Valtava ahdistus blogeista
Olen viime aikoina selannut vähän liikaa blogeja ja nyt ihan hirveä ahdistus ja itseinho. Olen hirveä läski noihin verrattuna ja ruma enkä ikinä osaa pukeutua noin täydellisesti eikä mulla ole varaa merkkilaukkuihin. Voi kuulostaa tyhmältä mutta oikeasti itsetuntoni on ihan romahtanut. En ikinä näytä tuolta kuin noi pitkäsääriset laiheliinit kireissä farkuissaan..Mitä vaatekokoa noi edes on..34? Ahdistaako ketään muuta?
Kommentit (27)
Ei se elämä ole todellisuudessa niin ihanaa kuin mitä blogeissa näyttää. Tiedään erään lifestyle bloggaajan, joka blogi on harmoninen, hauska, kiireetön, askarrellaan lasten kanssa jne. Todellisuudessa jonkin on ihan samassa työ/perhe-elämä oravanpyörässä kuin me muutkin. Elää blogille, huutaa lapsilleen jne. Asunto on välillä sekaisin kuin mikä, mutta siivoaa siitä aina yhden nurkan, jonka sitten kuvaa voitiin ja muokkaa kuvan sopivan utuiseksi. Niihin kautta elämä vaan vaikuttaa ihan täydelliseltä.
Minäkin osaan kadehtimisen taidon vaikka mulla menee hyvin. Ihana perhe, hyvä mies, omakotitalo. Ihanat koirat joiden kanssa kivat harrastukset. Olen urheilullinen enkä ihan rumakaan ja joka toinen vuosi saattaa olla varaa reissuun. Olen hyvässä työpaikassa mielekkäässä työssä. Meillä on lastenhoitoapua.
Kadehdin silti laihempia ihmisiä joilla on parempi iho. Kadehdin ihmisiä joilla on pidempi pinna. Joiden talo on valmis joilla on vähemmän velkaa. Joilla käy siivooja joilla on enemmän rahaa. Jotka käyvät useammin matkoilla.
On typerää kadehtia kun itsellä on asiat hyvin mutta niin minä vaan silti kadehdin.
Ymmärrän hyvin ja et ole ainoa joka kadehtii ja potee vähemmyydentunnetta ja surkeutta. Kuule moni bloggari kadehtii toista bloggaria, aina jonkun toisen elämä näyttää paremmalta kuin oma.
Kuule aina voi asettaa ne omat rajat ja vaatimukset itselle joiden mukaan on sitten tyytyväinen itseensä. Paljon parempi mittanauha kuin muihin ihmisiin itsensä ja oman elämänsä vertaaminen:)
Miten te ylipäänsä päädytte lukemaan niitä? Mä en kertakaikkiaan jaksa, enkä edes vahingossa törmää niihin missään.
Lukekaa villasukkavarpaat-blogia. Alusta saakka. Kipeä avioero ja siitä selviytymistä. Ei mitään ihmetoipumisia tai uutta kumppania.
Mä oon aina miettiny et lukeeko joku blogeja oikeesti? Huh.
Mun ystävä on pitänyt blogia jo pari vuotta ja niin se elämä kiiltokuvien ja nättien tarinoiden takana on toista. Harmoninen ja siisti koti on sotkuinen, vain kuvattava nurkka on siivottu. Kuvia on käsitelty. Mies on ihana ja ahkera..ai niin, ei aina niin uskollinen. Lapset on ihania ja elämä tasapainoista ja rauhallista, paitsi että bloggaaja huutaa lapsilleen ja roikkuu netissä.
Ei mua tollasta kiinnosta lukea. Tasapaksua kökköä, ah meillä on ihanaa, nyt ostin tälläistä ja tälläistä..ugh... Se on niin siloiteltua ja niin kaukana todellisuudesta!
Mä taas olen aina ollut tyytyväinen omaan elämääni ja itseeni ja kaikkeen. Vaikeuksisra huolimatta. Mutta ei mun elämästä, tai mä en ainakaan osais, kirjoittaa sellaista blogia joka näyttäis "hienolta". Mä TIEDÄN ettei kenenkään elämä ole täydellistä, koska elämä ei ole koskaan täydellistä. Kyse on enemmänkin siitä, osaako omaan elämäänsä olla tyytyväinen. Tyytyväinen taas voi olla monissa olosuhteissa. Meinaan, että aina voi toivoa parempaa jos niikseen tulee. Omakotitalosta bloggaaja voi toivoa kartanoa jne.
Tunnistan itseni tästä kirjoituksesta. Itse en niinkään ole kateellinen sinkku blogisteille vaan perheellisille jotka näyttävät elävän aivan ihanaa elämää. On kauniit lapset,kaunis koti,osallistuva isä, kaunis äiti, rahaa matkustella jne.. heille olen kateellinen.