Oon niin onnellinen! Mies haluaa kihloihin..

Me teimme miehen kanssa homman toisinpäin, eli mistään kihloista ei puhuttu missään vaiheessa, edes kihlasormuksia ei hankittu. Me puhuimme ainoastaan naimisiinmenemisestä.

Kyllä siinä jäi moni huuli pyöreänä ihmettelemään, että mitäs me muka naimisiin ollaan menossa, kun ei ole kummallakaan edes kihlasormusta. Juu, se koru sormessahan kertoo siitä, kuinka vakavissaan ollaan..

Itselläni on lähipiirissä montakin paria, jotka ovat olleet kihloissa jo vuosia, mutta ei puhettakaan naimisiinmenosta (muuta kuin ajatuksella, että ehkä joskus). En vaan itse käsitä, että jos ei naimisiin olla tosissaan menossa, eli tarkoittaen nyt vuosi-pari kihlautumisesta, niin mitä virkaa on sillä kihlautumisella? Halutaanko sillä antaa jotenkin isompi arvo parisuhteelleen? Näyttää korulla, että mepäs ollaankin tosissaan?

Selventäkää, kiitos.

Onneks olkoon teille !:))))

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 10:54"]

Onko siis niin, että olen ollut tietämättäni kihloissa jo kuukausitolkulla, koska ihan suhteen alussa keskustelimme miehen kanssa siitä, että toinen tuntuu juuri siltä ihmiseltä, kenen kanssa haluaa mennä naimisiin?

[/quote]

Täh? Miten tää nyt liittyi mihinkään?

Jos olette sopineet, että menette naimisiin, niin sitten olette kihloissa. Jos ette, niin ette ole. Ei pitäisi olla liian vaikeaa.

Että te jaksatte olla lapsellisia. Viilaatteko pilkkua joka asiasta elämässänne näin?
Teette kaiken niinkuin ne on joskus aikoinaan tehty?
Me päätettiin naimisiinmenosta vuosipäivänämme mutta virallisesti mies kosi mua muulloin ja se muulloin on se päivä joka sormuksissa on, kihlajaispäivämme.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 10:54"]

Onko siis niin, että olen ollut tietämättäni kihloissa jo kuukausitolkulla, koska ihan suhteen alussa keskustelimme miehen kanssa siitä, että toinen tuntuu juuri siltä ihmiseltä, kenen kanssa haluaa mennä naimisiin?

[/quote]

Täh? Miten tää nyt liittyi mihinkään?

Jos olette sopineet, että menette naimisiin, niin sitten olette kihloissa. Jos ette, niin ette ole. Ei pitäisi olla liian vaikeaa.

[/quote]

Juu, ollaan puhuttu, että naimisiin mennään. Aikataulua ei asialle ole määritelty. Mutta ei kyllä mielessäkään käynyt, että tuo sinänsä kihlautuminen olisi.

Eikä siis mitään teinejä enää olla, keski-ikäisiä molemmat.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 10:54"]

Onko siis niin, että olen ollut tietämättäni kihloissa jo kuukausitolkulla, koska ihan suhteen alussa keskustelimme miehen kanssa siitä, että toinen tuntuu juuri siltä ihmiseltä, kenen kanssa haluaa mennä naimisiin?

[/quote]

Täh? Miten tää nyt liittyi mihinkään?

Jos olette sopineet, että menette naimisiin, niin sitten olette kihloissa. Jos ette, niin ette ole. Ei pitäisi olla liian vaikeaa.

[/quote]

Juu, ollaan puhuttu, että naimisiin mennään. Aikataulua ei asialle ole määritelty. Mutta ei kyllä mielessäkään käynyt, että tuo sinänsä kihlautuminen olisi.

Eikä siis mitään teinejä enää olla, keski-ikäisiä molemmat.

[/quote]

Hyvä nyrkkisääntö kihlaukselle olisi, että kihloissa ollaan vasta kun hääpäivä on oikeasti päätetty ja kirkko/maistraatti varattu.

