Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaveri kiusaa - äidillä paha mieli
20.06.2021 |
Tällainen juttu tällä kertaa. Tyttärelläni on hyvä ystävä, jonka on tuntenut jo puolet elämästään eli viitisen vuotta. Tämä ystävä on ollut meillä yötä kymmeniä kertoja ja käynyt meidän mökillä yms. Tytöt eivät ole samalla luokalla, mutta samassa koulussa kyllä. Koulussa eivät leiki keskenään, vaan heillä on muut kaverit.
Eilen olimme iltapäivällä kotona, kun kuulimme avoimesta ikkunasta tyttäreni nimeä huudettavan. Kurkkasimme ulos, mutta ketään ei näkynyt. Vähän ajan päästä ovikello soi, mutta oven takana ei ollut ketään. Kun sama tapahtui uudestaan, tyttäreni ehti nähdä tämän ystävänsä kahden kaverin kanssa juoksevan nauraen pois.
Minä en pidä tuollaisesta käytöksestä ja laitoin ystävän äidille viestin. Hän ottikin asian ihan vakavasti ja tytöt kävivät kaverin isän kanssa meidän ovella pyytämässä anteeksi.
Ongelma on nyt se, että minä äitinä olen tosi surullinen. Lapsi tuntuu ottavan asian ihan hienosti, mutta minua surettaa todella paljon se, että lapsi joka on viettänyt meillä todella paljon aikaa ja josta aidosti pidän, tekee tuollaista kiusaa. Surettaa myös se, että koska kukaan meistä ei enää halua kutsua häntä meille, ikään kuin menetämme hänet.
En tiedä saako tästä mitään selkoa...
Kommentit (28)
No siis viime aikoina tämä kaveri on ollut etäinen ja jättänyt vastaamatta lapseni viesteihin joten tiesin että taustalla on jotain. Yksi tytöistä inhoaa lastani jostain syystä ja on saanut vedettyä muut tytöt tuohon hommaan mukaan.
Minun ja lapsen rajat nyt vaan ylitettiin tuossa, myös mies on samaa mieltä. Tavallaan asia on ihan yksinkertainen, mutta tuntuu pahalta, koska tämä ystävä on oikeasti viettänyt meillä aivan hirveästi aikaa ja on muuten tosi miellyttävä lapsi. Miten itse reagoisit?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sanoin että lapsi tuntuu olevan ok, en tarkoittanut että hänelle tuo toiminta oli ok. Hän ei halua enää leikkiä tuon kaverin kanssa, mutta ei toisaalta ainakaan ilmaise olevansa erityisen surullinen asian suhteen.
Ap
Jokuhan voi tappaakin lapsuudeystävät, että siihen verrattuna tämä on pientä. Onko lapsella esim serkkua, joka voisi tulla kaveriksi lomailemaan tai joku muu kaveri. Näpäytyksen paikkahan tämä olisi.
Ja höpö höpö sanon minä.
Mitä lässytystä 😮
Nykyään ihmisiltä puuttuu empatia ja myötätunto 😩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt on kyllä aika dramaattista. Tytöt on välillä tuolla tavalla typeriä. Arvaan, että kyse on noin 10- vuotiaista. Jos on anteeksi pyydetty niin silloin pitäisi asia unohtaa.
Oma tyttäresi voi toimia vastaavalla tavalla toisessa tilanteessa jonkun kaverinsa kanssa, vaikka et ikinä uskoisi sen olevan mahdollista. Haluaisitko, että hänelle ei ikinä annettaisi anteeksi. Lapset opettelee sosiaalista kanssakäymistä ja hölmöilyjä sattuu, ihan jokaiselle.
Tuossa teidän tilanteessa on toimittu esimerkillisesti toisen tytön perheessä. Sun ei pidä enää yhtään velloa asiassa vaan auttaa omaa lastasi kasvattamaan itselleen niin hyvän itsetunnon ettei tuollaiset hetkauta tytärtäsi yhtä paljon kun sua itseäsi.
