää kuulua lapsilla muutakin, liikuntaa, kotitöitä, kavereita, aikuisen kanssa oloa ja tylsistymistä.

Tehokas lääke ruikutukseen on nurkassa seisottaminen. Semmoinen vartti tai puoli tuntia nurkassa seisten, seinää muutaman sentin etäisyydeltä tuijottaen, motivoi ihmeesti kauniiseen käytökseen

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi haluaisi lukea kirjaa tai leikkiä käpylehmillä yli 2 tuntia päivässä, niin sitä tuskin pidettäisiin ongelmana. Miksi ei saisi pelata lomallaan niin paljon kuin mieli tekee? Kummallista, että yhä edelleen ajatellaan jonkin tietyn median olevan turmiollinen. Itsestäänselvää tietysti on, että vanhemmat tietävät, mitä tuon ikäinen lapsi pelaa.

Ongelma onkin siinä sen addiktoivuus.. jos koko ajan pitää ei pelatessakin asiasta jankata. Jos antaisin pelata niinkauan kuin haluaa, nin oikeasti pelaisi käytännössä koko päivän. Ei haluaisi lähteä uimaan, koska "matsi kesken".. ei kaverille, sillä pelaa mieluumin.. Tämä on se ongelma.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi haluaisi lukea kirjaa tai leikkiä käpylehmillä yli 2 tuntia päivässä, niin sitä tuskin pidettäisiin ongelmana. Miksi ei saisi pelata lomallaan niin paljon kuin mieli tekee? Kummallista, että yhä edelleen ajatellaan jonkin tietyn median olevan turmiollinen. Itsestäänselvää tietysti on, että vanhemmat tietävät, mitä tuon ikäinen lapsi pelaa.

Siksi, että nykyään tiedetään yksipuolisten asentojen ja liikunnan puutteen vaikuttavan meidän kaikkien hyvinvointiin. Ihmiselle on helpompi jos liikkumisen rutiinit oppii jo lapsena, sen sijaan, että istuu samassa asennossa tekemässä samaa liikettä 10h päivässä. Samoin jatkuva mediatulva ja ruudun toljottaminen (tiktok/tube/jne) lyhentää keskittymiskykyä ja aiheuttaa muutoksia aivoissa tutkitusti.

Samalla tavalla olisin huolissaan lapsesta joka koko päivän, joka päivä, vaan lukisi kirjoja, katsoisi telkkaa tai tekisi muuta monotonista.

Jos taas normaalisti tapaa kavereita, liikkuu, käy uimassa tai mitä vaan muutakin, niin pelaaminen on parempi kuin tube, telkka tai muu passiivinen tekeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi haluaisi lukea kirjaa tai leikkiä käpylehmillä yli 2 tuntia päivässä, niin sitä tuskin pidettäisiin ongelmana. Miksi ei saisi pelata lomallaan niin paljon kuin mieli tekee? Kummallista, että yhä edelleen ajatellaan jonkin tietyn median olevan turmiollinen. Itsestäänselvää tietysti on, että vanhemmat tietävät, mitä tuon ikäinen lapsi pelaa.

Ongelma onkin siinä sen addiktoivuus.. jos koko ajan pitää ei pelatessakin asiasta jankata. Jos antaisin pelata niinkauan kuin haluaa, nin oikeasti pelaisi käytännössä koko päivän. Ei haluaisi lähteä uimaan, koska "matsi kesken".. ei kaverille, sillä pelaa mieluumin.. Tämä on se ongelma.

ap

Ja tiedät tämän mistä? Tietenkin, jos sitä kivaa tekemistä yleensä rajoitetaan, niin jos kerrankin saa pelata mielensä mukaan, ei halua sitä keskeyttää lähteäkseen mamman mieliksi uimaan. Jos siihen pelaamiseen suhtauduttaisiin ilman hysteriaa, ja se olisi vain tekemistä muiden joukossa, niin kyllä sen oheen pian alkaisi kaivata muutakin tekemistä. Mutta ethän sinä tätä usko, joten aivan turha selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi haluaisi lukea kirjaa tai leikkiä käpylehmillä yli 2 tuntia päivässä, niin sitä tuskin pidettäisiin ongelmana. Miksi ei saisi pelata lomallaan niin paljon kuin mieli tekee? Kummallista, että yhä edelleen ajatellaan jonkin tietyn median olevan turmiollinen. Itsestäänselvää tietysti on, että vanhemmat tietävät, mitä tuon ikäinen lapsi pelaa.

