mies haki ja perui avioeron

Öh, miten perutaan avioerohakemus? Siellähän se on käräjillä voimassa kun hakemuksen jättää, ei niitä takaisin vedetä. Raukeaa jos ei hae kakkosvaihetta. Näin Suomessa, lienee joku katsonut liikaa jenkkisarjoja...

Ap kertoo: Se perutaan siten, että jättämisen jälkeen ennättää soittaa//lähettää viestin tmv. Käsittelijälle. Kuullostaa ihmeelliseltä, mutta juuri näin homma toimii. Jos yhteinen hakemus ja toinen peruu, on vain toinen enää hakija josta samat toinenpiteet kuin yksin haettaessa. Ja jos yksin hakee, saa vedettyä pois ilman että toinen edes saa tietoa. Tästä on nyt kokemusta. Kakkoshakemuksen kulut maksoin minä, koska mies kieltäytyi maksamasta ensisijaisena peruvana hakijana ja notaari oli jo ennättänyt käsitellä asian, eikä suostunut miehen vaateisiin. Muutoin yhteisvastuullinen ulosotto.

Kakkoshakemus siis ap:n tapauksessa johti 1vaiheen eron alkuun. Mies sai peruttua aiemman hakemuksensa. Ja nyt hakemus nro 3 eli 2 vaiheen hakemus on miehen taholta peruttu ja ap:lle jää ratkaisu jatkaako hakemista yksin, koska myös oma allekirjoitus oli paperissa.

Älä nyt hyvänen aika enää jatka tuossa liitossa!! Kaikki kirjoittamasi asiat, kertovat ettei tuo ole hyvä suhde! Varmasti et edes kertonut kaikkea. Lue kirjoituksesi läpi. Et kehoittaisi ystävääsikään jäämään tuollaiseen vankilaan.

Voimia sinulle!

Tämä neuvo ei liity välttämättä ap:n tilanteeseen, mutta esimerkiksi islamin laissa avioeron voi ottaa korkeintaan 3 kertaa. Te ette ilmeisesti ole eronneet sitä ensimmäistäkään kertaa, mutta ehkä tuota 3 eron sääntöä voi miettiä, että ei voi pompotella rajattomasti. Mikään Suomen laki ei kai estä menemästä uudestaan naimisiin saman tyypin kanssa, jos tulee katumapäälle eron jälkeen?

Sen päätät sinä itse. Ei ole väliä, millaisen psykiatrisen diagnoosin miehesi voisi saada vai saisiko ollenkaan. Merkitystä on sinun hyvinvoinnillasi ja sillä, että elät omien arvojesi mukaista elämää. Alistuvansa parisuhteessa on helppo kadottaa suunta omalta elämältä ja tuntuma siitä, mitä itse oikeasti haluaa ja tarvitsee. Sinun kannattaisi mielestäni pysähtyä nyt miettimään, mitkä ovat elämässäsi ne tärkeimmät osa-alueet joihin haluat keskittyä (lapset, ystävät, työ, harrastukset jne). Sitten voit miettiä, miten haluat näillä elämäsi osa-alueilla toimia. Hyvän parisuhteen tulisi mahdollistaa omien arvojen mukainen elämä (tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kumpikaan osapuoli suhteessa voi tehdä ihan mitä lystää toisesta välittämättä). Mikäli huomaat, että arvojesi mukaan eläminen on nykyisessä parisuhteessasi mahdotonta, joudut pohtimaan, oletko valmis luopumaan elämänarvoistasi jatkaaksesi suhteessa.

Mielestäni sinun ei kannata lähteä mukaan nokittelun siitä, kuka parisuhteen päättymiseen on syyllinen. Taitava manipuloijia osaa kääntää argumenttisi sinua vastaan. Sen sijaan voisit keskittyä vain ja ainoastaan omaan ja lastesi hyvinvointiin. Kuten muutkin ovat ehdottaneet, hae turvaa  läheisistä, joihin luotat. he voivat olla apunasi arvopohdinnoissasi. He osavat myös tuoda näkökulmaa siihen, mikä on normaalia ja myös kannustaa sinua kohti itsellesi tärkeitä päämääriä.

