Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri kiusaa - äidillä paha mieli
20.06.2021 |
Tällainen juttu tällä kertaa. Tyttärelläni on hyvä ystävä, jonka on tuntenut jo puolet elämästään eli viitisen vuotta. Tämä ystävä on ollut meillä yötä kymmeniä kertoja ja käynyt meidän mökillä yms. Tytöt eivät ole samalla luokalla, mutta samassa koulussa kyllä. Koulussa eivät leiki keskenään, vaan heillä on muut kaverit.
Eilen olimme iltapäivällä kotona, kun kuulimme avoimesta ikkunasta tyttäreni nimeä huudettavan. Kurkkasimme ulos, mutta ketään ei näkynyt. Vähän ajan päästä ovikello soi, mutta oven takana ei ollut ketään. Kun sama tapahtui uudestaan, tyttäreni ehti nähdä tämän ystävänsä kahden kaverin kanssa juoksevan nauraen pois.
Minä en pidä tuollaisesta käytöksestä ja laitoin ystävän äidille viestin. Hän ottikin asian ihan vakavasti ja tytöt kävivät kaverin isän kanssa meidän ovella pyytämässä anteeksi.
Ongelma on nyt se, että minä äitinä olen tosi surullinen. Lapsi tuntuu ottavan asian ihan hienosti, mutta minua surettaa todella paljon se, että lapsi joka on viettänyt meillä todella paljon aikaa ja josta aidosti pidän, tekee tuollaista kiusaa. Surettaa myös se, että koska kukaan meistä ei enää halua kutsua häntä meille, ikään kuin menetämme hänet.
En tiedä saako tästä mitään selkoa...
Kommentit (28)
On ihan luonnollista olla pahalla mielellä oman lapsensa puolesta. Niin olisin itsekin aloittajan tilanteessa, ja olen ollutkin. Sitä haluaisi, että lapsella olisi asiat hyvin, eikä kiusaamista, surua ja murheita, ja sydäntä raastaa. Ei vain ole mahdollista vältellä tuollaisia tilanteita, koska niitä tulee olemaan jatkossakin, ja lapsen on opeteltava elämään niiden kanssa.
Tuo käytös ei ole mitään viisivuotiaiden touhua, vaan juurikin tuonikäisten ja vähän vanhempien, ja nimenomaan tyttöjen. Kaksi tyttöä on hyvä määrä, kolmas on yleensä aina liikaa, ja alkaa selkäänpuukotus ja porukasta pois sulkeminen.
Sinuna ap olisin ihan hissukseen, enkä toisi huoltani millään tavalla esille, koska lapsesi saattaa jo nyt reagoida noin, että vaikuttaa tyyneltä, mutta mielessä kuohuu, koska vanhempiakin harmittaa. Jättäkää tuo kiusaava tyttö kutsumatta ja pitäkää häneen etäisyyttä. Voi olla, että hänellä on itselläänkin paha mieli, mutta on uuden kaverinsa vietävissä.
On hyvä, että tytöllänne on muitakin kavereita. Niin pitäisikin olla, ja mielellään monesta eri paikasta, kuten naapurustosta, harrastuksista, koulusta, omista samanikäisistä sukulaisista jne., jolloin porukasta pois sulkemisen riski pienenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi miettiä menikö itse 10-vuotiaana tai 8-vuotiaana kaverin ovelle soittamaan ovikelloa kavereiden kans ja juoksi sitten karkuun? En minä ainakaan. Nykyään lapset sitä paitsi tuntuvat kehittyvän vielä nopeammin ja varhemmin. Saavat myös päiväkodista asti tunnetaitokasvatusta. Ehkä joskus päiväkoti-ikäisenä joku voisi hölmöillä noin.. Kyllähän tuo oli ihan tarkoituksellista kiusaamista. Kyseessä vielä se sydänystävä. Tavoitteena saada toiselle paha mieli ja jos on vielä pidemmän aikaa jättänyt vastaamatta viesteihinkin niin hohhoijaa..
Hyvä että lapselle opetetaan jo pienestä pitäen että edes ystävyyden nimissä ei tarvitse mitä tahansa kohtelua sietää. Ap:n lapsi oppii vaalimaan niitä ihmissuhteita, jotka ovat aidosti hyviä. On olemassa empaattisia lapsia, jotka eivät ikinä kohtelisi ystävää noin, edes 8-vuotiaana, joten ei ap:n lapsi siinä mitään menetä jos siirtää tämän sydänystävän nyt hyvänpäivän-kaveri kansioon.
Kannattaa aina muistaa, että voi itsekin joskus olla oman lapsensa kanssa siellä toisella puolella. Se omakin lapsi voi hölmöillä. Tosin nykyään on paljon vanhempia, jotka ei ikinä myönnä että oma lapsi voisi jotakin hölmöä tehdä. Tällaisten huoltajien takia esim. koulun kiusaamisjuttuja on hankala saada selvitettyä ja loppumaan.
Se on lapsen kaveri, ei äidin.
Lapsi vaikuttaa siis hallitsevan tilanteen.
