Menikö elämä niinkuin suunnittelit?

75% meni. Tosin kuvittelin olevani silti onnellisempi kaiken tämän kanssa kuin mitä olen...

Kuulostaa siltä, että moni teistä on hyvin tyytyväinen elämäänsä, vaikka ei ihan niin mennyt kuin suunnitteli. :)

Uskomattomilta ihmisiltä vaikutatte, kun olette monesta selvinneet ja vieläkin olette positiivisia! <3

-AP

Elämä on mennyt siinä mielessä hyvin, että olen saanut luettua itselleni pari ammattia ja kaksi ihanaa lasta. Mieskin on mukana elämässä. Kotiäitielämää vietän. Huonoa on, ettei minulla ole tietoa tulevasta työpaikasta ja avioliitto ei toimi hyvin. Monet omat odotukset ovat romuttuneet, eniten parisuhteen osalta.

Ei todellakaan mennyt. Unelmoin lapsena ja nuorena ihanasta miehestä, lapsista, kauniista kodista. Unelmoin luotettavasta, rehellisestä, älykkäästä miehestä. Unelmoin hyvästä koulutuksesta ja minulle sopivasta työstä. Näistä kaikista sain sen hyvän koulutuksen. Olen pettynyt, mutta tiedostan omat virheeni menneisyydessä. Minulla on huono itsetunto ja ihanista unelmista huolimatta en ole varmaan koskaan kuitenkaan ajatellut, että olisin ansainnut kaiken sen hyvän, mistä olen haaveillut. Olen koettanut muuttaa ajatteluani, jotta katselisin maailmaa erilaisin silmin ja vetäisin puoleeni todella haluamiani asioita. Luoja suokoon.

Eipä oikeastaan.

En suunnitellut sairastuvani vakavasti, tai avioituvani varakkaan miehen kanssa.

Kuvittelin hankkivani itselleni hyväpalkkaisen työn ja eläväni muista riippumatonta itsenäistä elämää.

Sitten sairastuin ja urahaaveet meni uusiksi. Tällä hetkellä elän mieheni rahoilla, vaikka itsekin käyn töissä. Omat voimat vaan eivät riitä kovin vaativiin tehtäviin ja palkka on sen mukainen.

Olen kuitenkin tyytyväinen elämääni, sillä minulla on ihana perhe ja kaunis koti.

Ei ollenkaan niinkuin suunnittelin, mutta en valita. Olen kokenut paljon enemmän kuin monet joilla on mennyt ihan sunnitelmien mukaan. Kaveri pyöräytti lapsensakin juuri päätetyn ikäisenä ja opiskeli alalle jonne oli päättänyt 8-vuotiaana haluavansa. Kaikki on mennyt tismalleen niinkuin hän on suunnitellut.

Molemmat meistä on onnellisia.

Ei todellakaan, mutta se on ehkä vain hyvä juttu :)

Haaveilin lukiossa kouluttautuvani esimerkiksi luokanopettajaksi tai vaikka lähihoitajaksi. Halusin tehdä tavallista päivätyötä lasten kanssa. Ajattelin myös että menen ensirakkauteni kanssa (seurustelimme kuusi vuotta, seurustelu alkoi minun ollessani 14-vuotias) naimisiin. Kihloihin menimmekin. Haaveilimme myös yhteisestä lapsesta. Olin pitkään tiennyt että haluan lapsen nuorena, vaikka lukion jälkeen ennen opintojen jatkamista. Toivoin saavani viettää rauhallista ja stressitöntä perhe-elämää, halusin että työ on vain elämäni sivujuonne.

Erosin kuitenkin tästä miehestä ja sain tietää kärsiväni lapsettomuudesta. Maailma romahti hetkeksi. Päädyin opiskelemaan diplomi-insinööriksi (en edelleenkään ymmärrä miksi, tekniikka ei koskaan kiinnostanut minua). Olin vain jotenkin ensimmäistä kertaa elämässäni hukassa ja vailla haaveita. Aloitin kuitenkin opinnot ja koin valtavan herätyksen. Tajusin olevani erittäin hyvä siinä mitä teen. Nyt olen valmistunut ja vietän juuri sellaista uraohjuksen elämää joka aikaisemmassa elämässä olisi ollut pahin painajaiseni. Asun yksin ihanassa keskustakodissa, urani on nousujohteinen, minulla on ystäviä ja parhaimmat heistä muodostavat "perheeni". Vakavaa parisuhdetta ei tuon ensirakkauden jälkeen ole ollut. Tapailen mukavia miehiä jos sellaisiin törmään mutta en stressaa vaikka en elämäni rakkautta löytäisikään. Tiedän että haluan olla mielummin yksin kuin ihan hyvässä parisuhteessa. Lapsettomuuteen sopeuduin. Ainoa mikä joskus pelottaa, on yksinäinen vanhuus. Kun ei ole miestä eikä lapsia. Kuitenkin elämä on ihanaa näin. Olen löytänyt omat vahvuuteni ja nautin jokaisesta päivästä. Hetki sitten istuessani illallisella eräs ystäväni sanoi että olen vahva ja itsenäinen nainen. Niinpä, en ollut koskaan ajatellut olevani sellainen. Nyt kun joku toinen puki sen sanoiksi niin tajusin että sitähän minä olen. Ja se on mahtavaa.

Hienoa, että sulla menee nykyisin hyvin 28! :) Itsekin tuota toivon, että vaikka kaikki suunnitelmat on menny mönkään ni sitä silti jossain vaiheessa tajuaisi, että hyvin erinäköinenkin elämä voi olla onnellista. :)

-AP

En ole erityisen tyytyväinen elämääni. Olen melkein jokaisen haaveeni joutunut vetämään vessanpöntöstä alas milloin minkäkin syyn takia. Tällä hetkellä ainoa unelmani on alanvaihto, mutta hakemaani pääaineseen on todella vaikea päästä. Inhoan nykyistä työtäni niin paljon etten tiedä mitä teen, jos joudun jatkamaan vielä. Lapset ovat parasta elämässäni ja toivon, että he pystyvät elämään unelmaansa.