Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuntuu, että en kohta enää jaksa
22.06.2021 |
Isäni menehtyi vuonna 2012, ja tuntuu, että elämän paras aika on ohi. Reilua vuotta myöhemmin minulla meni välit poikki toisen sisareni kanssa. En olisi uskonut, että välit olisivat poikki vielä tänäkin päivänä. Hän ei tosin nykyään ole väleissä muidenkaan perheeni jäsenten kanssa. Haluaisin, että lopultakin tänä vuonna saataisiin perinnönjako suoritettua ja ainaiseen vähävaraisuuteeni tulisi helpotusta. Olen valmistunut merkonomiksi, mutta on todettu, että en pystyisi tekemään niitä töitä, koska arkisten asioiden hoidossa on Aspergerin takia ongelmia. Sisareni on vaatinut minua hakemaan ammattiapua, koska minulla on ollut tapana saada kohtuuttomia raivokohtauksia. Olen nyt jo reilun vuoden ajan hakenutkin apua ja mielestäni oloni on helpottunut huomattavasti, mutta sisareni ei ole reagoinut tähän mitenkään. Hän tietää tilanteestani, koska mielenterveyshoitajani soitti hänelle jo hyvän aikaa sitten ja kertoi asiasta. Puhelussa sisareni sanoi muun muassa, että minulla on tapana kiivastua herkästi. Olen viime aikoina ollut masentunut siksi, että vaikka olen nyt hakenut apua niin se ei ole johtanut välien korjaantumiseen. Tänäänkin itkin ja puhuin ääneen, että en enää jaksa ja haluaisin pois täältä, mutta en haluaisi tuottaa järkytystä varsinkaan äidilleni ja isän iäkkäälle sisarelle, joka on vielä hyvissä voimissa ja elinvuosia saattaa olla vielä useita. Mutta minusta tuntuu, että minäkään en enää jaksa. Raja se on minunkin sietokyvylläni. Olen myös siksi masentunut, että en ole vuoden 2010 jälkeen päässyt matkustamaan sellaiseen paikkaan, jossa en ole koskaan aiemmin käynyt tai paikkaan, joka on ainakin vähemmän tuttu kuin kotiseutuni. Minulla ei todellakaan tällä hetkellä ole varaa sellaiseen ja koen viimeisen 10 vuoden menneen hukkaan.
Kommentit (48)
Täällä ei kannata hakea turvaa, kohta joku kiusaamassa... Tsemppei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei kannata hakea turvaa, kohta joku kiusaamassa... Tsemppei.
Tiedän. Jätänkin sellaiset kommentit omaan arvoonsa.
Siskosi ei halua olla tekemisissä sinun tai kenenkään muunkaan kanssa. Itsensä syyllistäminen tuo vaan kurjaa oloa. Masennuksesta voi parantua, mutta vaatii paljon kannattelua ja tukea muilta. Löydätkö vertaistukiryhmiä paikallisista mielenterveysseuroista?
Vierailija kirjoitti:
En jalsanut lukea kuin kohtaan raha raha raha.
Ok.
Vierailija kirjoitti:
Siskosi ei halua olla tekemisissä sinun tai kenenkään muunkaan kanssa. Itsensä syyllistäminen tuo vaan kurjaa oloa. Masennuksesta voi parantua, mutta vaatii paljon kannattelua ja tukea muilta. Löydätkö vertaistukiryhmiä paikallisista mielenterveysseuroista?
Voisi yrittää etsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jalsanut lukea kuin kohtaan raha raha raha.
Rahalla on kuules isompi merkitys kuin tajuatkaan.
Oletko pyytänyt sisareltasi anteeksi raivokohtauksiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko pyytänyt sisareltasi anteeksi raivokohtauksiasi?
Olen mutta hän ei edelleenkään luota minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jalsanut lukea kuin kohtaan raha raha raha.
Rahalla on kuules isompi merkitys kuin tajuatkaan.
Raha on loppujen lopuksi turhaa. Mieluummin terve kuin rikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jalsanut lukea kuin kohtaan raha raha raha.
Rahalla on kuules isompi merkitys kuin tajuatkaan.
Raha on loppujen lopuksi turhaa. Mieluummin terve kuin rikas.
Jaa. Itse olisin mieluummin myös terve ja rikas kuin vain terve.
