Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäyvät ahistuneisuushäiriöstä kärsivät.
16.06.2014 |
Oletteko kertoneet työkavereille ja/tai pomolle asiasta?
Miten ovat suhtautuneet asiaan? Onko heidän käytös muuttunut sinua kohtaan sen jälkeen? Miten on muuttunut?
Miten muut huomaa tai huomaavatko ahdistuksesi? Miten se ilmenee?
Mietin tässä pitäisikö kertoa vai vain pitää asian omana tietonani. Itse joudun vetämään roolia ja se väsyttää ihan jumalattomasti.
Kommentit (4)
Olen maininnut etenkin ennen niitä tilaisuuksia, missä mun ahdistus ja paniikkitaso tuppaa nousemaan (esim palaverit jne). Saatan esim todeta jollekin samaan kokoukseen tulevalle, että hitto kun taas jännittää. Hoidan kuitenkin mun työtehtävät siitä huolimatta hyvin, joten mun oireilu on muodostunut työpaikalla jonkilaiseksi vitsiksi. Otetaan kyllä tosissaan joo, mutta välillä vaikeisiin asioihin on hyvä suhtautua vähän huumorillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole puhunut työpaikalla asiasta. Meillä on duunissa vähän jokaisella jotain vaivaa, reumaa, fibromyalgiaa sun muuta, joten jengi varmaan ymmärtäisi kyllä ihan hyvin mun ongelmat. Meillä ei tarvitse myöskään pitää yllä mitään roolia, se helpottaa. Luovalla alalla olen, ehkä siksi työyhteisö on vapaampi.
Ap:n ahistenuisuushäiriöstä en ole kertonut, mutta omista vaivoistani voin kertoa työkavereille ja/pomoille.
En ole kertonut, koska en näe, mitä hyötyä siitä olisi. Mun ahdistukseeni ei voi vaikuttaa työpaikalla, ja koska nautin työstäni, en halua että edes yritävät. Olisi hirveää jos esim alettaisiin vähentää multa haastavampia tehtäviä stressin pelossa.
Mutta näkyyhän se välillä jos tilanne on pahana, koska saan pakko-oireita ja pahimmillaan tulee itkukohtauksia. Tätä tosin tapahtuu muutaman vuoden välein, ei siis ihan tämäntästä.