Hassua sanoa syrjäytyneelle ihmiselle

Kaikki syrjäytyneet eivät ole lihavia. Mutta syrjäytyneellä ei tosiaan ole kovin paljon syitä elää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki syrjäytyneet eivät ole lihavia. Mutta syrjäytyneellä ei tosiaan ole kovin paljon syitä elää.

Ei tietenkään ole, mutta tämä kyseinen henkilö on mutta eihän hänellä ole mitään syytä elää mahdollisimman pitkään.

Laihtuminen ja terveellisesti syöminen vie syrjäytyneeltä elämästä ne viimeisetkin ilot. Sen jälkeen jäljellä ei ole kuin kärsimystä ja harmautta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki syrjäytyneet eivät ole lihavia. Mutta syrjäytyneellä ei tosiaan ole kovin paljon syitä elää.

Ei läheskään kaikki syrjäytyneet ts. erakot ole todellakaan böööörnauttilaisia

Vierailija kirjoitti:

Laihtuminen ja terveellisesti syöminen vie syrjäytyneeltä elämästä ne viimeisetkin ilot. Sen jälkeen jäljellä ei ole kuin kärsimystä ja harmautta.

Todellakin. Se syöminenhän on ainoa ilo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihtuminen ja terveellisesti syöminen vie syrjäytyneeltä elämästä ne viimeisetkin ilot. Sen jälkeen jäljellä ei ole kuin kärsimystä ja harmautta.

Todellakin. Se syöminenhän on ainoa ilo.

Nimeä joku toinen ilo syrjäytyneen elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihtuminen ja terveellisesti syöminen vie syrjäytyneeltä elämästä ne viimeisetkin ilot. Sen jälkeen jäljellä ei ole kuin kärsimystä ja harmautta.

Todellakin. Se syöminenhän on ainoa ilo.

Nimeä joku toinen ilo syrjäytyneen elämästä.

Viina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihtuminen ja terveellisesti syöminen vie syrjäytyneeltä elämästä ne viimeisetkin ilot. Sen jälkeen jäljellä ei ole kuin kärsimystä ja harmautta.

Todellakin. Se syöminenhän on ainoa ilo.

Nimeä joku toinen ilo syrjäytyneen elämästä.

No eikö siitä syöminsen ilosta kannattaisi tehdä jotain parempaa ja ansiokkaampaa? Tyyppi voisi siis aloittaa vaikka tekemään mieleistään ruokaa eri tavoin, kokeilla erilaisia yhdistelmiä ja ratkaisuja, kirjoittaa ylös kokeiltuja versioita ja pistää parhaimmat jakoon?

En oikeasti ymmärrä ihmisiä, jotka jäävät vain möllöttämään, kun kaikkea kivaa on maapallo pullollaan.

Kuvittelisin, että syrjäytyneen iloja voisivat olla:

- Yksinolo. Omasta rauhasta nauttiminen.

- Kiireettömyys. Omasta ajasta nauttiminen.

- Vapaus. Ei pakkoa lähteä joka aamu töihin tai opiskelemaan. Sen sijaan voi mennä vaikka kirjastoon tai luontoon kävelemään koko päiväksi.

Itse en ole syrjäytynyt vaan elän ruuhkaista elämää. Mutta osaan kuvitella, millaista olisi, jos saisi pelkästään uppoutua lukemaan kirjoja ja kuuntelemaan musiikkia. Ainakaan muutamaan vuosikymmeneen en siihen kyllästyisi.

Elämänhalu ja toive pitkäst elämästä on kirjoitettu ihmisen geeneihin. Syrjäytyneet eivät muodosta poikkeusta.

Jos syö jatkuvasti huonosti niin ennen pitkää lähtee myös se terveys ja ihmisen elämä on sitten entistä kurjempaa kun on koko ajan kipeä eikä ole energiaa tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Laihtuminen ja terveellisesti syöminen vie syrjäytyneeltä elämästä ne viimeisetkin ilot. Sen jälkeen jäljellä ei ole kuin kärsimystä ja harmautta.

No jaa. Itse ainakin saan edes jotain iloa siitä, että keho sentään on kunnossa. Ja masentuneena ruokahalu on aika nollassa, surettaa vaan enemmän kokkailla vaan itselleen ja syödä yksin.

Syrjäytyminen ei liity asiaan. Eikä tarvitse olla runsaasti ylipainoakaan. Mutta jos on epäterveelliset elämäntavat ja niihin kuolee, niin onhan kuitenkin elänyt täyttä elämää. Voisi muuten olla jo eläessään mielestään kuollut.

Yksinäisenä, perheettömänä osin huvittaa, osin masentaa tupakka-askeista löytyvät tekstit "lopeta nyt - pysy elossa läheisiäsi varten".