Lapsuuden ystävyydet eivät aina ole kestävää sorttia. Nuo 10-vuotiaat ovat vähintään esimurrosikäisiä ja luonne alkaa muotoutua suuntaansa. Voivatko tytöt yhä olla ystäviä, riippuu vain heistä.
Kiusaamisyritys hoidettiin hienosti ja toivottavasti jäi viimeiseksi kerraksi. Mahdollista kuitenkin on, ettei ystävyys palaa entiselleen.
Lapset ovat julmia ja aika usein myös selkäänp****ja. Tuntuu varmasti pahalta, jos ensin luetettavalta tuntuva ystävä osoittautuukin petolliseksi. Tilanteen selitys on tämän tyttäresi "ystävän" kaksinaamaisuus. Varmasti on hyvää ystävää ollessaan kahdestaan tyttäresi kanssa, mutta kun joukkoon liittyy muita - kaveri kääntää selän ja liittoutuu tytärtäsi vastaan. Valitettavan yleistä myös aikuisilla naisilla?
Toivottavasti tyttäresi löytää muuta seuraa. Koska tämä valhekaveri saattaa esim. tyttäresi heikkona hetkenä käyttää hänelle uskottuja luottamuksellisia asioita tytärtäsi vastaan kertoilemalla niitä toisille kavereilleen.
Kiusaamistahan tuo on. Porukan ulkopuolelle jättämistä ja vielä sillä ärsyttämistä. Tässä vuoden verran 10-v naapurin tytön toimintaa omaa samanikäistä lasta (jonka kanssa ollut paras kaveri syntymästä saakka) kohtaan seuranneena allekirjoitan kyllä vahvasti sen, että esimurkkuikäiset tytöt osaavat kyllä olla todella pirullisia. Meilläkin kiusaamisen taustalta löytyi sitten pitempikestoista alistamista ja kyykyttämistä. Onneksi ap:n tapauksessa tytön vanhemmilla on sentään järki päässä. Omassa naapurissa lapsen kiusaamiskäytöstä selitellään parhain päin, "asioilla on kaksi puolta", "ei meidän X" jne. Kaikesta pitää olla todisteet ja oppiihan sitä niitä keräämään, sen verran tyhmiä nämä 10-11-v vielä ovat, että whatsappit ja videot ehtii saada talteen. Mutta on ollut raskasta. Onneksi lapsella, niin ap:n kuin minunkin, on muita, parempia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävyydet pitää käsitellä ja jatkaa eteenpäin. Ei jäädä roikkumaan kaikkeen paskaan
life lessons kirjoitti:
Lapset ovat julmia ja aika usein myös selkäänp****ja. Tuntuu varmasti pahalta, jos ensin luetettavalta tuntuva ystävä osoittautuukin petolliseksi. Tilanteen selitys on tämän tyttäresi "ystävän" kaksinaamaisuus. Varmasti on hyvää ystävää ollessaan kahdestaan tyttäresi kanssa, mutta kun joukkoon liittyy muita - kaveri kääntää selän ja liittoutuu tytärtäsi vastaan. Valitettavan yleistä myös aikuisilla naisilla?
Toivottavasti tyttäresi löytää muuta seuraa. Koska tämä valhekaveri saattaa esim. tyttäresi heikkona hetkenä käyttää hänelle uskottuja luottamuksellisia asioita tytärtäsi vastaan kertoilemalla niitä toisille kavereilleen.
On tullut aika paljon vastaan näitä ihmisiä, jotka ensin luikertelevat "suosioon" esittämällä empaattista ja ymmärtävää. Sitten kun ollaan saatu pahaa-aavistamattomalta ihmiseltä "ammukset käteen" , niitä käytetään siekailemattomasti samaista ihmistä vastaan. Jostain ne pikkulikat hyvin oppivat nämä käytösmallit?
Jokainen voi miettiä menikö itse 10-vuotiaana tai 8-vuotiaana kaverin ovelle soittamaan ovikelloa kavereiden kans ja juoksi sitten karkuun? En minä ainakaan. Nykyään lapset sitä paitsi tuntuvat kehittyvän vielä nopeammin ja varhemmin. Saavat myös päiväkodista asti tunnetaitokasvatusta. Ehkä joskus päiväkoti-ikäisenä joku voisi hölmöillä noin.. Kyllähän tuo oli ihan tarkoituksellista kiusaamista. Kyseessä vielä se sydänystävä. Tavoitteena saada toiselle paha mieli ja jos on vielä pidemmän aikaa jättänyt vastaamatta viesteihinkin niin hohhoijaa..
Hyvä että lapselle opetetaan jo pienestä pitäen että edes ystävyyden nimissä ei tarvitse mitä tahansa kohtelua sietää. Ap:n lapsi oppii vaalimaan niitä ihmissuhteita, jotka ovat aidosti hyviä. On olemassa empaattisia lapsia, jotka eivät ikinä kohtelisi ystävää noin, edes 8-vuotiaana, joten ei ap:n lapsi siinä mitään menetä jos siirtää tämän sydänystävän nyt hyvänpäivän-kaveri kansioon.