lapsettomat lapsenyrittäjät ovat itsekeskeisiä ruikuttajia.

Vierailija:

luin tuolta alempaa ketjun.. tosiaankin luulevat että elämän pitäisi pyöriä heidän navan ympärillä ja olla heitä kohtaan silti niin saatanan hienotunteisia..

perustakaa jonnekin oma yhdyskunta, missä voitte ruikuttaa keskenänne ja antakaa normaaleiden, lapsia saaneiden ihmisten elää rauhassa!

HALLOO! TÄMÄ ON VAUVAPALSTA!!!

Nolona tunnustaa itsekin kärsivän lapsettomuudesta, koukuttunut tähän palstaan vauvakuumeaikoinaan.....

mutta on kyllä ihan totta, ettei täällä lapsensa menettäneet vanhemmat valita siitä että joutuvat näkemään eläviä lapsia tms. Eli elämässä on todellakin muitakin ongelmia ja jotenkin se täytyy hyväksyä että muiden täytyy saada olla onnellisia omasta onnestaan.



Tiedän että on paljon herttaisia lapsettomia, jotka kykenevät jopa iloitsemaan toisten lasten puolesta, jopa olemaan esim seurakunnassa tukena lapsiperheille, ja sitä kautta olemaan äidillisiä. Tunnen tällaisen useita keskenmenoja kokeneen naisen, joka on kyllä rakkautta pullollaan muita kohtaan.

Ymmärrän, että heitä painaa tolkuttomasti heihin kohdistunut kohtuuton epäonnistuminen. On elämän tarkoitus poissa. Minä annan heidän valittaa. Heillä on siihen oikeus.

-ö aapisen laidalla...

murehditaan lapsettomuutta. Elämä on.

ja pitääkin, eihän muuten voi elää.



Minusta on kuitenkin eri asia surra omaa menetystään kuin katkeroitua toisten ihmisten onnesta ja sen näkyvyydestä. Eli kyllä siinä menee suhteellisuudentaju, jos vaatii toisia ihmisiä elämään jotenkin toisin jottei loukkaisi lapsetonta, esim ei ottaisi lasta mukaan lääkäriin. Meillä kaikilla on tai tulee olemaan surumme, ja toisten pitää silti saada elää.



4.

Mietin tätä äitienpäivän aikaan kun mediassa puhuttiin kuinka vaikeaa aikaa äitienpäivä on lapsettomille. Kuitenkin on paljon ÄIDITTÖMIÄ lapsia, jotka joutuvat kestämään tämän asian myös. He ovat nimenomaan äitinsä menettäneitä lapsia, jotka koulussa joutuvat olemaan mukana äitienpäiväaskarteluissa yms. Aika monella lapsettomalla on varmaan äiti, jonka kanssa päivää voi juhlistaa...



Kuuluttaisin siis nimenomaan jonkinlaista suhteellisuudentajua. Meitä on paljon jotka olemme erilaisista syistä menettäneet todella paljon. En minä silti odota, että muut muuttaisivat elintapojaan sen takia.