Onko täällä muita, jotka eivät ole päässeet niihin porukoihin joihin olisivat halunneet, ja ne, joiden seuraan olisi päässyt, ei kiinnosta?

Mulla on tavallaan noin.... olin masentunut äitini käytöksen takia siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt uskoa itseensä ja näin. Äitini aina mitätöi ja haukkui minua. Yritin itse uskoa itseeni, vaikka en tavallaan kokenutkaan olevani mikään maailman paras tai ihanin ihminen missään tapauksessa, niin ajattelin aina, että en minäkään pidä kaikista ja jos minä pidän jostakusta, ei kaikki pidä hänestäkään. Joten miksei minua voitaisi hyväksyä, vaikka joku vieressä kadehtisikin tai olisi hirveä minua kohtaan? Sehän kertoo vain hänestä.

Niin ei.

Äitini oli sitä mieltä, että se kertoo minusta ja romutti itseluottamukseni ja itsetuntoni.

Masentuneena ei oikein ollut mahiksia hakeutua kenenkään hyvin toimeen tulevan ja hyvinvoivan eteenpäin menijän ystäväksi.

Sitä mä ihmettelen, että minkälainen äiti toimii näin?

” Yritin itse uskoa itseeni, vaikka en tavallaan kokenutkaan olevani mikään maailman paras tai ihanin ihminen missään tapauksessa , niin ajattelin aina, että en minäkään pidä kaikista ja jos minä pidän jostakusta, ei kaikki pidä hänestäkään. Joten miksei minua voitaisi hyväksyä, vaikka joku vieressä kadehtisikin tai olisi hirveä minua kohtaan? Sehän kertoo vain hänestä.

Niin ei. ”

Eli jos lapsellaan on tällainen itseluottamus ja omanarvontunto, eli jos joku on hirveä minua kohtaan, se kertoo vain hänestä, niin äitini halusi opettaa minulle, että ei, kun se kertoo minusta? Tätä en ymmärrä. Hän on hirviö ja pilasi elämäni tuolta osin aivan täysin.

Joo miehissä ja kavereissa mennyt aikalailla noin, että minun seuraani hinkuvat ne joiden seura ei niin nappaa, ja itseäni kiinnostaisi ne jotka eivät ole mitenkään kiinnostuneita seurastani.

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi porukoihin, joihin häntä ei haluta? Kokoa itse oma porukkasi.

Vierailija kirjoitti:

Joo miehissä ja kavereissa mennyt aikalailla noin, että minun seuraani hinkuvat ne joiden seura ei niin nappaa, ja itseäni kiinnostaisi ne jotka eivät ole mitenkään kiinnostuneita seurastani.

Itsellä ihan sama. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi porukoihin, joihin häntä ei haluta? Kokoa itse oma porukkasi.

Oman porukan luominen ei onnistu muissa kuin saduissa. Toisin sanoen vaihtoehdot on mennä sen epäkiinnostavan porukan joukkoon tai olla yksin. Itse valitsin olla yksin. 

En nyt ihan osaa samaistua tähän. Kuka ylipäätään haluaa joihinkin "porukoihin" ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Joo miehissä ja kavereissa mennyt aikalailla noin, että minun seuraani hinkuvat ne joiden seura ei niin nappaa, ja itseäni kiinnostaisi ne jotka eivät ole mitenkään kiinnostuneita seurastani.

Minkälaiset sun seuraan tuppautuvat ja keiden kanssa haluaisit olla?

Mä haluaisin olla rikkaiden seurassa, ei siksi, että jotenkin ihailisin heitä, vaan siksi, että he eivät lähtökohtaisesti kadehtisi minua, koska olen yksimiljoonaperijätär. Se ei ole toki valtava summa, mutta mind settini on varakkaiden. En tunne hengenheimolaisuutta ”vain” hyvin toimeentulevien tai hyväpalkkaisten, mutta omistamattomien kanssa. Tunnen hengenheimolaisutta ihmisiin, joista on luonnollista olla saanut mitään tekemättä 4-5 asuntoa hyvältä paikalta Helsingissä yms.

En voi sanoa, että kukaan hakeutuisi seuraani, mutta ihmiset, jotka viihtyvät seurassani ovat normaaleja, tavallisia työntekijätason ihmisiä. Syynä masennukseni, joka teki minusta raskasta seuraa.

