Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi kolmekymppinen mies ei voisi olla tosissaan parikymppisen naisen kanssa?

Vierailija
10.06.2014 |

Ja suhde olla tasapainoinen ja onnellinen.

 

 

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska te ette ole syntyneet samana vuonna niin suhteenne on SAATANASTA. Raamatussakin niin sanotaan, Jeremias 2:19: "Mies älköön ottakoon vaimokseen tai muuten vaan rusaisko naista, joka miehen syntymävuoden jälkeisen vuoden vaihdoksen juhlan jälköhön syntynyt on."

Vierailija
2/6 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska heillä on luultavasti niin erilaiset elämäntilanteet. Kolmekymppisellä on jo elettyä elämää jonkun verran takana, kun taas parikymppinen vasta aloittelee elämäänsä. Hyvässä lykyssä miehellä on jo lapsiakin, kun taas parikymppinen saattaa olla vasta muuttanut vanhempiensa luota pois.

 

Jotenkin mulle tulee semmonen tunne, että mies saa tuntea olevansa tilanteen "herra" ja opastaa nuorta, saa olla mies paikallaan. Mies saa tunteen, että joku katsoo häntä ylöspäin. Oman ikäisellä naisella taas voi olla jo omia näkemyksiä ja elämänkokemusta asioista, eikä mene miehen pillin mukaan.

 

 

(eikä tähän tartte nyt hyökätä sillä asenteella, että "kyllä minä ainakin parikymppisenä olin niin ja niin kypsä ja kaikennähnyt...)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun taas sitten kolmekymppisen ja nelikymppisen suhde on ok, yllämainituista syistä.

Vierailija
4/6 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 14:08"]

Koska heillä on luultavasti niin erilaiset elämäntilanteet. Kolmekymppisellä on jo elettyä elämää jonkun verran takana, kun taas parikymppinen vasta aloittelee elämäänsä. Hyvässä lykyssä miehellä on jo lapsiakin, kun taas parikymppinen saattaa olla vasta muuttanut vanhempiensa luota pois.

 

Jotenkin mulle tulee semmonen tunne, että mies saa tuntea olevansa tilanteen "herra" ja opastaa nuorta, saa olla mies paikallaan. Mies saa tunteen, että joku katsoo häntä ylöspäin. Oman ikäisellä naisella taas voi olla jo omia näkemyksiä ja elämänkokemusta asioista, eikä mene miehen pillin mukaan.

 

 

(eikä tähän tartte nyt hyökätä sillä asenteella, että "kyllä minä ainakin parikymppisenä olin niin ja niin kypsä ja kaikennähnyt...)

[/quote]Millä oikeudella tuomitset toisten ihmisten suhteita? Ihmisiä ei voi lokeroida iän perusteella. Ylimielistä ja lapsellista tehdä suhteesta johtopäätöksiä pelkän ikäeron perusteella.

 

t. 23-vuotias, jolla 32-vuotias mies

Vierailija
5/6 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla ja avomiehelläni on ikäeroa lähes 20 vuotta. Kaksi lasta meillä on ja hyvin on yhteiselomme sujunut. Mies ei ole mikään "ohjaajani", eikä kumpikaan meistä ole jälkeen jäänyt.

En sano koskaan olevani ikäistäni kypsempi, sitä toitottavat muut. Esim 60-vuotias naapurimme häkeltyi kuultuaan ikäni. Luuli minua paljon vanhemmaksi, ja totesi hänkin, että ei se ikä ainakaan meidän keskusteluihin ole vaikuttanut.

Mutta niin, tämän palstan mukaan minun olisi tullut bilettää ja vaihtaa poikaystäviä kuin sukkia. Eipä kiinnostanut/kiinnosta moinen, eikä muuten mieskään viettänyt villiä nuoruutta.

En kadu mitään.

T. Nainen 23v.

Vierailija
6/6 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No ei kyllä meillä ainakaan ollut ollenkaan tuollaista nro 3:n kuvausta että joku arvoasetelma olisi ollut, vaikka tosiaan muutin miehen luo suoraan lapsuudenkodistani. Ihan tasa-arvoisia ihmisiä on aina oltu ja molemmin puolin toisiamme kunnioitettu. Omia näkemyksiä asioista itselläni on ollut varmaan jostain 10-vuotiaasta asti jo, ei niitä varten tarvitse olla järin vanha.