Kun suurin osa näistä "hihii! me ollaan kihloissa, ei pidetä häiden kanssa mitään kiirettä" -tapauksista ei naimisiin mene ollenkaan.

Ihan ensiksi, onnea ap:lle kihlauksen johdosta.

Sitten pientä tarkennusta ihmisten väitteille. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Tarkkaa päivää siinä ei ole ollut aiempina vuosisatoina vaan pelkästään se lupaus siitä, että jonakin päivänä mennään naimisiin. Esim. 500 vuotta sitten vanhemmat saattoivat kihlata jopa vastasyntyneitä ja siinä siis suvut lupasivat, että nämä kaksi lasta avioituvat, kun täyttävät riittävästi vuosia (tytöt usein 13-vuotiaina).

1800-luvun suomalaisessa talonpoikaiskulttuurissa kihlaus alkoi tarkoittaa jo avioliiton kaltaista tilaa, ja papit kauhuissaan yrittivät saada nuoret tajuamaan, ettei edelleenkään sitä seksielämää saisi aloittaa ennen kuin on avioiduttu. Usein kihlaus solmittiin siksi, että haluttiin varata se toinen itselleen mutta avioitumispäivää ei sovittu, koska se saattoi riippua esim. taloudellisesta tilanteesta. Ertiysesti keskiluokan miehelle oli asetettu melkoiset paineet perheen elättämisestä, joten kihlaukset saattoivat olla pitkiäkin. Kihlaus ei siis vaatinut tarkkaa päivämäärää.

Nykyään tietysti parit voivat itse määritellä mitä se kihlaus tarkalleen heille tarkoittaa. Kun ottaa huomioon kihlauksen luonteen  - taustalla siis morsiamen osto - en ehkä painottaisi liikaa sitä, mitä on ollut tapana ennenkin tehdä. Esim. itselleni kosinnan odottaminen mieheltä olisi ollut äärimmäisen nöyryyttävä tapa, vaikka yleensä perinteitä arvostankin. Joku toinen taas pitää sitä luontevana ja kivana tapana.

Kuitenkin näin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa pitäisin parempana sitä, ettei toitotettaisi sitä, kenen pitäisi kosia ja millä tavalla vaan ennemminkin sitä, että pariskunta tekee tässäkin asiassa itselleen luontevan tavan. Meillä kihlauksesta sovittiin kahden tasa-arvoisen aikuisen kesken. Emme määränneet tarkkaa päivämäärää vaan sovimme, että tämä on merkki siitä, että menemme lähivuosina naimisiin, silloin kun se tuntuu luontevalta ja sopivalta meille. Mekin kaiverrutimme kihlasormuksiin eri päivän kuin sen, jolloin asiasta sovimme. Menneinä vuosina kihlaus oli pätevä sukujen kesken, kun siitä oli vaihdettu lahjat ja se oli julkistettu. Mekin siis pidämme kihlautumispäivänämme päivää, jolloin kihlaus julkistettiin. Jokainen voi tietysti tässä asiassa toimia niin kuin itse tahtoo.

Ennen kihlauksesta neuvoteltiin sukujen kesken kuin liikesopimuksesta ja kihlaparin piti saada vanhempiensa hyväksyntä. Monesti vielä tämänkin jälkeen pidettin kihlajaisjuhlat, ja tästä päivästä alkoi se virallinen kihlaus.

Nykyään kihlaus on parin omasta sopimuksesta kiinni, ja jotkut pitävät kihlautumispäivänä sitä päivää, kun asia otettiin ensimmäisen kerran esille, toiset taas puhuvat asiasta pidempään ja pitävät kihlautumispäivänä sitä päivää, jolloin asia tuodaan julki lähipiirille. Miksi kumpikaan näistä olisi väärä tapa?

Voi herranjumala. Mitä se kenenkään pyllyä kaivelee, miten ihmiset elää ja päättää kihloistaan ja naimisistaan? :D Ei varmaan vahingoita tämä iloinen asia teidän elämäänne millään tavalla?