Omina kouluaikoinani ei olisi vähempää voinut kiinnostaa ”päästä” niihin suosittuihin porukoihin. Pidin ko. poppoota typeryksinä, enkä ole joutunut näin jälkikäteenkään mielipidettäni asian suhteen muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo miehissä ja kavereissa mennyt aikalailla noin, että minun seuraani hinkuvat ne joiden seura ei niin nappaa, ja itseäni kiinnostaisi ne jotka eivät ole mitenkään kiinnostuneita seurastani.

Minkälaiset sun seuraan tuppautuvat ja keiden kanssa haluaisit olla?

Mä haluaisin olla rikkaiden seurassa, ei siksi, että jotenkin ihailisin heitä, vaan siksi, että he eivät lähtökohtaisesti kadehtisi minua, koska olen yksimiljoonaperijätär. Se ei ole toki valtava summa, mutta mind settini on varakkaiden. En tunne hengenheimolaisuutta ”vain” hyvin toimeentulevien tai hyväpalkkaisten, mutta omistamattomien kanssa. Tunnen hengenheimolaisutta ihmisiin, joista on luonnollista olla saanut mitään tekemättä 4-5 asuntoa hyvältä paikalta Helsingissä yms.

En voi sanoa, että kukaan hakeutuisi seuraani, mutta ihmiset, jotka viihtyvät seurassani ovat normaaleja, tavallisia työntekijätason ihmisiä. Syynä masennukseni, joka teki minusta raskasta seuraa.

Minua ärsyttää puhua heidän kanssaan tavallisesta elämästä, kun elämäni ja varallisuuteni on kaikkea muuta kuin tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo miehissä ja kavereissa mennyt aikalailla noin, että minun seuraani hinkuvat ne joiden seura ei niin nappaa, ja itseäni kiinnostaisi ne jotka eivät ole mitenkään kiinnostuneita seurastani.

Minkälaiset sun seuraan tuppautuvat ja keiden kanssa haluaisit olla?

Mä haluaisin olla rikkaiden seurassa, ei siksi, että jotenkin ihailisin heitä, vaan siksi, että he eivät lähtökohtaisesti kadehtisi minua, koska olen yksimiljoonaperijätär. Se ei ole toki valtava summa, mutta mind settini on varakkaiden. En tunne hengenheimolaisuutta ”vain” hyvin toimeentulevien tai hyväpalkkaisten, mutta omistamattomien kanssa. Tunnen hengenheimolaisutta ihmisiin, joista on luonnollista olla saanut mitään tekemättä 4-5 asuntoa hyvältä paikalta Helsingissä yms.

En voi sanoa, että kukaan hakeutuisi seuraani, mutta ihmiset, jotka viihtyvät seurassani ovat normaaleja, tavallisia työntekijätason ihmisiä. Syynä masennukseni, joka teki minusta raskasta seuraa.

Voi kun sulla on vaikeaa. 😂

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan osaa samaistua tähän. Kuka ylipäätään haluaa joihinkin "porukoihin" ja miksi?

Älä nyt takerru tuohon "porukka" sanaan. Se nyt vaan on sellainen yleistys. Koskee ihan samalla tavalla yksilöitäkin. Mutta siis itselläni se menee niin, että olen usein tuntenut voimakasta kiinnostusta tiettyjä ihmisiä ja heidän elämäntyyliään kohtaan. En kuitenkaan jotenkin ole ollut heidän mielestään kiinnostava, joten kiinnostus on jäänyt yksipuoliseksi. Sitten taas on niitä, jotka osoittavat kiinnostusta minua kohtaan, mutta he eivät vaan kiinnosta tai innosta minua millään tavalla. Eli varmaan sama tunne mikä näillä, jotka eivät minusta ole kiinnostunut.

En tiedä mistä se johtuu. Ehkä kemioista, ehkä muusta, en tiedä. Varmasti hyvin yleinen ilmiö ja monella aiheuttaa pahaa mieltä. Itseäni se on ainakin katkeroittanut, tuntuu kuin olisin b-luokan tyyppi. Niin kuin olenkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo miehissä ja kavereissa mennyt aikalailla noin, että minun seuraani hinkuvat ne joiden seura ei niin nappaa, ja itseäni kiinnostaisi ne jotka eivät ole mitenkään kiinnostuneita seurastani.