Sisareni sanoi, että oli saanut mielenterveyshoitajan puheista sellaisen käsityksen, että olisin väittänyt, että sisareni on katkaissut välit turhaan. Kerroin kyllä mielenterveyshoitajalle kaiken oleellisen eli luulisi ettei tällaista väärinkäsitystä ole voinut syntyä. Eli joko hän ei ole osannut kertoa asiaa tarpeeksi selvästi tai sitten sisareni valehtelee, mikä ei todellakaan olisi yllätys. Nyt kyllä tuntuu siltä, että millään muullakaan ei ole enää väliä. Ennemmin kuolisin kuin eläisin loppuelämäni välirikossa. Sisareni ei myöskään halua olla äidin eikä toisen sisareni kanssa tekemisissä. Toinen sisareni myös sanoi, ettei haluakaan enää olla hänen kanssaan tekemisissä koska on niin v-mäinen ihminen. Kuitenkin minä olen meistä ainoa, jolle sisarellani olisi oikeasti syytä olla vihainen, vaikka hänen mielestään tietysti hänellä on syytä olla vihainen äidille ja toiselle sisarelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän mahtaa sitten tapahtua, kun äidistä ja minusta on aika jättänyt. Meinaavatko sisareni sitten elää olematta tekemisissä toistensa kanssa ja miltä se mahtaa tuntua.
Jos yksikin pesän osakas vaatii pesän jakamista, on jako suoritettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yksikin pesän osakas vaatii pesän jakamista, on jako suoritettava.
Kyllä.
Mun isä kuoli noin vuosi ja kuukausi takaperin ennenaikaisesti (oli valehtelematta mun elämän tärkein henkilö.) Mun mielenterveys on ollut ihan kuralla jo ennen sitäkin ja ongelmat on niin vakavia ettei niihin mikään ammatiapu ole auttanut vaikka olen hakenut apua yli 10 vuotta tuloksetta. Multa kuoli myös yksi toinen lähisukulainen parin päivän päästä isän kuoleman jälkeen. Sitä ennen tuli ero eräästä naisesta ja koiratkin kuoli joista oli tullut hyvin tärkeitä myös mulle. On myös ollut paljon epäonnea monissa muissa asioissa. Tuntuu todellakin siltä että varmaan teen itsemurhan ennenkuin vuosi vaihtuu. Voimat on yksinkertaisesti täysin lopussa enkä jaksa enää laittaa edes ruokaa itselleni tai huolehtia terveydestäni.
Mullakin on asperger ja saan nykyään melkein joka päivä hirveitä raivokohtauksia joiden aikana uhkailen muita ihmisiä ja hajotan paikkoja. Olen pahalla päällä melkein kaiken aikaa kun en saa enää edes naista ja vittuilen puran pahaa oloani niille harvoillekkin vielä elossa oleville läheisille. Kai nekin kohta sairastuu ja kuolee pois niin sitten voin tappaa itseni.
Masentunut Mies kirjoitti:
Mun isä kuoli noin vuosi ja kuukausi takaperin ennenaikaisesti (oli valehtelematta mun elämän tärkein henkilö.) Mun mielenterveys on ollut ihan kuralla jo ennen sitäkin ja ongelmat on niin vakavia ettei niihin mikään ammatiapu ole auttanut vaikka olen hakenut apua yli 10 vuotta tuloksetta. Multa kuoli myös yksi toinen lähisukulainen parin päivän päästä isän kuoleman jälkeen. Sitä ennen tuli ero eräästä naisesta ja koiratkin kuoli joista oli tullut hyvin tärkeitä myös mulle. On myös ollut paljon epäonnea monissa muissa asioissa. Tuntuu todellakin siltä että varmaan teen itsemurhan ennenkuin vuosi vaihtuu. Voimat on yksinkertaisesti täysin lopussa enkä jaksa enää laittaa edes ruokaa itselleni tai huolehtia terveydestäni.
Mullakin on asperger ja saan nykyään melkein joka päivä hirveitä raivokohtauksia joiden aikana uhkailen muita ihmisiä ja hajotan paikkoja. Olen pahalla päällä melkein kaiken aikaa kun en saa enää edes naista ja vittuilen puran pahaa oloani niille harvoillekkin vielä elossa oleville läheisille. Kai nekin kohta sairastuu ja kuolee pois niin sitten voin tappaa itseni.
Mene muualle satuilemaan.
Paluuta entiseen ei enää näytä olevan. Lähden siis täältä sitten kun äidistä ja isän sisaresta on aika jättänyt. Tai jos äidistä jättää ensin, lähden sitten enkä jää enää odottelemaan. Millään ei ole mitään merkitystä, jos perhe on rikki.
Jos minulla olisi tuollainen veli tai sisar, jättäisin hänet omaan arvoonsa. Jos on tuollainen kusipää ettei halua sopia asioita niin ei kannattaisi tuhlata elämäänsä sellaiseen.
Kuules nyt ..raha on vain maallista ja kuolema on pelkkää pimeyttä, nimimerkillä kokemusta on
Voi kamala! Koeta jaksaa! Ymmärrän kyllä, ettei tilanteesi ole helppo. Olet saanut kärsiä kohtuuttomasti.