Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Melkein 50 ikää, taloushallinon asiantuntijana, alan vaihto tai elämän vaihto kiinnostaisi.
18.06.2021 |
Vissin joku viien kympin kriisi tuloillaan. Olen NIIN kyllästynyt työhöni. Numeroiden pyörittelyä, jatkuvia epäkohtia. Ärsyttää työyhteisössä ihmiset, jotka kuppaavat julkisia varoja niin paljon kuin ehtivät. Hyvällä palkalla istutaan ja vältellään työntekoa, teetetään muilla kaikki mitä vain voidaan. Väärinkäytöksiä, oman hyvän ajamista. Ei hele.. 8 vuotta tässä työskennellyt ja on tullut kuppi täyteen. Tällä hetkellä tunnen, että ainoa mukava asia työssäni on laskin ja tilille säännöllisesti tuleva palkka.
Jos minulla ei olisi vielä alaikäisiä lapsia, ottaisin vuoden irtioton ja häipyisin "nevadaan". Lähtisin johonkin kulkemaan, etsimään sisäistä rauhaa tai jotain, muuta kuin numerot ja rahat ja ihmisten turha valittaminen.
Muutaman vuoden aikana olen sairastunut vakavasti ja nyt elän sen sairauden varjossa, koko loppuelämän. Välillä tuntuu, että aika loppuu kesken ja että tässäkö tämä nyt on. Haluan jotain muuta, mistä saisi hyvää mieltä. Se ei ole raha, ei hyvä ura.
Nyt olen ajatellut, että entä jos vaihtaisinkin kokonaan alaa. En ole mikään ylettömän sosiaalinen, mutta ehkäpä kaipaankin ihmisläheistä työtä. Fyysistä työtä tai jotain. Tiedän, että esim. lähihoitajan työ on raskasta. Mutta kertokaa kokemusta omaavat, onko se myös niin antoisaa olla ihmisten parissa työssä, että se fyysinen raskaus jää taka-alalle?
Kommentit (35)
Ei elämä voi jatkua niin että suurin osa ajasta kuluu johonkin hyvin vastenmieliseen asiaan. Ihmisen pitää saada tehdä sitä mistä on kiinnostunut ja missä on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sorry. Naapurini, fiksu, osaava ja ahkera, jolta löytyy it-ja talousosaamista joka lähtöön irtisanoutui viiskymppisenä samasta syystä, otti päähän. Ei löytynytkään töitä.
Nyt on vuosien ajan ollut koulutuksessa jos jonkinlaisessa, on tälläkin hetkellä, tekee ilmaisia työharjoittteluja ja tienaa tonnin kuussa. Nyt on muuuttunut epäilyttäväksi tapaukseksi, kun ei sillä taustalla ole töitä löytynyt.
Että kannattaa ottaa realiteetit huomioon. Minäkään en ole yhtään vanha, kankea enkä hidas (50v) mutta työmarkkinat voi olla toista mieltä.
Älä irtisanoudu ennen kuin on seuraava leipäpuu katsottuna.
Voisitko siirtyä nelipäiväiseksi ja kokeilla ohessa kevytyrittäjyyttä, kirjanpitopalveluja vaikka.
Oletko ap ajatellut vain työnantajan vaihtoa? Sain sellaisen kuvan, että olet jossain valtion/kunnan alan työpaikassa. Jos olet vaihda yksityiselle puolelle (toki lomissa sitten häviää), mutta yksityiselläkin on aloja, jossa on vähän pidemmät lomat, yleensä finassialan firmoissa, kuten eläkeyhtiöissä, pankeissa tms.
Itse ole yksityisen alan palvelussa, ja olen työssä jossa paljon palaveerataan julkisen alan kanssa ja pakko kyllä sanoa, että eroja on paljon ja nimenomaan työntekemisen meiningissä. Ja ei niin päin, että julkinen voittaisi, ihan päinvastoin. Melko hierarkista ja jäykkää touhua heillä. Yksityiset kilpailevat muiden kanssa markkinoista, joten rahan kanssa pitää olla tarkkana ja mitään loisia ei työpaikalla katsota kovin pitkään. Ja on aika kiva, kun työkaverit ovat työhönsä motivoituneita ihmisiä, ei tarvitse paikkailla laiskoja työkavereita.
Sama työ voi siis olla toisen työnantajan palvelussa paljon mukavampaa ja meillä ainakin pääsee mukaan esim. IT-projekteihin myös liiketoiminnasta asiantuntijan roolissa ja se tuo vaihtelua työhön, kun pääsee tuomaan sitä osaamistaan eri tavalla esille kuin vain puurtamalla sitä normi päivätyötä koko ajan.
