Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa mulle, että mä selviän ja kaikki menee hyvin
17.06.2014 |
Sain juuri tietää olevani raskaana. Tein raskaustestin ja ne helvetin kaksi viivaa siinä nökötti. Ikää on 24, eli ei tässä mitään pentuja enää olla. Opinnot yliopistossa kesken. Koko elämä kesken. Kaikki suunnitelmat menee uusiksi. Tuntuu, että tukehdun. Lapsen isälle en ole vielä kertonut, luultavasti ottaa tämän paremmin kuin minä. En halua tehdä aborttia, mutta nyt tuntuu että kaikki kaatuu päälle.
Sanokaa rohkaisevia sanoa! :(
Kommentit (18)
Veikkaan, että vuoden päästä ajattelet, että tämä on parasta, mitä sulle on ikinä tapahtunut :) Tsemppiä ja onnea :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän olet parhaassa lastentekoiässä!
Ja ei koulut jää jos lapsi syntyy. Itsellä 5 lasta ja suoritin yliopiston siinä (äitiyslomalla töistä) samalla.
Et tule selviämään ja kaikki menee enemmän ja enemmän päin vittuja.
No ei voi varmuudella sanoa selviätkö. Ei kaikki selviä, osa selviää
Selviät! Itse tein valitettavasti vastaavassa tilanteessa abortin aikanaan, kun mies sanoi että jättää minut jos pidän lapsen, ja olen katunut sitä siitä asti :(
Oikeasti tajusin vasta abortin jo tehtyäni, että joka puolellahan niitä oli opiskelijoita, joilla oli lapsia, jopa yh-äitejä, ja hyvin he saivat hoidettua opintonsa loppuun ja kaikki meni ihan hyvin. Ja onhan lapsi rikkaus elämään, vaikkakin erilainen rikkaus kuin ehkä olisi suunnitellut itse siihen elämänvaiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviät selviät.
MOni kaverini sai lapsia opiskeluaikana. (Minä sain esikoisen 24-vuotiaana, mutta ehdin maisteriksi viikkoa ennen lapsen syntymää.) Ei se ole mikään katastrofi. Alkuvuosina lapsi ei kuluta rahaakaan, jos vaan kelpuutat kirpparivaatteet ja sukulaisten vanhat vaunut etä vaadi sprottibugaboota ja timberlandia. Neuvon ottamaan opinnoista ihan reilusti vuoden äitiys- ja vanhempainlomaa ja laittamaan lapsen sit hoitoon, jotta voit hoitaa opinnot kunnialla ja aikataulussa loppuun. Kouluun mennessään lapsi nimittäin alkaa viedä rahaa ja on kiva jos olet siihen mennessä tukevasti työelämässä.
Kiitos rohkaisevista sanoista. :) Jotenkin vaan mielessä kaikkea, mitä muka piti ehtiä tehdä ennen lapsia. Matkustella jne. Mutta ei noihinkaan asioihin ole ollut varaa näin opiskelijana, olisiko se asia nyt kauheasti muuttunut parissa vuodessa, kun lapset olisi lähitulevaisuudensuunnitelmissa kuitenkin olleet. Jotenkin tää tuli vaan niin shokkina. Ehkä mä alan nyt sulattelee tätä ja iloitsee :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit sä ne asiat tehdä lasten kanssakin, matkustella jne. Toki se on vähän erilaista kuin jos olisi sinkkuna yksin, mutta ei paskempaa silti.
EI mikään katastrofi, monet tosiaan saa lapsia opiskeluaikana ja muutenkin alle kolmikymppisinä.
Kyllä sä pärjäät, jos et hyvin niin sitten huonosti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensinnakin onnittelut! saat maailman tarkeimman ja rakkaimman ihmisen! kylla selviat :) hali! ja rohkeutta!
Selviät! Hyvä ystäväni sai 3 lasta opiskeluaikana ja pärjää hyvin! Pitkällä tähtäimellä voi olla jopa hyvä asia: valitettavasti monet työnantajat karsastavat vastavalmistuneiden naisten palkkaamista koska pelkäävät että nämä jäävät heti äitiyslomalle. Kun lapsi / lapset on jo tehty niin tätä huolta ei ole. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviät!
Oot vielä nuori!
Mä oon kahden pienen lapsen kanssa, yli kolmikymppisenä opiskellut yliopistossa ja ammattikoulussa yhtäaikaa. :D
Kyllä sä selviät ku vaan päätät niin!