Olen samaa mieltä siitä, että kaverin perheessä toimittiin esimerkillisesti ja tyttäreni tosiaan itse ei tunnu ottavan asiaa erityisen raskaasti. Siksi otsikkoni olikin, että äidillä on paha mieli. Tajuan kyllä itsekin miten typerältä koko juttu kuulostaa, mutta minua ensinnäkin loukkaa se, että lapsi joka vuosikausia on ollut osa perheemme elämää tekee tuollaista ja toisekseen olen todella surullinen, koska kukaan meidän perheestä ei halua häntä meille ainakaan vähään aikaan, ja kuitenkin pidän tästä lapsesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että kaverin perheessä toimittiin esimerkillisesti ja tyttäreni tosiaan itse ei tunnu ottavan asiaa erityisen raskaasti. Siksi otsikkoni olikin, että äidillä on paha mieli. Tajuan kyllä itsekin miten typerältä koko juttu kuulostaa, mutta minua ensinnäkin loukkaa se, että lapsi joka vuosikausia on ollut osa perheemme elämää tekee tuollaista ja toisekseen olen todella surullinen, koska kukaan meidän perheestä ei halua häntä meille ainakaan vähään aikaan, ja kuitenkin pidän tästä lapsesta.
Ap
No sitten sun pitää vaan elää tuo tunne itseksesi. Älä puhu asiasta enää lapsesi kuullen. Ei ole hyvä, että hän oppii samanlaisen suhtautumisen ikäviin asioihin. Lapsi on tehnyt niinkuin pitääkin, pyytänyt anteeksi, sun pitää opetella anteeksiantoa.
No ei tuo nyt ihan tavallista käytöstä ole millekään 10-vuotiaille tytöille. Huonot sosiaaliset taidot ja empatiakyky noilla lapsilla, jotka tuollaista tekee. Ihan oikeutettua on olla surullinen kun hyvä kaveri alkaa yhtäkkiä kiusata ja ilkeillä. Olisin kyllä itsekin pöyristynyt, jos joku 8-vuotiaan tyttäreni kaveri alkaisi käyttäytyä noin. Ehkä jotkut 5-vuotiaat saattaisivat tuommoista tehdä, mutta koululaisilla pitäisi kyllä olla jo vähän kehittyneempää se empaattisuus, että ymmärretään ettei tuommoinen ole sopivaa.
On hyvä opettaa lapselle, että kaverit eivät tulla tavalla kiusaa toisiaan, joten ottaisin reilusti välimatkaa. Pääasia ettei alistu tuommoisen käytöksen kohteeksi ja aina kerta toisensa jälkeen anna vaan anteeksi. Ei tarvitse olla mikään kynnysmatto. Tuskin tuo lapsi tuota kiusaamista tuohon yhteen kertaan jättää, jos vaan hymistellä ja annetaan anteeksi. Sen verran on kokemusta lapsista, että siellä on joukossa myös oikeasti sadistisia (toisille ilkeilystä nauttivia lapsia), eikä sellaisen kaveri tarvitse väkisillä olla. Osa ei kehity eikä muutu vaan kiusaamisen muodot saattaa muuttua. Enää myöhemmin ei tulla ovelle vaan kiusataan esim. somessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tytön kaverit teki vähän samalla tavalla soittivat ovikelloa ja menivät piiloon. Minä olin avaamassa ovea, joten huikkasin iloisesti, että "jäätelölle koko porukka". Mikä aiheutti sen, että portinpienen pensaan takaa kuului kiistelyä siitä, että mennäänkö vai ei. Kun tulivat esille, olin kuin en olisi nähnyt ketään, käännyin ja suljn oven sanoen äänekkäästi, että "ei siellä ollut ketään, kuulinkohan omiani". Seuraavaan ovikellonsoittoon ei meillä vastattu.
Enhän minä lapsen edessä puhukaan, vaan av:llä! Ajattelin että joku muu olisi kokenut jotain vastaavaa ja voisi samastua tuntemuksiini, mutta ilmeisesti ei.
Minusta oma lapseni reagoi kyllä myös ihan esimerkillisesti. Hänen eikä kenenkään muunkaan tule suostua tallottavaksi. Tämä kaveri ei näköjään ollut oikea ystävä, joten hän siirtyy nyt syrjään. Onneksi lapsellani on muitakin kavereita, vaikka juuri tämä tyttö nyt sattui olemaan hänelle se sydänystävä. Ilmeisesti lapseni ei ollut sitä hänelle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10- ja 8-vuotiaat on vielä pieniä ja opettelevat sosiaalisia taitoja. Siihen tarvitaan meitä aikuisia, mutta myös noita tilanteita, joissa taidot pääsevät kehittymään. Ihme jeesustelua, pidetään me aikuiset omista taidoistamme huolta.
