Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu kamalalta tajuta oma pinnallisuus
15.06.2014 |
Olen nähnyt ja tapaillut aivan äärettömän mahtavaa ja ihanaa miestä. Siis oikeasti en tiedä koska olisi näin hauskaa ollut kenenkään kanssa. Ja silti, vedän takapakkia vain siitä syystä, että mies on pyörätuolissa (siis tulee olemaan aina). Häpeän itsekseni omaa tyhmää pinnallisuuttani ja sitä, etten pääse yli tästä. Tulee rasistinenkin olo välillä. Miten oppisin hyväksymään asian ja olemaan sinut sen kanssa? Kyseessä on oikeasti aivan hirmu kiva tyyppi, joten kummastelen, että tämmönen asia voi edes häiritä näin paljon.
Kommentit (5)
Ei se välttämättä ole pinnallisuutta, jos ajattelet asiaa niin, että sinun täytyy avustaa enemmän ja se rajoittaa yhdessä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuo ole ihan luonnollista pohtia asiaa enkä sanoisi että kyse on mistään pinnallisuudesta. Sitä se ehkä olisi jos pohtisit vaikka miehen kaljuuntumista.
Ihastuitko häneen ennen kuin asia selvisi vai miten tilanne on syntynyt? Luulisi, että jos asian tietää koko ajan, ei edes ala miettiä suhdetta, jos asia häiritsee.
Johtuu kai siitä, että kaikilla omat kuvitelmansa "täydellisestä" tulevaisuudesta jonkun kanssa yhdessä ja tässä on ristiriita. Kun tykkään niin hirveen miehekkäistä miehistä ja sellasista joiden kanssa on turvallinen olo ihan fyysisistäkin syistä. Naurettavaa, mutta just se, että tietää että mies suojelee jos joku vaikka hyökkäis joskus kimppuun tai muuta. Tässä olis toisinpäin. Mä tavallaan se fyysisesti kyvykkäämpi. Jaa että saas nähdä miten jatkuu tämä. Tekis mieli vaan eroon näistä ajatuksista ja heittäytyä tähän kun oon korviani myöten ihastunu!
ap
Mitä, jos et koskaan tapaa yhtä ihanaa miestä? Jos hän on SE OIKEA? Joudut ehkä hautaamaan silloin omat mielikuvasi siitä oikeasta ja tiedostamaan, että hän ei ehkä kävelekään rinnallasi, vaan kulkee pyörätuolilla...