Lue keskustelun säännöt.
Te joilta on joku nuori läheinen kuollut, neuvokaa!
14.06.2014 |
Lähiomaiselta kuoli nuorehko mies odottamatta, yllättäen. Antakaa neuvoja, mitä teen. Sain tietää asian vasta äsken, tapauksesta on muutama päivä aikaa, olin reissussa ja kukaan ei muistanut ilmoittaa. Olemme tekemisissä silloin tällöin, emme kovin tiivisti, mutta kyläilemme muutaman kerran vuodessa - asumme eri paikkakunnilla. Kukkien lähettäminen ei käy, on allerginen. Olisiko hyvä mennä käymään vaikka huomenna? Ajomatkaa on 2 tuntia/suunta. Laitoin ensi reaktiona vain tekstarin, jossa ilmaisin osanottoni ja sain lyhyen vastauksen: "kiitos".
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 20:26"]
Jos, ette ole tuon läheisempiä niin tuo tekstari riittää vallan mainiosti.
[/quote]
Kiitos. Hänellä ei ole kovin läheiset välit muihinkaan sukulaisiin, ovat olleet vähän omissa oloissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita viesti, että jos haluaa puhua niin voit kuunnella. Tuo merkitsee paljon.
Aika kolkkoa laitta tekstiviesti. Kyllä puhelun ottaminen kuuluu asiaan, vaikka ei ihan lähisukulainen olisikaan.
4, Kiitos, muotoilen jonkin viestin. Käykö joku tällainen" Että jos haluat jutella, minulle soittaa?". Meillä on kuitenkin aina tavatessa ollut aika syvälliset jutut.
Heillä ei ole lapsia, jos sillä on merkitystä asiaan. Vai soittaisinko itse?
Mene vaan käymään jos hän haluaa, kysy tarvitseeko jotain apua. Monet eivät osaa tuossa tilanteessa tehdä mitään vaan ajattelevat ettei saa häiritä ja se voi tuntua vielä pahemmalta kun jää kokonaan yksin. Ihan jokin kaupassa käyminen voi tuntua vaikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8: kyllä, terve, äkillinen sairaskohtaus saamieni alkutietojen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde käymään (2 h ei ole kuitenkaan suhteettoman pitkä aika) ja tarjoa apua arjen askareissa. Se merkitsee surevalle paljon, kun tuollaisessa tilanteessa on muutenkin raskaita asioita mietittävänä.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 20:41"]
Lähde käymään (2 h ei ole kuitenkaan suhteettoman pitkä aika) ja tarjoa apua arjen askareissa. Se merkitsee surevalle paljon, kun tuollaisessa tilanteessa on muutenkin raskaita asioita mietittävänä.
[/quote]
Minä en kyllä itse tuoreeltaan puolisoni menettäneenä olisi missään nimessä haluunut "kylään" puolituttuja. En oikeastaan edes kunnolla tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä en todellakaan haluaisi jotain puolituttua kotiini itkemään jos mieheni kuolisi! Enkä sitäpaitsi tutumpaakaan. Ketään muuta asia ei kosketa niinkuin minua enkä todellakaan halua alkaa lohduttamaan muita, jotka kohta lähtevät kotiinsa tekemään makkarasoppaa ja minä jäisin yksin tyhjään kotiin haistelemaan edesmenneen mieheni vaatteita.
Eli pysykää kotonanne. Tekstari riittää, jos jotain on pakko tehdä omaa oloaan parantaakseen. Joku juttelutarjouskin kuulostaa vain siltä, että haluat saada ensikäden tietoa tapahtuneesta voidaksesi juoruta eteenpäin ja kertoa, kuinka läheisiä olitte.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 20:35"]Aika kolkkoa laitta tekstiviesti. Kyllä puhelun ottaminen kuuluu asiaan, vaikka ei ihan lähisukulainen olisikaan.
[/quote]
olen samaa mieltä. Tekstsri on aika nolo tässä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tässä nyt kellekään juoruta voi, kun ei ole yhteisiä suvun ulkopuolisia tuttavia ja muut sukulaiset kyllä hoitelevat utelupuolen. Annoin nyt kuitenkin olla, ja jätin tuohon tekstariin. Rupesin miettimään, miten itse haluaisin toimittavan vastaavassa tilanteessa ja varmaan juuri näin.