Olen itse elänyt alistavassa suhteessa 10 vuotta sitten. Haluaisin suositella, että haet itsellesi keskusteluapua. Itse kuvittelin nuo seuraavat 10 vuotta olevani hullu, koska sitä minulle suhteessa hoettiin. Päädyin vuosi sitten hakemaan apua ihan muussa kriisitilanteessa mutta nämä keskustelukäynnit auttoivat minua löytämään valtavasti voimaa itsessäni ja toivat myötätuntoa itseäni kohtaan. Et siis tarvitse keskusteluapua, koska olet hullu, vaan jotta voisit nauttia elämästäsi mahdollisimman paljon.

Anna mennä eron nyt loppuun asti, et saa tuosta liitosta mitään hyvää, saat vain paskaa niskaan, syyttelyä, uhkailua, kiristystä, valetta, syyllistämistä kaikesta mahdollisesta mitä ikinä teet tai yrität tehdä. Et ole suhteessa ikinä huoleton, onnellinen, tyytyväinen, elämäniloinen ja omilla jaloillasi seisova aikuinen, vaan olet nyrkin ja hellan välissä, koko ajan varpaillasi ja varuillasi, mietit kaikkea tekemisiäsi ja huolehdit, että et vain tee vaihingossakaan jotakin väärin ja suututtaisi miestä jne. Onko se mielestäsi normaalia ja tasapainoista elämää? Sitäkö haluat tästä eteenpäinkin? Sillä sitähän se on vaikka miten yrittäisit asiaa muille muuten selittää, et enää siihen usko itsekään, mutta et uskalla repäistä itseäsi poiskaan. Nyt olisi kuitenkin hyvä tilaisuus. Vaikka erosta tulisi kuinka likainen, niin tekisin sen nyt kun on hyvä paikka. On aivan sama mitä mies tekee tai sanoo, et ole hänelle enää tilivelvollinen, olet henkisen väkivallan uhri. Nyt tukiverkot käyttöön ja lähdet suhteesta. Saatat ajan kanssa päästä siitä henkisestikin eroon.

Tämä saattaa kuulostaa julmalata mutta sinun ap tulisi hankkia se kuuluisa selkäranka nyt. Voit aloittaa sen näyttämällä että olet itsenäisiin päätöksiin pystyvä nainen, eli et mieti eroamista enää vaan toteutat sen. Et ole vaimo vaan miehesi marionettinukke. Ota yhteyttä vanhoihin ystäviin ja perheeseen ja kaikkiin, jotka olet kadottanut. Jos et muuta paikkaa keksi niin mene vaikka turvakotiin, niin saat alkaa järjestellä omaa itsenäistä elämääsi. Miehesi kuulostaa paskakasalta, joten ei ole mitään järkeä aloittaa mitään pitkällisiä terapioita. Ei tule toimimaan. Mies voi eronne jälkeen mennä laittamaan nuppiansa kuntoon, mutta tuskin tulee sitä tekemään. Tsemppiä nainen nyt, älä enää jahkaile vaan toimi!

Voi hänen aika sentään. Minkä ihmeen takia sinä tarvitset tuntemattomien ihmisten vahvistusta täällä netissä erotaksesi kusipäästä?

Itse tiedostat, että elämäsi on mennyt alamäkeä miehen takia, eikä tuo mies tule muuttumaan. Muuta vaihtoehtoa mielekkäämmälle elämälle ei ole kuin se ero.

Jätä se.

Eikö muita ajatuksia?

Ei.

Ei, muita ajuksia.

Ap pyytää neuvoja tilanteeseen

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:20"]

Ap pyytää neuvoja tilanteeseen

[/quote]

Ja neuvo on: jätä se.

Mitä muuta sanottavaa tähän enää on?!

Ap: mies käytti eilisen päivän vakuutteluun liiton pysyvyydestä ja ikuisesta yhdessä olosta. ei ole ketään, joka tukisi eropäätöksessä eli verkostoa ei ole. huomaan olevani aika heikoilla.