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo nyt ihan tavallista käytöstä ole millekään 10-vuotiaille tytöille. Huonot sosiaaliset taidot ja empatiakyky noilla lapsilla, jotka tuollaista tekee. Ihan oikeutettua on olla surullinen kun hyvä kaveri alkaa yhtäkkiä kiusata ja ilkeillä. Olisin kyllä itsekin pöyristynyt, jos joku 8-vuotiaan tyttäreni kaveri alkaisi käyttäytyä noin. Ehkä jotkut 5-vuotiaat saattaisivat tuommoista tehdä, mutta koululaisilla pitäisi kyllä olla jo vähän kehittyneempää se empaattisuus, että ymmärretään ettei tuommoinen ole sopivaa.
On hyvä opettaa lapselle, että kaverit eivät tulla tavalla kiusaa toisiaan, joten ottaisin reilusti välimatkaa. Pääasia ettei alistu tuommoisen käytöksen kohteeksi ja aina kerta toisensa jälkeen anna vaan anteeksi. Ei tarvitse olla mikään kynnysmatto. Tuskin tuo lapsi tuota kiusaamista tuohon yhteen kertaan jättää, jos vaan hymistellä ja annetaan anteeksi. Sen verran on kokemusta lapsista, että siellä on joukossa myös oikeasti sadistisia (toisille ilkeilystä nauttivia lapsia), eikä sellaisen kaveri tarvitse väkisillä olla. Osa ei kehity eikä muutu vaan kiusaamisen muodot saattaa muuttua. Enää myöhemmin ei tulla ovelle vaan kiusataan esim. somessa.
Kyllä tuo just on todella tavallista, olen ala-asteen opettaja, joten näitä on paljon selvitelty. Vitos- kutosluokkalaiset alkaa paremmin ymmärtämään, että tuollainen käytös on typerää.
Ja tässä ap:n tapauksessa on kyse yhdestä yksittäisestä hölmöilystä jota on pyydetty anteeksi. Mutta anteeksi ei kuitenkaan anneta. Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
10- ja 8-vuotiaat on vielä pieniä ja opettelevat sosiaalisia taitoja. Siihen tarvitaan meitä aikuisia, mutta myös noita tilanteita, joissa taidot pääsevät kehittymään. Ihme jeesustelua, pidetään me aikuiset omista taidoistamme huolta.
Se on just näin. Näistä tilanteista ne lapset oppii. Ja tosiaan se tilanne voi vielä tulla eteen, että menet oman lapsesi kanssa pyytämään anteeksi toiselta. Sen takia ei kannattaisi vanhempana olla niin ehdoton ja anteeksiantamaton itse.
[quote de=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo nyt ihan tavallista käytöstä ole millekään 10-vuotiaille tytöille. Huonot sosiaaliset taidot ja empatiakyky noilla lapsilla, jotka tuollaista tekee. Ihan oikeutettua on olla surullinen kun hyvä kaveri alkaa yhtäkkiä kiusata ja ilkeillä. Olisin kyllä itsekin pöyristynyt, jos joku 8-vuotiaan tyttäreni kaveri alkaisi käyttäytyä noin. Ehkä jotkut 5-vuotiaat saattaisivat tuommoista tehdä, mutta koululaisilla pitäisi kyllä olla jo vähän kehittyneempää se empaattisuus, että ymmärretään ettei tuommoinen ole sopivaa.
On hyvä opettaa lapselle, että kaverit eivät tulla tavalla kiusaa toisiaan, joten ottaisin reilusti välimatkaa. Pääasia ettei alistu tuommoisen käytöksen kohteeksi ja aina kerta toisensa jälkeen anna vaan anteeksi. Ei tarvitse olla mikään kynnysmatto. Tuskin tuo lapsi tuota kiusaamista tuohon yhteen kertaan jättää, jos vaan hymistellä ja annetaan anteeksi. Sen verran on kokemusta lapsista, että siellä on joukossa myös oikeasti sadistisia (toisille ilkeilystä nauttivia lapsia), eikä sellaisen kaveri tarvitse väkisillä olla. Osa ei kehity eikä muutu vaan kiusaamisen muodot saattaa muuttua. Enää myöhemmin ei tulla ovelle vaan kiusataan esim. somessa.