Onnittelut ap:lle!

Olen pahoillani ap puolestasi, että luulit tämän palstan kävijöiden olevan iloisia puolestasi. Katkeria ämmiä suurin osa. Kihlautuminen tapahtuu juuri ja vain siten kuin kihlautuva pari sen haluaa tapahtuvan. Toivottavasti et anna nimettömien kommenttien pilata kihlautumistanne millään tavalla. Jos perheesi ja ystäväsi ovat yhtään kuten sinä, niin he osaavat varmasti olla aidosti iloisia valitsemastanne tavasta kihlautua. Mielestäni ideanne juhannuskihloista on romanttinen. Vilpittömästi ONNEA!♡

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 12:32"]

Olen pahoillani ap puolestasi, että luulit tämän palstan kävijöiden olevan iloisia puolestasi. Katkeria ämmiä suurin osa. Kihlautuminen tapahtuu juuri ja vain siten kuin kihlautuva pari sen haluaa tapahtuvan. Toivottavasti et anna nimettömien kommenttien pilata kihlautumistanne millään tavalla. Jos perheesi ja ystäväsi ovat yhtään kuten sinä, niin he osaavat varmasti olla aidosti iloisia valitsemastanne tavasta kihlautua. Mielestäni ideanne juhannuskihloista on romanttinen. Vilpittömästi ONNEA!♡

[/quote]

No onhan se nyt aika noloa aikuisilla ihmisillä hehkuttaa olevansa kihloissa, mutta avioitumisaikeista kysyessä ei osata sanoa juuta eikä jaata.

Jopas on kommentteja! Ensinnäkin ei kaikki miehet ole niin romanttisia että osaisivat kosia, joillekin sellainen toiminta tuntuu liian luonnottomalta... Esimerkkinä oma isä jolla kuitenkin avioliittoa takana jo yli 40 vuotta.. Yhdessä he äitin kanssa sopivat että menevät kihloihin. Ja sitten vasta alkoivat suunnitella naimisiin menemistä ja häät oli reilun vuoden päästä kihlautumisesta. Ja oma mies myös samanlainen; ei kosinut, sitten vasta kun kerroin omasta halusta mennä kihloihin niin mies suostui ja kertoi että on itsekkin miettinyt asiaa muttei ole "uskaltanut" ehdottaa. Ja ihan yli 30 vuotiaita tässä ollaan ja taroitus on mennä naimisiinkin vaikkei asiasta ole tarkemmin sovitukkaan.

Täytyy sanoa että kummaa porukkaa täällä kun heti täytyy tulla viisastelemaan sillä mikä on oikea tapa ja mikä ei. Eiköhän kuitenkin jokainen tee asiat tavallaan! Miksi ihmiset eivät vain oikeasti voi olla vilpittömästi onnellisia toisten puolesta, vaikka heillä olisi asiasta eri näkemys? Tiedän monta paria joille riittää pelkkä kihlaus merkkinä sitoutumisesta ja rakkaudesta.

Minä ainakin toivotan vilpittömästi onnea AP:lle!! 

[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 22:40"]

Jopas on kommentteja! Ensinnäkin ei kaikki miehet ole niin romanttisia että osaisivat kosia, joillekin sellainen toiminta tuntuu liian luonnottomalta... Esimerkkinä oma isä jolla kuitenkin avioliittoa takana jo yli 40 vuotta.. Yhdessä he äitin kanssa sopivat että menevät kihloihin. Ja sitten vasta alkoivat suunnitella naimisiin menemistä ja häät oli reilun vuoden päästä kihlautumisesta. Ja oma mies myös samanlainen; ei kosinut, sitten vasta kun kerroin omasta halusta mennä kihloihin niin mies suostui ja kertoi että on itsekkin miettinyt asiaa muttei ole "uskaltanut" ehdottaa. Ja ihan yli 30 vuotiaita tässä ollaan ja taroitus on mennä naimisiinkin vaikkei asiasta ole tarkemmin sovitukkaan.