Lähihoitajilla usein kolmivuorotyö. Siinä jaksaminen tulee iän nyötä aina vain vaikeammaksi. Valvominen pahentaa terveysongelmia nuorillakin.
Vierailija kirjoitti:
Sorry. Naapurini, fiksu, osaava ja ahkera, jolta löytyy it-ja talousosaamista joka lähtöön irtisanoutui viiskymppisenä samasta syystä, otti päähän. Ei löytynytkään töitä.
Nyt on vuosien ajan ollut koulutuksessa jos jonkinlaisessa, on tälläkin hetkellä, tekee ilmaisia työharjoittteluja ja tienaa tonnin kuussa. Nyt on muuuttunut epäilyttäväksi tapaukseksi, kun ei sillä taustalla ole töitä löytynyt.
Että kannattaa ottaa realiteetit huomioon. Minäkään en ole yhtään vanha, kankea enkä hidas (50v) mutta työmarkkinat voi olla toista mieltä.
Älä irtisanoudu ennen kuin on seuraava leipäpuu katsottuna.
Voisitko siirtyä nelipäiväiseksi ja kokeilla ohessa kevytyrittäjyyttä, kirjanpitopalveluja vaikka.
Eihän sitä tietenkään tyhjän päälle irtisanoudu, jotain pitää olla tiedossa, opiskelupaikka, eri työ tms.
Mutta en voisi ajatellakaan esim. yrittäjyyttä, työmäärä ihan samaa, kuin nykyään. Kirjanpitopalveluja jos tarjoaa, niin sitähän on kiinni työssä sitten täysin. Kuukausi mene verottajan aikatauluilla ja päivämäärillä. Ei sitä voisi ottaa asiakkaita niin, että "teenpä töitä sitten kun haluan". Toisaalta vuorotyö lähihoitajana, niin tiedän, ettei minusta ole yötuureihin. Päivätyö olla pitäisi ja kyllähän tuolla alalla toki löytyy päivätöitäkin.
Tuskin sitä edes tulee alaa vaihdettua, jotenkin vain on kuppi täysi. Ehkäpä edessä oleva kuukauden kesäloma helpottaa ajatuksia. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitoala on yksi niistä harvoista, mihin viisikymppinenkin työllistyy varmasti jos fysiikka on kunnossa.
En suosittele jos ei ole aivan varma asiasta.
Minä olen 54-vuotias ja tykkään työstäni. Onneksi, koska alan vaihto tässä iässä on äärimmäisen vaikeaa. Uuden ammatin opiskelu vie vuosia ja eläkeikään on kumminkin enää vain 12 vuotta. Kukaan ei palkkaa vastavalmistunutta kuusikymppistä, jolla ei ole alalta työkokemusta!
Ok, pahan työvoimapulan aloilla voisi onnistaa, mutta mikä on sellainen ala, jolla vieläpä ansaitsisi palkkaa, jolla tulee toimeen?
Minä sinuna ap hakisin vaihtelua muulla tavoin. Uusi asuinpaikka, uusi työpaikka omalta alaltasi, uusi harrastus.
Ja miettisin myös aika tarkkaan, kannattaako elämää myllätä masennuksen takia ihan ympäri. Kuulostat nimittäin paitsi ikäkriisissä olevalta, myös ainakin lievästi masentuneelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja fiiliksiä ap. Olen tosin vasta 40, enkä tee kirjanpitäjän töitä. Numeroita pyörittelen kumminkin, rahoitushommia teen. Olen aivan totaalisen kypsynyt työhöni. Inhoan kiirettä, tulostavoitteita, loputtomia ylitöitä. Palkka on ok, mutta sillä ei juuri ole merkitystä, olen aina pitänyt suht yksinkertaisesta elämästä ja pärjäisin pienelläkin. Mutta lapset… Toinen jo teini-iässä, toinen teini-iän kynnyksellä. Haluan heille kohtuuhyvän elintason, en halua että joutuvat kärvistelemään siksi etten jaksa työelämää. Osa-aikatyö olisi itselleni pelastus, mutta se on käytännössä mahdoton toteuttaa työn luonteen vuoksi, luulen että sama kirjanpidossa? Nyt olen lomalla, mutta miltei joka yö olen nähnyt painajaisia töistä. Tuntuu, että tulen hulluksi, jos vielä jatkan työssäni…
Muuta maaseudulle, luomuviljelijäksi tai perusta kanala, kanaa ja luomukasviksiahan nykysin syödään, numeroiden pyörittelyt voi pitemmän päälle käydä tylsäksi työksi, jos rahaa on kertynyt sitähän voi tehdä ihan mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiitos maaseudulle muuttoa. Olen kasvanut maalla ja kaupungissa viihdyn kyllä.
