Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Muita ' hankalia' 3v päiväkodin aloittaneita???

22.08.2006 |

Onko kokemuksia joiden 3-vuotiailla ollut ' hankala' alku päiväkodissa? Meidän 3-vuotias tyttömme on ollut viikon verran päiväkodissa ja joka päivä olemme saaneet kuulla kuinka tyttö " ei suostu syömään, ei suostu nukkumaan päiväunia, ei tottele kun komennetaan" ym. Tyttö yrittää laittaa joka asiassa vastaan, kun mitä hoitajat yrittävät.

Itselläni on hyvin paha olo kun kuulee tällaista.



Olen miettinyt, että oliko päivähoitoon meno liian aikaista tytölle, mutta töihin minun oli palattava. Luonnetta tytöllä kyllä löytyy, mutta en olisi uskonut, että hän näyttää luonteensa näin voimakkaasti ulkopuolisille. Tyttö on kertonut, että ikävöi äitiä ja isää päivän aikana.



Onko tämä teidän kokemusten perusteella normaalia käytöstä päivähoidon aloittaneelle? Miten voisi vaikuttaa tytön käytökseen?



Murmeli13

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
22.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tytölläsi on varmaan vielä vähän turvaton olo päiväkodissa ja testaa siksi aikuisia, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kun päiväkodin systeemit ja aikuiset sekä lapset siellä tulevat tutuiksi, niin varmaan sääntöjen noudattamiset, syömise ja nukkumiset alkavat sujua ihan hyvin. Ei tuosta vielä kannata huolissaan olla. Normaalia alkukankeutta.

Vierailija
2/3 |
22.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä 3v poika alotti just. Ei halua keskeyttää leikkejään eikä kuulema syö juuri mitään. Päiväunille menee itse (mikä ihan hauskaa kun ei kotona ole puoleen vuoteen nukkunut unia...). Ei aina tottelekaan. Meillä vielä se että tarhan kieli on toistaiseksi suht vieras joten poika ei ihan ymmärräkään.



Sinänsä siellä kyllä on mennyt ihan ok, koska kyllähän nyt 1000 kertaa huonomminkin voisi mennä mutta kotona poika on sitten kiukkunen kun ampiainen. Tänään oli eka päivä kun tarhan täti sanoi että oli mennyt tosi hienosti (vaikka poika ei ollut syönyt) ja myös eka päivä että lapsi oli aamulla suht hyvällä tuulella ja tarhan jälkeen ollut koko päivän hyvällä tuulella.



Sitten meidän tapaus on vielä sellanen taivaanrannan maalari että hänelle on aivan yksi hailee mitä muut tekevät, hän menee omia teitään. Esimerkin voima ei ole koskaan tehonnut häneen, ei syömisissä, ei pottailussa. Hän kyllä tykkää että siskot osaa sitä ja tätä ja on taitavia mutta ei hänen tarvi (vaikka toinen on pikkusisko). Siksi mä luulenkin että tuo päiväkoti on hänelle ihan hyväksi että pikkuhiljaa rauhassa oppii että aina ei voi olla viis veisaamatta muista ja joskus täytyy tehdä jotain mitä ei ehkä juuri silloin halua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
22.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyttö, 3,5v aloitti viikko sitten päiväkodin ja tuntuu että hänellä on ihan oma elämä siellä. Ei syö hänkään, ei edes pysy pöydässä ruoka- aikana. Ei käy vessassa (pyykkiä on kotiinviemisinä joka päivä pussillinen).Ottaa hyvin vähän kontaktia henkilökuntaan tai muihin lapsiin.

Hänelläkin on haasteenaan vieras kieli, jota hän ei hallitse läheskään ikätovereidensa tavoin (suomea puhuu sujuvasti, mutta siitä ei siellä päiväkodissa apua ole).



Olen juuri totuttelemassa nuoremman pikkusisaren kanssa toisella osastolla (hänelle alku on ollut paljon helpompaa) ja ikkunasta katselin kun vanhempi leikki pihalla. Hän yrittää kyllä saada kontaktia muihin lapsiin, mutta tulee torjutuksi. Liian päällekäyvä, huono kielitaito... en tiedä. Pitäisi kai vain antaa lapselle aikaa eikä odottaa liikoja. Ehkä hän paikkansa siellä vielä löytää kun rutiinit, kieli, hoitajat ja muut lapset käyvät tutummiksi. Olisin niin toivonut, että hän olisi päässyt päiväkotiin jo vuotta aiemmin. Pienessä ryhmässä on helpompi aloittaa kuin isossa 20 lapsen ryhmässä.



Erityisen paha mieli minulla oli tänään kun yksi pienemmän lapsen hoitajista pyysi mukaansa kahville henkilökunnan huoneeseen päiväuniaikaan. Sinne tuli myös uusi sijaismies ryhmästä missä isompi lapseni on. Ei oltu ehditty aamulla vielä esittaytymään ja hän siinä tuumiskeli miten isoja eroja 3- vuotiaiden kypsyystasossa on. On niitä jotka osaavat jo paljon ja sitten on yksi joka ei puhu edes kieltä tai ehkä mitään muutakaan kieltä ja juoksee vain ympäriinsä. En saanut sanottua sanaakaan, niin tyrmistynyt olin. Huomenna pitänee ottaa lausahdus miehen kanssa uudelleen puheeksi.