Siskontyttö meille asumaan
Mieheni sisko ilmoitti, että hänen lapsensa 16v tulisi meille asumaan, koska alottaa koulun täällä Turussa ja he itse asuvat Porissa.
Ensinnäkin todella todella omituista, jos olettaa vain että toi olisi ok. Mehän olisimme siten myöskin vastuussa tästä teinistä ja joutuisimme katselemaan perään ym.
Miehen kanssa oli puhetta, että ei ole kovin hyvä ajatus. Minä vastustan enemmän, koska en halua kotiini ketään muuta asustelemaan.
Mahtaako tässä mennä sitten välit jos sanon että ei tule onnistumaan.. 🙄
Kommentit (60)
Ovatpa moukkia. Sanotte nyt kiertelemättä ettei sovi. Oikeasti kenen vika jos teini alkaa hömöimemään, koulu menee huonosti. Ym. Teitä syytetään. Mitä, jos olettavat, että te myös kustannatte?
Sanot, ettei onnistu. Minulle olisi herttaisen yhdentekevää, mitä noin ajattelematon sukulainen ajattelee asiasta.
Ei tuollaista voi keskustelematta ilmoittaa.
Joillekihan järjestely voi sopia oikein hyvin, jopa mielellään, mutta on myös täysin ymmärrettävää että ei halua vastuulleen ja jatkuvasti samaan talouteen toisten teiniä. Väistämättä tuon ikäinen kun tuo mukanaan tosiaan myös kasvatusvastuuta.
Vastaisin sinuna, että valitettavasti teille ei käy että asuu teillä. Mutta että mielellään voitte
- auttaa asunnon löytymisessä / muutossa
- pitää yhteyttä ja nähdä viikoittain ainakin aluksi
tms. järjestely
Itse sain opiskelupaikkakunnalle muuttaessa ihanan tukihahmon äitini nuoruuden ystävästä, joka kutsui minua aluksi usein perheensä kanssa heille syömään ja myöhemminkin nähtiin, ystävän mies auttoi pystyttämään jotkut hyllyt yms. Se oli jälkikäteen katsottuna todella tarpeellinen turvaverkko.
On ihan normaalia, että tuon ikäiset asuvat yksin tai jossain koulun asuntolassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaista voi keskustelematta ilmoittaa.
Joillekihan järjestely voi sopia oikein hyvin, jopa mielellään, mutta on myös täysin ymmärrettävää että ei halua vastuulleen ja jatkuvasti samaan talouteen toisten teiniä. Väistämättä tuon ikäinen kun tuo mukanaan tosiaan myös kasvatusvastuuta.Vastaisin sinuna, että valitettavasti teille ei käy että asuu teillä. Mutta että mielellään voitte
- auttaa asunnon löytymisessä / muutossa
- pitää yhteyttä ja nähdä viikoittain ainakin aluksi
tms. järjestelyItse sain opiskelupaikkakunnalle muuttaessa ihanan tukihahmon äitini nuoruuden ystävästä, joka kutsui minua aluksi usein perheensä kanssa heille syömään ja myöhemminkin nähtiin, ystävän mies auttoi pystyttämään jotkut hyllyt yms. Se oli jälkikäteen katsottuna todella tarpeellinen turvaverkko.
Olipa kauniisti muotoiltu vastaus. Itse olisin varmaan tiuskaissut ap:n tilanteessa, että "älä nyt hulluja puhu. En todellakaan huoli tänne mitään teiniä asumaan". Mutta tämä oli kauniisti muotoiltu.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaista voi keskustelematta ilmoittaa.
Joillekihan järjestely voi sopia oikein hyvin, jopa mielellään, mutta on myös täysin ymmärrettävää että ei halua vastuulleen ja jatkuvasti samaan talouteen toisten teiniä. Väistämättä tuon ikäinen kun tuo mukanaan tosiaan myös kasvatusvastuuta.Vastaisin sinuna, että valitettavasti teille ei käy että asuu teillä. Mutta että mielellään voitte
- auttaa asunnon löytymisessä / muutossa
- pitää yhteyttä ja nähdä viikoittain ainakin aluksi
tms. järjestelyItse sain opiskelupaikkakunnalle muuttaessa ihanan tukihahmon äitini nuoruuden ystävästä, joka kutsui minua aluksi usein perheensä kanssa heille syömään ja myöhemminkin nähtiin, ystävän mies auttoi pystyttämään jotkut hyllyt yms. Se oli jälkikäteen katsottuna todella tarpeellinen turvaverkko.
Samaa mietin, voisin vaikka viikottain käydä tämän teinin luona katsomassa, että kaikki on ok. Käyttää kaupassa, auttaa ruuanlaitossa jne.