Siksi, että nykyään tiedetään yksipuolisten asentojen ja liikunnan puutteen vaikuttavan meidän kaikkien hyvinvointiin. Ihmiselle on helpompi jos liikkumisen rutiinit oppii jo lapsena, sen sijaan, että istuu samassa asennossa tekemässä samaa liikettä 10h päivässä. Samoin jatkuva mediatulva ja ruudun toljottaminen (tiktok/tube/jne) lyhentää keskittymiskykyä ja aiheuttaa muutoksia aivoissa tutkitusti.

Samalla tavalla olisin huolissaan lapsesta joka koko päivän, joka päivä, vaan lukisi kirjoja, katsoisi telkkaa tai tekisi muuta monotonista.

Jos taas normaalisti tapaa kavereita, liikkuu, käy uimassa tai mitä vaan muutakin, niin pelaaminen on parempi kuin tube, telkka tai muu passiivinen tekeminen.

Mutta eihän AP ole koskaan kokeillut, miten lapsi toimisi, jos pelaamista ei rajoitettaisi enempää kuin muutakaan tekemistä. Siis esimerkiksi vuoden ajan. Tietysti jos pelaaminen on yleensä kiellettyä, ja yhdeksi päiväksi se sallitaan, niin lapsi pelaa koko päivän.

Kahden tunnin ja koko päivän välillä on aika paljon tunteja.

Minä antaisin pelata yhtenä päivänä viikossa koko päivän ja muina päivinä en ollenkaan. Lapsi tietäisi että tuona yhtenä päivänä saa pelata sen koko päivän ja kaikkina muina päivinä keskittyisi muuhun tekemiseen ja kavereiden kanssa tekemisen suunnittelukin olisi helpompaa. Lopeta ohjelmatoimistona olo, lapsi on niin iso että kykenee jo itseään viihdyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi haluaisi lukea kirjaa tai leikkiä käpylehmillä yli 2 tuntia päivässä, niin sitä tuskin pidettäisiin ongelmana. Miksi ei saisi pelata lomallaan niin paljon kuin mieli tekee? Kummallista, että yhä edelleen ajatellaan jonkin tietyn median olevan turmiollinen. Itsestäänselvää tietysti on, että vanhemmat tietävät, mitä tuon ikäinen lapsi pelaa.

Ongelma onkin siinä sen addiktoivuus.. jos koko ajan pitää ei pelatessakin asiasta jankata. Jos antaisin pelata niinkauan kuin haluaa, nin oikeasti pelaisi käytännössä koko päivän. Ei haluaisi lähteä uimaan, koska "matsi kesken".. ei kaverille, sillä pelaa mieluumin.. Tämä on se ongelma.

ap

Kuulostaa enemmänkin että ongelma on sinulla kun haluat että lapsi on itsesi suora jatke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi haluaisi lukea kirjaa tai leikkiä käpylehmillä yli 2 tuntia päivässä, niin sitä tuskin pidettäisiin ongelmana. Miksi ei saisi pelata lomallaan niin paljon kuin mieli tekee? Kummallista, että yhä edelleen ajatellaan jonkin tietyn median olevan turmiollinen. Itsestäänselvää tietysti on, että vanhemmat tietävät, mitä tuon ikäinen lapsi pelaa.