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelisin, että syrjäytyneen iloja voisivat olla:

- Yksinolo. Omasta rauhasta nauttiminen.

- Kiireettömyys. Omasta ajasta nauttiminen.

- Vapaus. Ei pakkoa lähteä joka aamu töihin tai opiskelemaan. Sen sijaan voi mennä vaikka kirjastoon tai luontoon kävelemään koko päiväksi.

Itse en ole syrjäytynyt vaan elän ruuhkaista elämää. Mutta osaan kuvitella, millaista olisi, jos saisi pelkästään uppoutua lukemaan kirjoja ja kuuntelemaan musiikkia. Ainakaan muutamaan vuosikymmeneen en siihen kyllästyisi.

Liika yksinäisyys ja toimettomuus on ahdistavaa ja passivoivaa.

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen ei liity asiaan. Eikä tarvitse olla runsaasti ylipainoakaan. Mutta jos on epäterveelliset elämäntavat ja niihin kuolee, niin onhan kuitenkin elänyt täyttä elämää. Voisi muuten olla jo eläessään mielestään kuollut.

Ne epäterveelliset elämäntavat eivät yleensä johda suoraan kuolemaan vaan erilaisiin sairauksiin ja jatkuviin kipuihin. Esim. selkä- ja nivelongelmat ovat todella yleisiä ylipainoisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelisin, että syrjäytyneen iloja voisivat olla:

- Yksinolo. Omasta rauhasta nauttiminen.

- Kiireettömyys. Omasta ajasta nauttiminen.

- Vapaus. Ei pakkoa lähteä joka aamu töihin tai opiskelemaan. Sen sijaan voi mennä vaikka kirjastoon tai luontoon kävelemään koko päiväksi.

Itse en ole syrjäytynyt vaan elän ruuhkaista elämää. Mutta osaan kuvitella, millaista olisi, jos saisi pelkästään uppoutua lukemaan kirjoja ja kuuntelemaan musiikkia. Ainakaan muutamaan vuosikymmeneen en siihen kyllästyisi.

Liika yksinäisyys ja toimettomuus on ahdistavaa ja passivoivaa.

Yksinäisyys ja toimettomuus ei välttämättä kuulu yhteen. Toisaalta yksin oleminen ei myöskään välttämättä tarkoita yksinäisyyttä siinä huonossa merkityksessä.

syrjäytyneet voivat elää nautinollista elämää, yksin omassa rauhassaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelisin, että syrjäytyneen iloja voisivat olla:

- Yksinolo. Omasta rauhasta nauttiminen.

- Kiireettömyys. Omasta ajasta nauttiminen.

- Vapaus. Ei pakkoa lähteä joka aamu töihin tai opiskelemaan. Sen sijaan voi mennä vaikka kirjastoon tai luontoon kävelemään koko päiväksi.

Itse en ole syrjäytynyt vaan elän ruuhkaista elämää. Mutta osaan kuvitella, millaista olisi, jos saisi pelkästään uppoutua lukemaan kirjoja ja kuuntelemaan musiikkia. Ainakaan muutamaan vuosikymmeneen en siihen kyllästyisi.

Liika yksinäisyys ja toimettomuus on ahdistavaa ja passivoivaa.

Yksinäisyys ja toimettomuus ei välttämättä kuulu yhteen. Toisaalta yksin oleminen ei myöskään välttämättä tarkoita yksinäisyyttä siinä huonossa merkityksessä.

Jatkuva yksinäisyys ei ole hyvää yksinäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelisin, että syrjäytyneen iloja voisivat olla:

- Yksinolo. Omasta rauhasta nauttiminen.

- Kiireettömyys. Omasta ajasta nauttiminen.

- Vapaus. Ei pakkoa lähteä joka aamu töihin tai opiskelemaan. Sen sijaan voi mennä vaikka kirjastoon tai luontoon kävelemään koko päiväksi.

Itse en ole syrjäytynyt vaan elän ruuhkaista elämää. Mutta osaan kuvitella, millaista olisi, jos saisi pelkästään uppoutua lukemaan kirjoja ja kuuntelemaan musiikkia. Ainakaan muutamaan vuosikymmeneen en siihen kyllästyisi.

Jos noita mainitsemiasi asioita saisi tehdä ilman mitään painolastia, niin elämä varmaan olisikin ihanaa. Mutta unohdat nyt sen, että monella syrjäytyneellä on koko ajan niskassaan taakka siitä, että on epäonnistunut täyttämään muiden odotukset, jolloin vapaudestakin voi mennä ilo. Mutta oikeassa kyllä olet, vapaus ja kiireettömyys ovat syrjäytyneen harvoja myönteisiä resursseja.