Kyllä tuo just on todella tavallista, olen ala-asteen opettaja, joten näitä on paljon selvitelty. Vitos- kutosluokkalaiset alkaa paremmin ymmärtämään, että tuollainen käytös on typerää.
Ja tässä ap:n tapauksessa on kyse yhdestä yksittäisestä hölmöilystä jota on pyydetty anteeksi. Mutta anteeksi ei kuitenkaan anneta. Huh.
Anteeksi on annettu, mutta sinustako kannattaa olla kiusaajan kaveri? Minusta jokaisella on omat rajat, joita edes paras kaveri ei saa ylittää ilman seuraamuksia.
Olen itsekin opettaja.
Ap
Nuo olivat meidän seudulla tavallisia "pilasoittoja", kun nyt aikuinen lapsi oli ala-asteella. Tietyn ikäiset lapset kävivät soittelemassa toistensa ja naapuriensa ovikelloja ja juoksivat sitten piiloon. En ajatellut niistä sen kummempaa silloin, koska lapset vain nauroivat niille.
Mutta voi se jossain tilanteessa tietysti olla ikävämpää.
Lasten kasvaessa ystävyyssuhteet muuttuvat, osa kavereista jää pois ja uusia löytyy tilalle (toivottavasti).
Vierailija kirjoitti:
Enhän minä lapsen edessä puhukaan, vaan av:llä! Ajattelin että joku muu olisi kokenut jotain vastaavaa ja voisi samastua tuntemuksiini, mutta ilmeisesti ei.
Minusta oma lapseni reagoi kyllä myös ihan esimerkillisesti. Hänen eikä kenenkään muunkaan tule suostua tallottavaksi. Tämä kaveri ei näköjään ollut oikea ystävä, joten hän siirtyy nyt syrjään. Onneksi lapsellani on muitakin kavereita, vaikka juuri tämä tyttö nyt sattui olemaan hänelle se sydänystävä. Ilmeisesti lapseni ei ollut sitä hänelle.
Ap
Kyllä olemme kokeneet samaa, mulla on kaksi nyt jo yläaste- ja lukioikäistä tyttöä. Hyvin vastaavat tilanteet. Anteeksi pyydettiin, toisen tyttäreni kaverisuhde jatkui samanlaisena ja ovat edelleen tosi hyviä ystäviä. Toisen ystävyyssuhde oli vähän aikaa katkolla, koska lapseni oli vihainen. Eivät ole enää ystäviä, mutta ystävyys ei katkennut tähän yhteen hölmöilyyn.
Poikani kanssa olemme taas olleet pyytämässä anteeksi kaverilta vastaavaa tilannetta. Ovat ystäviä edelleen. En osaa samaistua siihen, että välit poikki jos kerran lapsi hölmöilee.
Vierailija kirjoitti:
[quote de=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo nyt ihan tavallista käytöstä ole millekään 10-vuotiaille tytöille. Huonot sosiaaliset taidot ja empatiakyky noilla lapsilla, jotka tuollaista tekee. Ihan oikeutettua on olla surullinen kun hyvä kaveri alkaa yhtäkkiä kiusata ja ilkeillä. Olisin kyllä itsekin pöyristynyt, jos joku 8-vuotiaan tyttäreni kaveri alkaisi käyttäytyä noin. Ehkä jotkut 5-vuotiaat saattaisivat tuommoista tehdä, mutta koululaisilla pitäisi kyllä olla jo vähän kehittyneempää se empaattisuus, että ymmärretään ettei tuommoinen ole sopivaa.
On hyvä opettaa lapselle, että kaverit eivät tulla tavalla kiusaa toisiaan, joten ottaisin reilusti välimatkaa. Pääasia ettei alistu tuommoisen käytöksen kohteeksi ja aina kerta toisensa jälkeen anna vaan anteeksi. Ei tarvitse olla mikään kynnysmatto. Tuskin tuo lapsi tuota kiusaamista tuohon yhteen kertaan jättää, jos vaan hymistellä ja annetaan anteeksi. Sen verran on kokemusta lapsista, että siellä on joukossa myös oikeasti sadistisia (toisille ilkeilystä nauttivia lapsia), eikä sellaisen kaveri tarvitse väkisillä olla. Osa ei kehity eikä muutu vaan kiusaamisen muodot saattaa muuttua. Enää myöhemmin ei tulla ovelle vaan kiusataan esim. somessa.
