Koska en ole missään hyvä, en edes keskinkertainen niin olen luovuttanut elämässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M45 kirjoitti:

Joo.

Loppupeleissä mikään ei ole onnistunut, en jaksaisi olla töissä enää, asuntolainaa en ole saanut maksettua, korjausvelka kasvaa, naisvalinnat ovat menneet ihan päin persettä, voin sanoa epäonnistuneeni kaikessa, missään en ole oikeasti kehittynyt hyväksi vaikka kuinka olen yrittänyt.

Takana on lupaava tulevaisuus. 😢

Ryyppäämistä en ole kokeillut kun viinakaan ei maistu.

Ilmeisesti sun tavoitteet oli melko korkealla, koska ei tuo niin pahalta kuulosta?

ap

En nyt sanoisi korkealla, oma asunto ja jonkinlainen parisuhde?

Töissä olen ollut 25v, palkka on paska ja en ole kehittynyt niin kuin pitäisi tai edennyt yhtään mihinkään, kaikki on kallistunut niin paljon ettei palkalla tahdo enää elää asuntolainan takia, ei ole rahaa harrastaa tai tehdä muuta kuin käydä töissä, mitään lomamatkoja tai muuta ei ole ollut ikinä.

Viime kesälomankin tein mökkiremonttia että sain talveksi rahaa vähän jemmaan.

Lista on loputon.

Hankala sanoa. Ehkä nuo ovat keskitasoa hieman korkeammat tavoitteet, mutta niinhän tavoitteiden pitääkin olla. Haluaisin, että opit arvostamaan sitä mitä sulla on, mutta eihän se niin toimi. Me olemme kaikki yksilöitä ja ei onnellisuutta voi pakottaa, jos haluaakin enemmän tai muuta.

ap

Minä olen kaikessa hyvä johon paneudun. Ongelma on etten paneudu mihinkään. Ei ole mitään liekkiä tai intohimoa mitään kohtaan.

Viimeksi tänään itkin, että miksi ihmisten elämästä on tehty niin kovin vaikeaa. Joskus olen raivoissani ja lopulta joudun hyväksymään asian. 

Monella on varmasti tunne epäonnistumisesta. Lisäksi aina se mitä saat ei välttämättä anna sitä mitä tarvitset vaan pikemminkin päinvastoin. 

1. Minulla oli nuorempana paljon ystäviä ja miehiä - suurin osa paljastui selkäänpuukottajaksi ja hyväksikäyttäjäksi, miehet pilden perässä tai väkivaltaisia. 

2. Oli loistava työtilanne itselläni ja olin arvostetussa työpaikassa. Palkankorotuksia, vastuutehtäviä, olin osa yhteisöä ja sain työetuuksia, tein mahtavia juttuja tunnettujen ihmisten kanssa. - Paloin loppuun, pomo haukkui, alkoholisoiduin entisestään ja lopulta kaikki hienous on historiaa sen osalta. 

3. Olen muuttanut useita kertoja löytääkseni onnen ja itseni, kokeilin monia kaupunkeja - nykyään en saa enää mitään irti kaupungeista tai omasta tylsästä vuokra-asunnostanikaan. Olen myös muuttanut useita kertoja takaisin kotikaupunkiini milloin ystävän, milloin miehen perässä. 

......

Lista voisi jatkua ja jatkua, on paljon vastoinkäymisiä ja edelleen yhtä hämmentynyt tyhjäkoura kun aina ennenkin. Näin tämä ihmisen elämä menee kait, koskaan ei tiedä milloin menetät kaiken käsillä olevan. 

Itselläni ei ole tällä hetkellä "mitään". En omista mitään, elän veloiksi, ei ole ystäviä, ei parisuhdetta, ei varsinaisesti töitäkään nyt, en jaksa olla kovin sosiaalinen enää. On niin tyhjä olo. Joudun käsittelemään asioita paljon, että jaksan jotenkin tarpoa. Toisaalta ihan sama. Ei tätä elämää ole koskaan voinut elää suuunnitelmien mukaisesti. Aina kun olen niin yrittänyt, niin on tullut hyvin selväksi, ettei asiat menekään odotuksien mukaisesti. Niinpä en odota enää mitään. Prkl.

Tsemppiä!