Lue keskustelun säännöt.
Osaatko sinä pyytää anteeksi ja nähdä oman virheellisyyden, kun on sen aika?
22.06.2021 |
Osaatko nähdä oman virheellisyyden, huonon käytöksen tai olevasi väärässä ja pyytämään anteeksi? Vai pidätkö aina mielipiteesi, vaikka ehkä sinunkin olisi tarve kuunnella myös muita ja ottaa vaikka oppia toisista ihmisistä? Vai oletko itsepäinen eli et osaa pyytää edes anteeksi, vaikka joskus olisi tarpeen?
Kommentit (12)
Kyllä. Päästän toisinaan sammakoita suustani, täysin tahattomia ja ei-pahaa tarkoittavia, mutta tajuan vasta suuni avattuani, että nyt oli surkea tilannetaju, ja pyydän heti anteeksi ja kerron, mitä tarkoitin oikeasti.
Vakavammissa tilanteissa koen olevani ani harvoin väärässä, sen harvan kerran kun olen väärässä ollut niin pahoittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ainakin joissain tilanteissa. Varmaankin on myös tilanteita, joissa olen tehnyt väärin mutta en ole huomannut sitä itse.
Heikkouden merkki todeta olevansa väärässä, jos ei ole.
Osaan toki, mutta kun en koskaan tee virheitä tai ole väärässä.
Lasketaanko se että tuntee jatkuvasti kroonista syyllisyyttä kaikesta mitä tekee?
Ja anteeksipyytelee kaikkia tekemisiään ja sanomisiaan, ettei toiselle vain tulisi paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on tavallaan ulkoistanut molempien anteeksipyytämisen ja väärässä olemisen minulle :)
Eli kyllä osaan.
En käyttäydy huonosti vahingossa, ja tahalliset loukkaukset kohde ansaitsee.
Ja myönnän kun en tiedä jotakin asiaa tai olisin voinut toimia paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuan aina heti kun olen jotenkin möhlinyt, mutta anteeksipyytäminen on eri juttu. Joskus sanon väkinäisen "sorin", mutta "anteeksi" ei tulisi ulos varmaan kirveelläkään. Käytökseni muuttuu kyllä tavallista nöyremmäksi kyseessä olevaa henkilöä kohtaan, joskus pysyvästikin mikäli kyseessä joku ei-niin-läheinen, jonka en voi olettaa tuntevan minua riittävän hyvin ymmärtääkseen.
Olen rauhallinen, hankalasti suututettava ja hyvätapainen persoona, mutta myös erittäin ylpeä. Harvoin tulen ketään loukanneeksi, mutta ne harvat kerrat saattavat sitten paisua vuosikausien mykkäkouluksi jos "vastapuoli" alkaa kisata kanssani ylpeydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä olen pyytämässä anteeksi jos aihetta on, tähän päivään mennessä semmoista virhettä ei ole tapahtunut.
Melko helpostikin. Onko se yleensä nainen, jolle tämä on helpompaa, kun itse en muista törmänneeni yhteenkään mieheen, jolta tämä onnistuisi.
En muista milloin olisi ollut tarpeen pyytää anteeksi.