Ongelma onkin siinä sen addiktoivuus.. jos koko ajan pitää ei pelatessakin asiasta jankata. Jos antaisin pelata niinkauan kuin haluaa, nin oikeasti pelaisi käytännössä koko päivän. Ei haluaisi lähteä uimaan, koska "matsi kesken".. ei kaverille, sillä pelaa mieluumin.. Tämä on se ongelma.

ap

Ja tiedät tämän mistä? Tietenkin, jos sitä kivaa tekemistä yleensä rajoitetaan, niin jos kerrankin saa pelata mielensä mukaan, ei halua sitä keskeyttää lähteäkseen mamman mieliksi uimaan. Jos siihen pelaamiseen suhtauduttaisiin ilman hysteriaa, ja se olisi vain tekemistä muiden joukossa, niin kyllä sen oheen pian alkaisi kaivata muutakin tekemistä. Mutta ethän sinä tätä usko, joten aivan turha selittää.

Eiköhän jokainen tunne lapsensa paremmin kuin satunnainen internetkirjoittaja.

Hesarissa oli joskus juttu, jossa toimittaja oli kokeillut pelirajoitusten poistoa kahden lapsen kanssa. Toinen oli itsekseen toiminut noin kuin sinä sanot, nähnyt kavereita, leikkinyt Legoilla ja tehnyt kaikkea. Toinen oli vain pelannut, edes veljensä ei ollut saanut pois pelien luota pyytämällä leikkimään. Lapsesta oli tullut ärtyisä ja väsynyt. Kokeilun lopuksi lapsi oli itsekin sitä mieltä, että rajat ovat hyvä vaihtoehto hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi haluaisi lukea kirjaa tai leikkiä käpylehmillä yli 2 tuntia päivässä, niin sitä tuskin pidettäisiin ongelmana. Miksi ei saisi pelata lomallaan niin paljon kuin mieli tekee? Kummallista, että yhä edelleen ajatellaan jonkin tietyn median olevan turmiollinen. Itsestäänselvää tietysti on, että vanhemmat tietävät, mitä tuon ikäinen lapsi pelaa.

Ongelma onkin siinä sen addiktoivuus.. jos koko ajan pitää ei pelatessakin asiasta jankata. Jos antaisin pelata niinkauan kuin haluaa, nin oikeasti pelaisi käytännössä koko päivän. Ei haluaisi lähteä uimaan, koska "matsi kesken".. ei kaverille, sillä pelaa mieluumin.. Tämä on se ongelma.

ap

Ja tiedät tämän mistä? Tietenkin, jos sitä kivaa tekemistä yleensä rajoitetaan, niin jos kerrankin saa pelata mielensä mukaan, ei halua sitä keskeyttää lähteäkseen mamman mieliksi uimaan. Jos siihen pelaamiseen suhtauduttaisiin ilman hysteriaa, ja se olisi vain tekemistä muiden joukossa, niin kyllä sen oheen pian alkaisi kaivata muutakin tekemistä. Mutta ethän sinä tätä usko, joten aivan turha selittää.

Eiköhän jokainen tunne lapsensa paremmin kuin satunnainen internetkirjoittaja.

Hesarissa oli joskus juttu, jossa toimittaja oli kokeillut pelirajoitusten poistoa kahden lapsen kanssa. Toinen oli itsekseen toiminut noin kuin sinä sanot, nähnyt kavereita, leikkinyt Legoilla ja tehnyt kaikkea. Toinen oli vain pelannut, edes veljensä ei ollut saanut pois pelien luota pyytämällä leikkimään. Lapsesta oli tullut ärtyisä ja väsynyt. Kokeilun lopuksi lapsi oli itsekin sitä mieltä, että rajat ovat hyvä vaihtoehto hänelle.

Tämä. Kyllä lapseni on saanut välillä pelata paljon enemmänkin (esim. silloin kun vanhemmat töissä). Kokemuksesta tiedän, ettei se hänelle sovi. Muuttuu levottomammaksi eikä vain osaa lopettaa. Ei itse osaa "annostella".

ap

Sovitte jonkun päivän milloin voi pelata niin paljon kun haluaa, kun ensin hoitanut läksyt ja muut. Tarjoile ruoka huoneeseen tee spesiaali pelipäivä. Ole kiinnostunut itsekkin pelaamisesta , pelaa mukana.

Mutta ei saa antaa pelata kuitenkaan joka päivä jatkuvasti niin kauan kuin haluaa, on täysin sidoksissa koulumenestykseen.