Minkälaiset sun seuraan tuppautuvat ja keiden kanssa haluaisit olla?

Mä haluaisin olla rikkaiden seurassa, ei siksi, että jotenkin ihailisin heitä, vaan siksi, että he eivät lähtökohtaisesti kadehtisi minua, koska olen yksimiljoonaperijätär. Se ei ole toki valtava summa, mutta mind settini on varakkaiden. En tunne hengenheimolaisuutta ”vain” hyvin toimeentulevien tai hyväpalkkaisten, mutta omistamattomien kanssa. Tunnen hengenheimolaisutta ihmisiin, joista on luonnollista olla saanut mitään tekemättä 4-5 asuntoa hyvältä paikalta Helsingissä yms.

En voi sanoa, että kukaan hakeutuisi seuraani, mutta ihmiset, jotka viihtyvät seurassani ovat normaaleja, tavallisia työntekijätason ihmisiä. Syynä masennukseni, joka teki minusta raskasta seuraa.

Minua ärsyttää puhua heidän kanssaan tavallisesta elämästä, kun elämäni ja varallisuuteni on kaikkea muuta kuin tavallista.

Toisin sanoen, et ole koskaan kyennyt tekemään mitään järkevää omalla elämälläsi saati hankkinut itsellesi minkäänlaista osaamista yhtään missään, vaan olet vain loisinut ja laiskotellut lahjaksi saamillasi rahoilla? Mitä annettavaa sinulla olisi edes niille ”rikkaille” joiden seuraa kaipaat?

Vierailija kirjoitti:

Omina kouluaikoinani ei olisi vähempää voinut kiinnostaa ”päästä” niihin suosittuihin porukoihin. Pidin ko. poppoota typeryksinä, enkä ole joutunut näin jälkikäteenkään mielipidettäni asian suhteen muuttamaan.

Taidat olla ihmisenä ylemmyydentuntoinen ja siksi vastenmielistä seuraa.

En ymmärrä kysymystä, koska en ole koskaan halunnut mihinkään porukkaan. Olen ollut erilaisissa porukoissa, mutta en ole niihin mitenkään tietoisesti pyrkinyt. Paremminkin voisin luetella joitain porukoita mihin en missään nimessä ole halunnut enkä ole myöskään mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo miehissä ja kavereissa mennyt aikalailla noin, että minun seuraani hinkuvat ne joiden seura ei niin nappaa, ja itseäni kiinnostaisi ne jotka eivät ole mitenkään kiinnostuneita seurastani.

Minkälaiset sun seuraan tuppautuvat ja keiden kanssa haluaisit olla?

Mä haluaisin olla rikkaiden seurassa, ei siksi, että jotenkin ihailisin heitä, vaan siksi, että he eivät lähtökohtaisesti kadehtisi minua, koska olen yksimiljoonaperijätär. Se ei ole toki valtava summa, mutta mind settini on varakkaiden. En tunne hengenheimolaisuutta ”vain” hyvin toimeentulevien tai hyväpalkkaisten, mutta omistamattomien kanssa. Tunnen hengenheimolaisutta ihmisiin, joista on luonnollista olla saanut mitään tekemättä 4-5 asuntoa hyvältä paikalta Helsingissä yms.

En voi sanoa, että kukaan hakeutuisi seuraani, mutta ihmiset, jotka viihtyvät seurassani ovat normaaleja, tavallisia työntekijätason ihmisiä. Syynä masennukseni, joka teki minusta raskasta seuraa.

Minua ärsyttää puhua heidän kanssaan tavallisesta elämästä, kun elämäni ja varallisuuteni on kaikkea muuta kuin tavallista.

Teet hanttihommia, elät kädestä suuhun yksinäisenä. Lapset on toimeentulotuen varassa.

Tämä in tosiaan kaikkea muuta kuin tavallista.

Muistakaas että tässä ketjussa ei projisoida yläasteen suosittu/epäsuosittu-asetelmiin, vaan puhutaan aikuiselämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo miehissä ja kavereissa mennyt aikalailla noin, että minun seuraani hinkuvat ne joiden seura ei niin nappaa, ja itseäni kiinnostaisi ne jotka eivät ole mitenkään kiinnostuneita seurastani.

Minkälaiset sun seuraan tuppautuvat ja keiden kanssa haluaisit olla?