Täytyy sanoa että kummaa porukkaa täällä kun heti täytyy tulla viisastelemaan sillä mikä on oikea tapa ja mikä ei. Eiköhän kuitenkin jokainen tee asiat tavallaan! Miksi ihmiset eivät vain oikeasti voi olla vilpittömästi onnellisia toisten puolesta, vaikka heillä olisi asiasta eri näkemys? Tiedän monta paria joille riittää pelkkä kihlaus merkkinä sitoutumisesta ja rakkaudesta.

Minä ainakin toivotan vilpittömästi onnea AP:lle!! 

[/quote]

Siis eiköhän meistä jokainen ole onnellinen, kun ap on löytänyt rakkauden elämäänsä. 

Eikä myöskään kiistelty siitä miten kihloihin mennään, vaan todettiin, että siinä vaiheessa kun naimisiin menosta sovitaan, ollaan kihloissa. tämä on fakta, ei makuasia. Jos pariskunta haluaa, että kihlajaispäivä on esim. 26.6, niin silloin 

A) kosii/suostuu kosintaan vasta tuolloin

B) ilmoittaa muille(valehtelee), että kosinta tapahtui 26.6

t. Mies

Mä ihmettelen että mikä idea on ensin sopia että mennään kihloihin eli luvataan mennä naimisiin, mutta sitten on vielä myöhemmin erillinen kosinta? Miksi enää kysyä että tuletko vaimokseni jos se kerran on jo aiemmin päätetty ja sovittu?

Minä menin mieheni kanssa ensin kihloihin ja vasta myöhemmin sovittiin että mennään naimisiin, mutta me olimmekin molemmat 17v kun kysyin mieheltä (silloin pojalta) että mennäänkö kihloihin ja myöhemmin sitten piti hänelle selventää että juu se tarkoitti sitä että lupasit mennä mun kanssa naimisiin :D Onneksi ei alkanut enää kihloja purkaa vaan totesi että ok, sopii sekin :D Eli sellaiset teinikihlat meillä, nyt naimisissa yli 16v.

Itse ihmettelen myös (aikuisia) pareja jotka vain menevät kihloihin ikäänkuin vahvemman sitoutumisen merkkinä mutta eivät ole edes sopineet naimisiinmenosta. Itse en sellaisia pareja oikeasti kihloissa olevina pidä vaikka he sitä niin kutsuisivatkin.

Ap täällä päivittää tilannetta :-D Kiitos ihan jokaiselle onnitteluista ♥

Hankimme sormukset jo viime perjantaina ja juhlimme kihlautumista juhannuksena vanhempiemme ja ystäväporukan kanssa. Kaiverruksiin tulee päivämääräksi sormuksien ostopäivä, koska siitä asti olemme sormuksia pitäneet.

Meille tämä merkitsee sitä, että vakavissamme haluamme olla yhdessä, mennä joskus naimisiin ja perustaa perheen.

Tunnen itseni maailman onnellisimmaksi naiseksi!

Kiitos kaikille erilaisista mielipiteistä. ;-)

Juhannuksena kihlaudutaan??? Oonko mä jotenkin vanhanaikainen, mutta miten tuommoisesta sovitaan etukäteen? Kosinta kalenteriin? Oon tietenkin onnellinen puolestasi, ei siinä mitään. Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta. Tuo teidän järjestely on siis lupaus lupauksesta?

Te menitte jo kihloihin kun mies kosi ja sinä vastasit myöntävästi. Eli onneksi olkoon.

Minä en halua kosintaa tai muuta ylimääräistä. Yhdessä sovittiin että hankitaan sormukset merkiksi rakkaudestamme. :-) Häitä ei suunnitelka vielä. ap

Mies haluaa kihloihin, kenen kanssa?

Oikea termi on teinikihlat, kun sovitaan kihlautumisesta ilman avioitumisaikeita.

kihlautuminen on lupaus naimisiinmenosta