Lue keskustelun säännöt.
Voiko teinille sanoa, että
16.06.2014 |
Siis jos kyseessä on tosi huonosti käyttäytyvä teini, jonka käyttäytymishäiriöt johtuvat ympäristöstä (ei kotikasvatuksesta vaan esim. kavereista), niin voiko täysin uupunut äiti sanoa, että hän katuu lapsen syntymää? Oletko itse sanonut näin tai edes meinannut? Entä onko sinulle oma vanhempi sanonut näin ja millaisia tunteita se sinussa herätti?
Ja siis mulla ittellä ei ole lapsia eikä mulle ole sanottu näin, haluan vaan tietää, että miten ihmiset suhtautuu tällaiseen asiaan? Ja muistakaa nyt, että ootte kaikki anonyymeja :)
Kommentit (11)
Mun mielestä sitä ei voi katua, eikä siten sanoa. Itse on lapsen halunnut ja se vastuu pitää myös kantaa, väsyneenäkin.
Voi katua päivää, joilloin kaikki menee huonosti. Tai itse kuitenkin pyrkisin pysymään lapsen "yläpuolella" noissa asioissa. Mä päästelen kyllä välillä suutuspäissäni paljonkin typeriä asioita, mutta en halua lapsille ei haluttua fiilistä ikinä. Tai esim jotkuhan huutaa, että mä tapan sut, jos et ole kunnolla... pienillekin. Aivan käsittämätöntä.
Aikuiselta kun loppuu voimat ja ideat, niin ei siitä saa lasta syyllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on asia, mitä ei sanota ikinä ääneen, vaikka kuinka kaduttais. Syyttömän syyllistäminen on pervorssia.
On täysin väärin sanoa teinille/pienemmälle lapselle noin. Se on sitten eri asia mitä kukin vanhempi ajattelee omassa päässään, mutta ääneen nou nou. Itse en ole sanonut, enkä edes meinannut. Nyt kun omani on jo tarpeeksi vanha, että voisi omilleen muuttaa, niin olen sanonut hänelle, että voisi jo lähteä (meinaa kaiketi vähän "kyllästymistä" häneen ja hänen elämän tyyliinsä), mutta siis en ole heittämässä ulos. Ja nautiskelen jo ajatuksella, että saisin asua yksin. No joo, vähän aiheen vierestä tämä.
Älä sano. Minulle äitini sanoi niin kaksi vuotta sitten, ja yhä kirvelee. Olin masentunut, en häiriökäyttäyt kavereiden vuoksi.
t. 15-v
Sano vain! Nykynuoret olevat muutenkin aivan liian rantaleja tuollaiseen. Sano vaan niin alkaa kunnioitusta löytymmöö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhu asiasta jonkun aikuisen kanssa. lapsi on syytön siihen, että sinä kadut häntä. olisko susta ollu kiva kuulla sun vanhempien suusta tollasta?? teinit on erityisen herkkiä, voi pikkasen kirpasta jos äidin suusta tulee tollasta. toki sulla on oikeus tuntea mitä tunnet ja ajatella mitä ajattelet, muttetniitä voi lapsellesi ääneen sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vanhemmat on kironnu päivää jolloin näki mut. En edes muistanut sitä aluks mutta nyt tuli mieleen. Ymmärrän joskus vanhempien turhautumisen huonosti käyttäytyvään kakaraan, mutta en itse sanoisi noin, siis tarkoituksella.
Joskus ihmiset sanoo vihaisena asioita, joita eivät tarkoita.
EI IKINÄ! On vaan asioita, joita ei voi sanoa lapselleen, toi on yksi niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on erilaisia, mutta itse otin äidin valittelut siitä, kuinka ei olisi pitänyt lapsia tehdä, tosi raskaasti ja koetin olla entistäkin kiltimpi ja helpompi lapsi ja pitää hänet tyytyväisenä. Aina en onnistunut ja syytin itseäni kovasti. Nuorena aikuisena sairastuin sitten vakavaan masennukseen ja kesti kauan oppia tuntemaan, että on arvokas ihminen sellaisena kuin on.
Meillä kotona äiti huokaili erittäin usein, kuinka hän katuu lasten tekemistä = meitä. En sitten itse koskaan hankkinut lapsia, ei siitä sen kummempaa seurannut. Ja tosi onnellinen olen lapsettomana!