Enkä koe olevani masentunut, tympääntynyt paremminkin.
Vierailija kirjoitti:
Että kannattaa ottaa realiteetit huomioon. Minäkään en ole yhtään vanha, kankea enkä hidas (50v) mutta työmarkkinat voi olla toista mieltä.
Ja kannattaa tosiaan katsella työpaikkailmoituksia eri palveluista, mitä niissä vaaditaan ja paljonko paikasta maksetaan. Monelle pitkään työelämässä olleelle voi tulla yllätyksenä että nykyisin haetaan usein vastavalmistunutta (kiertoilmaus nuorelle hakijalle koska syrjintälaki) tai vaatimukset ovat kaksi sivua pitkät ja palkka 3000 euroa kuukaudessa. Työsuhde-eduiksi listatattiin eräässäkin näkemässäni työpaikassa ilmainen kahvi. Ja kyse oli siis asiantuntijatyöstä.
Oma palkka ja vakiintunut asema voi alkaa tämän hetken vapailla markkinoilla olevia ilmoituksia selaamalla vaikuttaa sittenkin ihan hyvältä vaihtoehdolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota virkavapaata tai opintovapaata vuosi. Opiskele jotain, mikä sua kiinnostaa tai oleile vaan. Perehdy verotukseen ja vero-oikeuteen ja vaihda osaamisaluetta. Tai opiskelele tilkkariksi ja siirry konsulttifirmaan.
Et ehkä halua tätä kuulla, mutta älä lähde pois taloushallinnosta. VAihda työpaikkaa jos kyllästyttää. Vaihda tehtäviä. Tee vaikka lyhennettyä viikkoa puoli vuotta. Olet alalla, jolta ei duunit lopu. Toisin sanoen, olet etuoikeutettu. Taloushallinto on suunnilleen ainoita aloja, joilla viiskymppiset ja kuuskymppisetkin vielä löytää töitä. Etenkin osaajat on senioreinakin haluttua työvoimaa.
Minä tunnen kirjanpitoyrittäjän, joka pitää kesällä 2 kk lomaa ja käy töissä vain parina päivänä tekemässä nk. pakolliset työt.
En tiedä, miten hän sen tekee. Usein kesällä on välitilinpäätöksiä, mutta tekeekö hän ne alta pois ja pitää sen jälkeen 2 kk lomaa?
Käytännön toteutusta en tosiaan tiedä, mutta olen pitänyt häntä esimerkkinä siitä, miten yrittäjä voi vaikuttaa ja valita työaikojaan (Ja työmäärää). Positiivisena esimerkkinä. Usein kun asia on juuri päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei elämä voi jatkua niin että suurin osa ajasta kuluu johonkin hyvin vastenmieliseen asiaan. Ihmisen pitää saada tehdä sitä mistä on kiinnostunut ja missä on hyvä.
Kiinnostaisipa tietää kuinka suuri osa ihmisistä oikeasti pitää työstään. Saattaa olla aika harva.
Alue: Aihe vapaa
Tuttuja fiiliksiä ap. Olen tosin vasta 40, enkä tee kirjanpitäjän töitä. Numeroita pyörittelen kumminkin, rahoitushommia teen. Olen aivan totaalisen kypsynyt työhöni. Inhoan kiirettä, tulostavoitteita, loputtomia ylitöitä. Palkka on ok, mutta sillä ei juuri ole merkitystä, olen aina pitänyt suht yksinkertaisesta elämästä ja pärjäisin pienelläkin. Mutta lapset… Toinen jo teini-iässä, toinen teini-iän kynnyksellä. Haluan heille kohtuuhyvän elintason, en halua että joutuvat kärvistelemään siksi etten jaksa työelämää. Osa-aikatyö olisi itselleni pelastus, mutta se on käytännössä mahdoton toteuttaa työn luonteen vuoksi, luulen että sama kirjanpidossa? Nyt olen lomalla, mutta miltei joka yö olen nähnyt painajaisia töistä. Tuntuu, että tulen hulluksi, jos vielä jatkan työssäni…