Kyllä tuo just on todella tavallista, olen ala-asteen opettaja, joten näitä on paljon selvitelty. Vitos- kutosluokkalaiset alkaa paremmin ymmärtämään, että tuollainen käytös on typerää.
Ja tässä ap:n tapauksessa on kyse yhdestä yksittäisestä hölmöilystä jota on pyydetty anteeksi. Mutta anteeksi ei kuitenkaan anneta. Huh.
Anteeksi on annettu, mutta sinustako kannattaa olla kiusaajan kaveri? Minusta jokaisella on omat rajat, joita edes paras kaveri ei saa ylittää ilman seuraamuksia.
Olen itsekin opettaja.
Ap
No sitten te toimitte niin. Eihän siinä kenelläkään muulla ole mitään sanomista. Ihan kun olisit itse epävarma miten tulee toimia kun kerran tunnet surua ja täällä kyselet.
Anna lapsesi ihan täysin itse päättää miten tekee. Tosin olette varmaan jo koko perheen voimin asian keskustelleet niin loppuun ettei lapsesi voi enää itse päättää.
Vierailija kirjoitti:
[quote de=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo nyt ihan tavallista käytöstä ole millekään 10-vuotiaille tytöille. Huonot sosiaaliset taidot ja empatiakyky noilla lapsilla, jotka tuollaista tekee. Ihan oikeutettua on olla surullinen kun hyvä kaveri alkaa yhtäkkiä kiusata ja ilkeillä. Olisin kyllä itsekin pöyristynyt, jos joku 8-vuotiaan tyttäreni kaveri alkaisi käyttäytyä noin. Ehkä jotkut 5-vuotiaat saattaisivat tuommoista tehdä, mutta koululaisilla pitäisi kyllä olla jo vähän kehittyneempää se empaattisuus, että ymmärretään ettei tuommoinen ole sopivaa.
On hyvä opettaa lapselle, että kaverit eivät tulla tavalla kiusaa toisiaan, joten ottaisin reilusti välimatkaa. Pääasia ettei alistu tuommoisen käytöksen kohteeksi ja aina kerta toisensa jälkeen anna vaan anteeksi. Ei tarvitse olla mikään kynnysmatto. Tuskin tuo lapsi tuota kiusaamista tuohon yhteen kertaan jättää, jos vaan hymistellä ja annetaan anteeksi. Sen verran on kokemusta lapsista, että siellä on joukossa myös oikeasti sadistisia (toisille ilkeilystä nauttivia lapsia), eikä sellaisen kaveri tarvitse väkisillä olla. Osa ei kehity eikä muutu vaan kiusaamisen muodot saattaa muuttua. Enää myöhemmin ei tulla ovelle vaan kiusataan esim. somessa.
Kyllä tuo just on todella tavallista, olen ala-asteen opettaja, joten näitä on paljon selvitelty. Vitos- kutosluokkalaiset alkaa paremmin ymmärtämään, että tuollainen käytös on typerää.
Ja tässä ap:n tapauksessa on kyse yhdestä yksittäisestä hölmöilystä jota on pyydetty anteeksi. Mutta anteeksi ei kuitenkaan anneta. Huh.
Anteeksi on annettu, mutta sinustako kannattaa olla kiusaajan kaveri? Minusta jokaisella on omat rajat, joita edes paras kaveri ei saa ylittää ilman seuraamuksia.
Olen itsekin opettaja.
Ap
Jos lapsesi ei halua olla kaveri, niin eihän siihen voi pakottaa. Omalle 10-vuotiaalle sanon, että kannattaa miettiä haluaako olla sellaisen kaveri, jonka kanssa tulee usein riitaa. Päätöksenteon jätän lapselle itselleen.
Alue: Aihe vapaa
Aika kovaa draamaa vedät tästä yhdestä kerrasta. Jos lapselle asia on ok, eikä toistu, niin what's the problem?