Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te jotka olette huostaanotettuja lapsina

Vierailija
14.06.2014 |

Oliko huostaanotto teistä hyvä ratkaisu? Saitteko turvallisen paikan missä olla? Mikä olisi ollut se riittävä vanhemmuus mikä olisi teillä kotona riittänyt?

 

Yleisesti kysymys teille joilla on elämänkokemusta, että missä menee raja jolloin lapsella on parempi olla sijaisperheessä teistä?

Seksuaalirikokset ja päihteet ovat tietenkin haitallisia, mutta missä menee raja muussa huolenpidossa tai sen puutteessa?

Todellisuushan on, että sijaisanhemmatkaan eivät ole täydellisiä.

Voiko siajisvanhempi rakastaa sijoitettua lasta riittävästi?

Kommentit (29)

Vierailija
21/29 |
14.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voitko 6 kertoa tarkemmin miksi sinut huostaanotettiin ja mitä sijaisperhe tekee, ettet pidä siitä, ainakaan vielä?

Vierailija
22/29 |
01.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 19:55"]Voitko 6 kertoa tarkemmin miksi sinut huostaanotettiin ja mitä sijaisperhe tekee, ettet pidä siitä, ainakaan vielä?

[/quote]

Vastausta sijoituspäätökseen olen odotellut n.1,5v. Sijaisperhe kaltoinkohtelee henkisesti. Olen kuulemma läski bmi 17:sta ja laiska, kun en suostunut siivoamaan kahden muun nuoren siivousalueita.

Yks kerta mut yritettiin pakottaa mukaan kirkkoon, nää on uskiksia ja sain tietää siitä vasta muuton jälkeen, ja kun en suostunut tulemaan mukaan, niin mut laitettiin siivoo viideks tunta + mun paikalle ruokapöydässä liimattiin kaikkia "jumala pelastaa, ota jumala elämääsi"-lappuja, enkä saa ottaa niitä pois.

Mulle on myös syötetty unilääkkeet sillai, että olen kahdeksalta nukahtamis kunnossa ja ysiltä taju lähtemässä pois, ja siitä huolimatta pidetty hereillä pakolla, laitettu jynssää kuulemma huonosti siivottua suihkukaappia siten, että vaan makaan polvillani suihkun lattialla ku unilääkkeet oli ihan oikeasti laittamassa tajun jo pois ja hädin tuskin pysyin hereillä. Mut pidettiin hereillä vittuilemalla mulle mun siivoustavasta. Kun olin vihdoin valmis nukahdin sängylleni päiväpeiton päälle vaatteet päällä.

Nyt ihan pari päivää sit multa vietiin kaks mun vihkoo, mun oma päiväkirja ja lista, mihin olin keränny kysymyksiä sossulle perhekodin toiminnasta. Enkä tuu saamaan niitä kuulemma ikinä takaisin.

Musta jotenkin tuntuu, etten osaa arvostaa tätä vanhempana. Tai ikinä.

t. huostaanotettu teini

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/29 |
01.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äh, unohdimpa tietenkin tosta unilääke-jutusta sen, et mua pidettiin kymmeneen asti pakolla hereillä, vaikka taju oli lähtemässä jo siinä yhdeksältä.

t. sama

Vierailija
24/29 |
02.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli hyvä ratkaisu, mutta olin jo niin sulkeutunut että terapiasta ei ollut mitään apua (päinvastoin aloin käyttämään määrättyjä lääkkeitä väärin viinan kanssa ja aloin sekoilemaan kunnolla). Mutta pääsin sentään pois kodin ahdistavasta ilmapiiristä.

Juotuani ensin aika rankasti joitain vuosia ja sitten raiitistuttuani olen saanut matkaa menneeseni niin että olen voinut purkaa itsäni, lähinnä aa-rymien palavereissa. Ai niin ja tulin uskoon, se onkin kantavin voimani tänä päivänä.

 

Vierailija
25/29 |
02.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 19:50"][quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 19:55"]Voitko 6 kertoa tarkemmin miksi sinut huostaanotettiin ja mitä sijaisperhe tekee, ettet pidä siitä, ainakaan vielä?

[/quote]

Vastausta sijoituspäätökseen olen odotellut n.1,5v. Sijaisperhe kaltoinkohtelee henkisesti. Olen kuulemma läski bmi 17:sta ja laiska, kun en suostunut siivoamaan kahden muun nuoren siivousalueita.