Tekstari on nykypäivää. Jos joku on avautunut facebookissakin läheisensä kuolemasta,olen (ja monet muutkin on) ilmaisseet osanottonsa. Monet näistä ovat vielä läheisempiäkin tälle henkilölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie ruokaa. Älä tuppaudu sisälle silti.
Itse en halunnut meille KETÄÄN. Tekstarit tyyliin "ilmoita jos kaipaat seuraa tai ihan mitä vain, olen todellakin käytettävissä" tuntuivat hyviltä.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 20:49"]
No minä en todellakaan haluaisi jotain puolituttua kotiini itkemään jos mieheni kuolisi! Enkä sitäpaitsi tutumpaakaan. Ketään muuta asia ei kosketa niinkuin minua enkä todellakaan halua alkaa lohduttamaan muita, jotka kohta lähtevät kotiinsa tekemään makkarasoppaa ja minä jäisin yksin tyhjään kotiin haistelemaan edesmenneen mieheni vaatteita.
Eli pysykää kotonanne. Tekstari riittää, jos jotain on pakko tehdä omaa oloaan parantaakseen. Joku juttelutarjouskin kuulostaa vain siltä, että haluat saada ensikäden tietoa tapahtuneesta voidaksesi juoruta eteenpäin ja kertoa, kuinka läheisiä olitte.
[/quote]
Niin monta eri tapaa on kuin on ihmisiäkin. Puhelu on henk.kohtaisempi, ja saattaa osoittaa sen että todella välität. Kuten joku jo sanoi, moni saattaa pelätä ottaa kehenkään yhteyttä, ettei rasita toisia. Niin tein itsekin, kun vanhempi kuoli. Ja valitettavasti moni on jäänyt elämästäni sen jälkeen.
Voi olla, ettei ko. henkilö välttämättä halua kummemmin puhua asiasta, se riittää että joku osoittaa tukensa, ja on läsnä, puhutte sitten mistä vaan, tai olette puhumatta. joku voi toivoa yhteydenottoa, vaikkei itse osaa tai uskalla soittaa kelleen.
Kun sanoit, että teillä on aika syvälliset keskustelut, niin jossei ole sinulle suuri vaiva ottaa yhteyttä, niin suosittelen sitä. Naaapurilta kuoli mies jo useampi vuosi sitten,ja menin suoraan halaamaan naapuria, en sanonut juuri mitään,hän halasi pitkään takaisin ja itkettiin sitten hetki yhdessä. Ihmiset pelkää vahvoja tunteita, joten he pelkää olla sellaisein lähellä kuka on menettänyt jonkun koska "ei osaa sanoa mitään". Silloin riittää aito välittäminen, ei se suru valitettavasti poistu, vaikka kuka sanoisi mitä, mutta se aina helpottaa, edes sen hetken.
Vähän vastalauseena heille "tekstari riittää" neuvoisin edes soittamaan. Kyllä se aika pian tulee ilmi, jollei ko henkilö halua huomiota tai tukea tähän asiaan, mutta se että on edes läsnä tosiaan, vaikkei edes puhu koko kuolemasta, antaa lämpöä. Ihmiset on vähän liian välinpitämättömiä nykyään, valitettavasti. Entisaikaan mentiin vaan kylään, ei sitä soiteltu, ei välttämättä edes silloin kun joku on luollut. Tai sitten se oli tapana siellä, mistä sukuni on koktoisin.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 20:58"]
Tekstari on nykypäivää. Jos joku on avautunut facebookissakin läheisensä kuolemasta,olen (ja monet muutkin on) ilmaisseet osanottonsa. Monet näistä ovat vielä läheisempiäkin tälle henkilölle.
[/quote]
Tekstari ei korvaa lämpöä, mikä välittyy puhelusta tai tapaamisesta.
Jos, ette ole tuon läheisempiä niin tuo tekstari riittää vallan mainiosti.