Mä haluaisin olla rikkaiden seurassa, ei siksi, että jotenkin ihailisin heitä, vaan siksi, että he eivät lähtökohtaisesti kadehtisi minua, koska olen yksimiljoonaperijätär. Se ei ole toki valtava summa, mutta mind settini on varakkaiden. En tunne hengenheimolaisuutta ”vain” hyvin toimeentulevien tai hyväpalkkaisten, mutta omistamattomien kanssa. Tunnen hengenheimolaisutta ihmisiin, joista on luonnollista olla saanut mitään tekemättä 4-5 asuntoa hyvältä paikalta Helsingissä yms.

En voi sanoa, että kukaan hakeutuisi seuraani, mutta ihmiset, jotka viihtyvät seurassani ovat normaaleja, tavallisia työntekijätason ihmisiä. Syynä masennukseni, joka teki minusta raskasta seuraa.

Minua ärsyttää puhua heidän kanssaan tavallisesta elämästä, kun elämäni ja varallisuuteni on kaikkea muuta kuin tavallista.

Toisin sanoen, et ole koskaan kyennyt tekemään mitään järkevää omalla elämälläsi saati hankkinut itsellesi minkäänlaista osaamista yhtään missään, vaan olet vain loisinut ja laiskotellut lahjaksi saamillasi rahoilla? Mitä annettavaa sinulla olisi edes niille ”rikkaille” joiden seuraa kaipaat?

Olenhan. Miksi päättelit, etten olisi? Miten niin LOISINUT saamillani rahoilla? Mitä pahaa on siinä, että ”saa laiskotella”? Sehän on ihanaa! Olisi hirveää joutua raatamaan töissä samaa tahtia, kuin työkaverini. Käyn siis töissä, mutta voin varakkuuteni takia tehdä osa-aikaa. Se on kivaa. Olet vain kateellinen tästä.

Mitä annettavaa minulla olisi? Kuuntelen toisten murheita mielelläni ja olen aina tukena, en koita neuvoa, ellei sellaista erikseen haluta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo miehissä ja kavereissa mennyt aikalailla noin, että minun seuraani hinkuvat ne joiden seura ei niin nappaa, ja itseäni kiinnostaisi ne jotka eivät ole mitenkään kiinnostuneita seurastani.

Minkälaiset sun seuraan tuppautuvat ja keiden kanssa haluaisit olla?

Mä haluaisin olla rikkaiden seurassa, ei siksi, että jotenkin ihailisin heitä, vaan siksi, että he eivät lähtökohtaisesti kadehtisi minua, koska olen yksimiljoonaperijätär. Se ei ole toki valtava summa, mutta mind settini on varakkaiden. En tunne hengenheimolaisuutta ”vain” hyvin toimeentulevien tai hyväpalkkaisten, mutta omistamattomien kanssa. Tunnen hengenheimolaisutta ihmisiin, joista on luonnollista olla saanut mitään tekemättä 4-5 asuntoa hyvältä paikalta Helsingissä yms.

En voi sanoa, että kukaan hakeutuisi seuraani, mutta ihmiset, jotka viihtyvät seurassani ovat normaaleja, tavallisia työntekijätason ihmisiä. Syynä masennukseni, joka teki minusta raskasta seuraa.

Minua ärsyttää puhua heidän kanssaan tavallisesta elämästä, kun elämäni ja varallisuuteni on kaikkea muuta kuin tavallista.

Teet hanttihommia, elät kädestä suuhun yksinäisenä. Lapset on toimeentulotuen varassa.

Tämä in tosiaan kaikkea muuta kuin tavallista.

Ehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omina kouluaikoinani ei olisi vähempää voinut kiinnostaa ”päästä” niihin suosittuihin porukoihin. Pidin ko. poppoota typeryksinä, enkä ole joutunut näin jälkikäteenkään mielipidettäni asian suhteen muuttamaan.

Taidat olla ihmisenä ylemmyydentuntoinen ja siksi vastenmielistä seuraa.

Voi olla. Ylemmyydentunnolleni on kuitenkin monissa asioissa katetta, eli olen tehnyt monissa asioissa merkittävästi järkevämpiä valintoja kuin hyvin moni muu. Saatoit saada kuvan, että olisin jokinlainen erakko, mutta sekään ei toki pidä paikkaansa. Minulla on aina ollut pari kolme hyvää ystävää, joka on minulle täysin riittävä määrä.