Taitavat nyt ajatella, että tämä olisi helpoin ja halvin ratkasu.
-Ap
Kysykää ekaksi, kuinka paljon he ovat valmiita maksamaan täysihoidosta. Luultavasti he ovat ihan eri tuhatluvulla.
Vuokra ja elatuskuluihin 1700€/kk. Tämän kerrotte ihan vain ilmoituksena, josta ei neuvotella, kuten hekin ilmoittivat teille muuttavasta uudesta asukkaasta.
Vierailija kirjoitti:
Kysykää ekaksi, kuinka paljon he ovat valmiita maksamaan täysihoidosta. Luultavasti he ovat ihan eri tuhatluvulla.
Ei kannata kysellä, vaan kieltää heti, etteivät kuvittele turhia. Tuo asunnon etsimisessä auttaminen ja yhteydenpito olivat mielestäni ihan hyviä neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Kysykää ekaksi, kuinka paljon he ovat valmiita maksamaan täysihoidosta. Luultavasti he ovat ihan eri tuhatluvulla.
Ei todelläkään kannata kysyä. Luulevat vielä, että voisi ap suostua ja alkaa painostus. Rahaa ja läheisiä ei pidä sotkea yhteen.
Mieti ap niin päin, että jonain päivänä saatat itse tarvita apua ja silloin miehen puolen suku toteaa, että ehei, heitä ei kiinnosta. Mieskin huomaa aika pian, että sinä et halua muille hyvää, joten miksi ihmeessä hänkään toimisi niin, että elämäsi helpottuu.
Turussa on edullisia asuntoja, tuskin se tyttö teille muuttaa.
Mutta ap menettää nyt hyvän lastenhoitajan. Tuskin noin nuivasti suhtautuvan sukulaisen lapsia kukaan haluaa tulla hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mieti ap niin päin, että jonain päivänä saatat itse tarvita apua ja silloin miehen puolen suku toteaa, että ehei, heitä ei kiinnosta. Mieskin huomaa aika pian, että sinä et halua muille hyvää, joten miksi ihmeessä hänkään toimisi niin, että elämäsi helpottuu.
Tuossahan ei ole avusta kyse. Apua on kun pyytää auttamaan asunnon haussa ja muutossa ym. Se, että ilmoittaa, että teini muuttaa noin vai sukulaisille, on hyväksikäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama tilanne, tosin kyse oli veljenpojastani. Mies vastusti, minä muistutin, että tämä on puoliksi minunkin kotini eikä hän asiaa yksin päätä. Tilaa on, joten miksi ei muuttaisi. Pari tuntia myöhemmin mies totesi, että OK, jos poika sietää serkkujaan (meidän lapset on 8v ja 4v).
Joten miten olisi, kannattaisiko joskus ajatella jotain muutakin kuin itseään? Pärjäätkö, jos mies huomaa, että olet itsekäs pas ka, jonka kanssa on ällöttävä elää?
Enhän asiaa olekkaan yksin päättämässä, koti on molempian joten myös päätös on yhteinen.
Itsekäs paska en kyllä ole.
Etpä siinä mitään menetä, jos tuollaiseen ihmiseen välit menee. Eli toimit oman ja miehesi toiveen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama tilanne, tosin kyse oli veljenpojastani. Mies vastusti, minä muistutin, että tämä on puoliksi minunkin kotini eikä hän asiaa yksin päätä. Tilaa on, joten miksi ei muuttaisi. Pari tuntia myöhemmin mies totesi, että OK, jos poika sietää serkkujaan (meidän lapset on 8v ja 4v).
Joten miten olisi, kannattaisiko joskus ajatella jotain muutakin kuin itseään? Pärjäätkö, jos mies huomaa, että olet itsekäs pas ka, jonka kanssa on ällöttävä elää?
Äidin veli oli suunnitellut, että heidän poika muuttaa äidin luo asumaan ammatikoulun ajaksi. Koulun asuntola oli koulun vieressä, äidin luota matka olisi pitänyt tehdä kahdella bussilla. Poika ei tykännyt koko ajatuksesta ja äitikin oli vähän pitkin hampain. Minä kerroin sitten serkkupojalle, millaista hänen elämä olisi äidin luona. Kavereita ei saisi käydä, itse ei saisi käydä kavereilla, ruoka-aikaan pitää olla kotona, pitää olla hiljaa, yöllä ei saa käydä vessassa. Käytännössä poika olisi kököttänyt koko ajan yksin huoneessaan. Onneksi poika laittoi hanttiin ja muutti asuntolaan.
Neuvoteltava asia. Itse en ottaisi vastuuta tuon ikäisestä nuoresta.
Eikö vanhemmat voi hankkia nuorelle omaa asuntoa?