Yks kerta mut yritettiin pakottaa mukaan kirkkoon, nää on uskiksia ja sain tietää siitä vasta muuton jälkeen, ja kun en suostunut tulemaan mukaan, niin mut laitettiin siivoo viideks tunta + mun paikalle ruokapöydässä liimattiin kaikkia "jumala pelastaa, ota jumala elämääsi"-lappuja, enkä saa ottaa niitä pois.

Mulle on myös syötetty unilääkkeet sillai, että olen kahdeksalta nukahtamis kunnossa ja ysiltä taju lähtemässä pois, ja siitä huolimatta pidetty hereillä pakolla, laitettu jynssää kuulemma huonosti siivottua suihkukaappia siten, että vaan makaan polvillani suihkun lattialla ku unilääkkeet oli ihan oikeasti laittamassa tajun jo pois ja hädin tuskin pysyin hereillä. Mut pidettiin hereillä vittuilemalla mulle mun siivoustavasta. Kun olin vihdoin valmis nukahdin sängylleni päiväpeiton päälle vaatteet päällä.

Nyt ihan pari päivää sit multa vietiin kaks mun vihkoo, mun oma päiväkirja ja lista, mihin olin keränny kysymyksiä sossulle perhekodin toiminnasta. Enkä tuu saamaan niitä kuulemma ikinä takaisin.

Musta jotenkin tuntuu, etten osaa arvostaa tätä vanhempana. Tai ikinä.

t. huostaanotettu teini

[/quote] tollasia unilääkkeitä ei ole jotka pistää nukahtamaan noin. Kaikki niitä syöneet tietävät, että aiheuttavat lähinnä sekavuutta mikäli ei itse mene nukkumaan.

Vierailija
26/29 |
02.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/29 |
02.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 16:35"]Ei ollut hyvä ratkaisu. Mun (yh-)äiti käytti alkoholia, se oli syy miksi mut otettiin huostaan kun äitillä meni ihan muista syistä naapurin kans sukset ristiin ja sit se naapuri alkoi tehtailla lasu-ilmoituksia. Myös isäni joka jätti äitini jo raskausaikana kiusaamismielessä teki ilmoituksia koska oli muka "huolissaan" minusta - enpä usko kun ei koskaan välittäny paskan vertaa muutenkaan, ei ollu kiinnostunu tapaamaan ja elatusmaksutkin kierrätti ulosoton kautta.

 

Äiti ei ikinä ollu missään lärveissä tai tuonu ryyppyjengejä kotiin, ahdistukseensa tissutteli niin että huomasin hänestä aina kun oli juonut, ääni muuttui ja käytöskin vähän mut ei se mua pelottanut kai siksi kun olin niin tottunut. Ikinä mua ei jätetty yksin ja huolehdittiin puhtaat vaatteet ja ruuat ja leluja ja kaikkea mulla oli aina mitä tarvitsin. Ja äiti oli tosi rakastava ja hellä.

 

Mutta tosta syystä nyt sitten kuitenkin mut otettiin huostaan ja sijoitettiin perheeseen jossa oli omia lapsia useempi ja muutama sijoitettu ja päällisin puolin kyllä hoidettiin mutta kuri oli tosi ankara ja omia lapsia kohdeltiin ihan eri tavalla, siellä me sijoitetut ei ikinä saatu syliä tai muuta hellyyttä ja kotityöt teetettiin ja leluja tmv ei saatu, perheen omia lapsia lellittiin. Sijaisäiti oli tosi kylmä, isä aina poissa.

 

Ikävöin äitiäni ja kotiin niin että itkin joka ilta itseni uneen. Pahinta oli että äiti mun lähdön jälkeen masentui lopullisesti ja alkoholisoitui niin pahasti että menetti työpaikkansakin ja lopulta päätyi itsemurhaan.

 

Olen katkera edelleen.

[/quote]

Eli oikea ratkaisu tehtiin anyway?

Pahinta oli että äiti mun lähdön jälkeen masentui lopullisesti ja alkoholisoitui niin pahasti että menetti työpaikkansakin ja lopulta päätyi itsemurhaan.