Mä tulin raskaaksi 22-vuotiaana uuden miehen kanssa. Jatkoin opinnot loppuun kahdenvuoden päästä, nyt meillä jo toinen lapsi ja naimisissakin kohta 9 vuotta. Eli joskus nämä "kriisit" päättyy hyvin ja elämä kuljettaa siihen suuntaan mihin on tarkoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan loistava ikä saada lapsi!
Opinnot kannattaakin viimeistellä vasta kun on siirtymässä työelämään, koska silloin pääset työnhakuun vastavalmistuneena. "valmistuin 10v. sitten ja olen ollut kotona siitä lähtien" -statuksella on paljon heikommalla. Nyt sulla on vähintään jouluun asti aikaa takoa mahdollisimman paljon opintoviikkoja, jotta opinnot eivät jää lopullisesti kesken kotonaolon ajaksi.
Ajattele niin että kaikkea ei voi saada.Kun saa lapsen menettää jotain muita juttuja.Mutta kun saa oman lapsen ne muut jutut ei tunnukaan enää niin tärkeiltä.Niin se vaan menee.Sen tajuaa viimeistään sitten kun se oma tuhiseva pikkupallero on sylissä.
Sain esikoiseni 24-vuotiaana, olin töissä ja opinnot vielä edessäpäin. Todellisuudessa lapsi toi yhtälöön paljonkin järkeä. Äitiysvapaa antaa aikaa miettiä, mitä kannattaa tehdä kun huolehdittavana on itsensä lisäksi myös lapsi.
Päätin tuolloin, että töihin en palaa vaan menen opiskelemaan. Opiskelin hoitovapaalla yhden tutkinnon, jatkoin siitä perään heti toisen. Opintojen ohessa tein vain hyviä ja järkeviä töitä, en mitään ilmaisia harkkarin hommia, koska mielekkämppää olisi ollut vaikka hoitaa omaa lasta kun tehdä toisille ilmaiseksi töitä. Työdiileissä tein vain järkeviä sopimuksia, neuvottelin hyvät palkat ja etenin valmistumiseni jälkeen hyviin asemiin.
Ilman lasta olisi kunnianhimoni ollut todennäköisesti aivan muuta. Nykyään poika on 15-vuotias fiksu ja komea nuorukainen. Meillä menee hyvin, osittain myös tuon lapsen ja aikoinaan hänen myöntänsä muuttuneen elämäntilanteen ansiosta.
Pitää vielä lisätä, että tuolloin odotusaikana meille suorastaan markkinoitiin neuvolassa aborttia (rv. 14), kun lapsi oli yllätys. Vieläkin karmii, vaikka tapahtuneesta on aikaa.
Mulla oli aikoinaan sama tilanne. Valitsin raskauden keskeyksen. Opiskeluajan poikaystävästä ei ollut vanhemmuuteen, eikä mulla olisi ollut sukua opiskelupaikkakunnalla tukenani. Tuntui väärältä tuoda lapsi siihen tilanteeseen. Tein lapsia myöhemmin paremman miehen kanssa, jota oikeasti rakastan ja josta on isäksi.
Jos päädytte siihen, että pidätte lapsen - tai siis annatte raskauden jatkua -, niin tilanteeseesi vedoten vaadi mahdollisimman paljon kesäopintoja ja ennakkotietoja syksyn kursseista. Yliopistoissa joustetaan näissä aika hyvin, voidaan tehdä erityissopimuksia kesätenteistä, -esseistä ym. Teet ihan raivona opintoja sinne vuodenvaihteeseen asti, kokonaisuudet loppuun, ettei osasuoritukset sitten mahdollisesti vanhene, jos sulla meneekin kotona vauvan kanssa aiottua pidempään.
Matkustelusta: raskaana ja vauvan kanssa voi kyllä matkustaa riippumatta siitä, mitä palstoilla varoitellaan. ;) Jos sulla on pakollisia vaihtoja tai ulkomaanharjoitteluita, niin lapsen saa moniin maihin hyvinkin iisisti mukaan ja sosiaalietuudet samaten.
Kiitos vastauksista! Kyllä lapsi pidetään, mies varsinkin oli asiasta innoisaan kun hänelle äsken kerroin. Itsekin jo sulatellut uutista. Ja tosiaan ainakin opintoihin saa lisäpuhtia, jos ei muuta :D Itsellä on ystävilläkin lapsia, joilta saa neuvoja ja tukea, mun ja miehen lähisuku asuu samassa kaupungissa ja sinänsä kaikki varmaan meneekin hyvin. Mutta kyllähän tää silti tuntuu ihan uskomattomalta! Että nyt meistä sitten tulee perhe..... :)
ap