Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni on tossukka
16.06.2014 |
Mitä tehdä kun lapsi (tyttö) 12v. on liian kiltti, kaveritkin vievät kuin litran mittaa. Hän ahdistuu konflikteista, ja antaa kaikessa periksi jo mielummin ennen kuin edes sanoo omaa mielipidettään.
Säännöt ja ohjeet hän ottaa aina kirjaimellisesti, ahdistuu ja huolestuu jos jotain niistä ei voi toteuttaa ja miellyttää ohjeiden antajaa (esim. vanhemmat, opettaja, harrastuksen ohjaaja).
Häntä alkaa itkettää, jos joutuu sanomaan omaa mielipidettään muita vastaan.
Koitetaan aina löysää lapsen nutturaa, että joskus voi mennä yli vähän matalammastakin kohtaa, tai tilanteen mukaan sääntöjä voi soveltaa ja käyttää kuuluisaa "maalaisjärkeä".
Pelkään, että hänestä tulee liian kiltti aikuinen, ja isojen maailmassa hänen ylitse kävellään ja kiltteyttä käytetään hyväksi.
Miten rohkaista häntä terveesti kapinoimaan ja olemaan 'tottelematon'? Tähän asti se on ollut toivotonta. Hän ei ole koskaan edes tehnyt mitään typerää tai tuhmaa, mistä olisi voinut 'palkita'.
Kommentit (3)
Voi hyvä luoja mikä "ongelma". Kyllä sun pitää varmaan nyt hakata herkkyys pihalle tyttärestäsi, koulia siitä kunnon kovanaama.
Hyi helvetti, kun tuli paha olo tästä keskusteluloituksesta. Itkettää ja oksettaa. Haluan pois tästä maailmasta, kun joudun hengittämään samaa ilmaa ap:n kaltaisen saastan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäkää huoli ettei kukaan käytä hyväkseen hänen kiltteyttään ja olkaa ylpeitä tytöstä!
Alue: Aihe vapaa
Antakaa hänen olla oma itsensä. Tärkeintä on, ettei nyt vanhemmatkin käänny häntä vastaan ja saa häntä tuntemaan että hän on kotonaankin vääränlainen. Tukekaa häntä sellaisena kuin hän on, älkää yrittäkö muuttaa muunlaiseksi.
Eikä sitä tarvitse pelätä mitä tapahtuu aikuisten maailmassa. Kilteillä on aikuisten maailmassa yleensä paljon helpompaa kuin lasten maailmassa, koska aikuiset on keskimäärin sivistyneempiä ja käytöksensä hallitsevia. Varsinkin kun pehmeän ja kiltin luontoiset lapset eivät yleensä hakeudu esim. ammattielämässä tuulisille paikoille joissa tosiaan tallotaan jalkoihin jos ei käytä kyynärpäitä, vaan paikoille joissa kilttiys toimii. Sellaisia ammatteja ja työyhteisöjä on paljon.
Lisäksi on se juttu, että toki, kiltti lapsi tulee saamaan kolhuja, mutta niiden kokeminen itse ajan oloon kasvattaa ja kovettaa jonkin verran, vaikka ei luonteen peruspehmeyttä poistakaan. Kyllä se mitta joskus tulee täyteen kiltilläkin, viimeistään aikuisena jos ei muulloin, jos ajautuu elämässä sellaisiin kouluihin joissa oikeasti kiltteyttä joku käyttää hyväksi, esim. parisuhteeseen hyväksikäyttäjän kanssa.