Vierailija
28/29 |
02.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 16:35"]Ei ollut hyvä ratkaisu. Mun (yh-)äiti käytti alkoholia, se oli syy miksi mut otettiin huostaan kun äitillä meni ihan muista syistä naapurin kans sukset ristiin ja sit se naapuri alkoi tehtailla lasu-ilmoituksia. Myös isäni joka jätti äitini jo raskausaikana kiusaamismielessä teki ilmoituksia koska oli muka "huolissaan" minusta - enpä usko kun ei koskaan välittäny paskan vertaa muutenkaan, ei ollu kiinnostunu tapaamaan ja elatusmaksutkin kierrätti ulosoton kautta.

 

Äiti ei ikinä ollu missään lärveissä tai tuonu ryyppyjengejä kotiin, ahdistukseensa tissutteli niin että huomasin hänestä aina kun oli juonut, ääni muuttui ja käytöskin vähän mut ei se mua pelottanut kai siksi kun olin niin tottunut. Ikinä mua ei jätetty yksin ja huolehdittiin puhtaat vaatteet ja ruuat ja leluja ja kaikkea mulla oli aina mitä tarvitsin. Ja äiti oli tosi rakastava ja hellä.

 

Mutta tosta syystä nyt sitten kuitenkin mut otettiin huostaan ja sijoitettiin perheeseen jossa oli omia lapsia useempi ja muutama sijoitettu ja päällisin puolin kyllä hoidettiin mutta kuri oli tosi ankara ja omia lapsia kohdeltiin ihan eri tavalla, siellä me sijoitetut ei ikinä saatu syliä tai muuta hellyyttä ja kotityöt teetettiin ja leluja tmv ei saatu, perheen omia lapsia lellittiin. Sijaisäiti oli tosi kylmä, isä aina poissa.

 

Ikävöin äitiäni ja kotiin niin että itkin joka ilta itseni uneen. Pahinta oli että äiti mun lähdön jälkeen masentui lopullisesti ja alkoholisoitui niin pahasti että menetti työpaikkansakin ja lopulta päätyi itsemurhaan.

 

Olen katkera edelleen.

[/quote]

Eli oikea ratkaisu tehtiin anyway?

Pahinta oli että äiti mun lähdön jälkeen masentui lopullisesti ja alkoholisoitui niin pahasti että menetti työpaikkansakin ja lopulta päätyi itsemurhaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/29 |
02.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 16:35"]Ei ollut hyvä ratkaisu. Mun (yh-)äiti käytti alkoholia, se oli syy miksi mut otettiin huostaan kun äitillä meni ihan muista syistä naapurin kans sukset ristiin ja sit se naapuri alkoi tehtailla lasu-ilmoituksia. Myös isäni joka jätti äitini jo raskausaikana kiusaamismielessä teki ilmoituksia koska oli muka "huolissaan" minusta - enpä usko kun ei koskaan välittäny paskan vertaa muutenkaan, ei ollu kiinnostunu tapaamaan ja elatusmaksutkin kierrätti ulosoton kautta.

 

Äiti ei ikinä ollu missään lärveissä tai tuonu ryyppyjengejä kotiin, ahdistukseensa tissutteli niin että huomasin hänestä aina kun oli juonut, ääni muuttui ja käytöskin vähän mut ei se mua pelottanut kai siksi kun olin niin tottunut. Ikinä mua ei jätetty yksin ja huolehdittiin puhtaat vaatteet ja ruuat ja leluja ja kaikkea mulla oli aina mitä tarvitsin. Ja äiti oli tosi rakastava ja hellä.

 

Mutta tosta syystä nyt sitten kuitenkin mut otettiin huostaan ja sijoitettiin perheeseen jossa oli omia lapsia useempi ja muutama sijoitettu ja päällisin puolin kyllä hoidettiin mutta kuri oli tosi ankara ja omia lapsia kohdeltiin ihan eri tavalla, siellä me sijoitetut ei ikinä saatu syliä tai muuta hellyyttä ja kotityöt teetettiin ja leluja tmv ei saatu, perheen omia lapsia lellittiin. Sijaisäiti oli tosi kylmä, isä aina poissa.

 

Ikävöin äitiäni ja kotiin niin että itkin joka ilta itseni uneen. Pahinta oli että äiti mun lähdön jälkeen masentui lopullisesti ja alkoholisoitui niin pahasti että menetti työpaikkansakin ja lopulta päätyi itsemurhaan.

 

Olen katkera edelleen.

[/quote]

Eli oikea ratkaisu tehtiin anyway?

Pahinta oli että äiti mun lähdön jälkeen masentui lopullisesti ja alkoholisoitui niin pahasti että menetti työpaikkansakin ja lopulta päätyi itsemurhaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kolme viisi