Jos itselläni olisi mies joka useita kertoja tehnyt eropaperit niin eipä tarvitsisi miettiä.

Lopettaisin kissa hiiri leikin.

Kerrot avauksessa tärkeitä syitä miksi erolle on peruste "vaikea parisuhde, jossa arki ei luista. Miestäni on sanottu narsistiseksi."

Rakkautta ei taida olla jäljellä kun et siitä mainitse. Mikä on mielipiteesi, onko miehesi narsistinen vai ei. Useimmilta voi löytä naristisia piirteitä olematta silti narsisti.

Tärkeää on että kaivat esiin omat mielipiteesi asioista, sinä elät teidän arjessa ja avioliitossa. Onko se elämä sellaista minkälaista haluaisit sen olevan? Mikä on se asia joka pitää sinut kiinni miehessäsi?

Käytä ainakin se harkinta-aika, älä vedä papereita pois. Sillä ei ole väliä syyllistääkö mies sinua siitä vai ei, voit lopettaa keskustelun aiheesta sanomalla että itse oli aloitteellinen.

Itseäni en voi nähdä tilanteessasi sillä minulle ei olisi mahdollista tehdä noin, kerta olisi riittänyt ja liitto olisi loppunut.

Pohdi sitäkin onko miehesi ylipäätään rehellinen ja sanojensa mittainen mies. Ulkoapäin katsellen vaikuttaa melkoiselta tuuliviiriltä. Jos liitossanne on lapsia niin ei heille tee hyvää epätietoisuus, lapset vaistoaa epävakauden parisuhteessa vaikka heille ei sitä kerrottaisi. Lapset kärsii huonosta suhteestanne ja toki myös erosta.

Miehesi mielestä ollaan siis ikuisesti yhdessä, kunnes hän taas tekee avioerohakemuksen. Halooooooo ap, olet luopunut työstä, yrityksestä ja vapaaehtoistoiminnasta?????? Kuulostaako normaalilta elämältä? Ei kuulosta. Normaalissa parisuhteessa puolisot kannustavat toisiaan toteuttamaan haaveitaan. Löydät itsellesi paremman. Aseta nykyisen suhteen ehdoksi terapia ja molempien puolisoiden omien, tärkeiden asioiden paperille kirjaaminen, läpikäyminen ja kunnioittaminen.

Niin minäkin kuvittelin, että kerta paperit olisi ratkaisseet asian. Ennen ajattelin, että jo erolla uhkailu aiheuttaa eron jos sitä ilmenee. Mutta tässä liemessä ei ajatus kulje, eikä itsenäisiä ratkaisuja synny. Miehellä ei ole diagnoosia, mutta vahvasti hän vaikuttaa minuun että "kadotan itseni" ja sopeudun ja myönnyn hänen oikkuihin. Ap

Ota yhteyttä entisiin ystäviisi. Lasten kanssa lähdet sukulaistesi luona käymään. Puhu heille, kerro tarvitsevasi heitä konkreettisesti vierellesi tukemaan ennen kuin lakkaat kokonaan olemasta, kuuntele itsessäsi sitä pientä lasta joka haluaa olla arvokas läheisilleen, ei eristetty ja henkisesti rampautettu. Se pieni lapsi sinussa yrittää pelastaa sinut takaisin elämään.

Katko ne kahleet mitä miehesi on sinuun sitonut ja sido itsesi takaisin siihen rakkauden verkkoon jossa olit lapsena ja nuorena. Sinä olet juuri niin heikoilla kuin annat itsesi olla. Sinulla on verkosto, sinä itse olet se joka ei ole siinä kiinni. Et voi jatkaa parisuhteessa kun et ole suhteessa edes itseesi.

Sano kaikille että sinä teit päätöksen erosta koska hukkasit itsesi etkä koe voivasi olla kenenkään puoliso. Ja sitten olet sinkkuna pitkään. Miehesi saa siis olla oikeassa ja sinä pääset kuitenkin takaisin elämään.