Äiti ja poika

Minäpä aloitan tämmöisen keskustelun koska olen niin iloinen.

Minulla yh on poika joka on nyt 16v. Olemme olleet aina kahden, isä lähti kun poika oli 6kk.

Hän tapaa isäänsä säännöllisesti ja ovat hyvissä väleissä.

Ajattelin joskus että olen se kurja valittaja, ruuassapitäjä ja kouluaseuraava tylsä vanhempi. Isän kanssa aina käytiin kivoissa paikoissa, vanhemmiten yhdessä harrastamassa. Kotona oli tylsä arki velvoitteeneen.

Nyt tosi äkkiä, huomaan kuinka juttelemme, vitsailemme ja viihdymme poikani kanssa. Hän tykkää ja haluaa kuulla minusta ja minun historiasta. Meillä on oikeasti tosi mukavaa yhdessä. Vaikka olen se kalkkis äiti, tuntuu että olisimme ystäviä.

En ole koskaan kiitosta tai sensellaista odottanut tai vaatinut, kunhan tuo elämään eväät saa ja pärjää. Se riittää. Tämä on enemmän kuin osasin toivoa tai odottaa