Kyllä maalla on mukavaa - vai onko?
Muutimme 3 vuotta sitten maaseudulle, pieneen kaupunkiin etelä-Suomesta. Alkuhankaluuksien jälkeen asuminen täällä pienissä ympyröissä alkoi luistamaan, me molemmat vanhemmat saimme töitä, lapset kavereita ynnä muuta.
Mutta kuitenkin tuntuu että tämä ei ole se paikka, jonne jäisin.
Hassua, koska kun muutimme pois pk-seudulta niin oli helpotuksen tunne rinnassa että ihanaa kun pääsee pois ruuhkista ja pölyistä.
Tältäkö tämä nyt tuntuukin, ettei ollutkaan hyvä vaihtoehto?!
Kavereita on ikävä, kauppoja on ikävä, yleensä elämää on ikävä!
täällä korvessa kun ei tunnu tapahtuvan mitään hauskaa, eri eläinten kakka haisee. Onneksi naapurit ja ihmiset yleensäkin ovat ottaneet meidät hyvin vastaan.
Mitenköhän tätä elämää nyt jatkaisi? Muuttaako taas takaisin pk-seudulle vai yrittää muuttaa oma ajattelutapaa ja selvitä täällä?
Löytyisikö kohtalotovereita?
Miten te olette selvinneet elämässä eteenpäin tuntemattomalla maaperällä?
Kommentit (5)
Jos kerta teillä on siellä mukavia naapureita, töitä ja lapsetkin viihtyy niin en usko että olisit onnellisempi kaupungissakaan. Ongelma muuttaa mukana nääs...
Kun luin tekstisi, mulle tuli heti mieleen, että teillä on tosi kova ikävä kaupunkiin, eikälande taida olla teidän paikka. Kyllähän kaupungissakin voi asua vähän luonnonläheisemmin, eikä sen tarvitse ihan keskustassa olla.
ja ollaan viihdytty todella hyvin. Takaisin en vaihtaisi. Ihana elinympäristö, hyvät työt, mahtavia uusia ystäviä ja tuttuja. Loistava päiväkoti ja koulu.
Ehkä sulla on nyt vain joku sopeutumis- tai kaiken kyseenlalaistamiskriisi, ikäänkuin parisuhteissakin ajoittain. Jos kaikki on hyvin eikä tosiaan ole kahnauksia naapureiden kanssa niin älkää ainakaan vielä muuttako kaupunkiin. Tee välillä päivän reissuja kaupunkiin ostoksille tms. ja nauti silloin kaupungin sykkeestä. Mutta muistelehan myös mitä oli siellä asuminen; ruuhkaa, katkuja, melua, vaaroja, korkeat kustannukset ja muutenkin rahaa kuluu enemmän kun on houkutuksia koko ajan ympärillä. Itse asuin vuosia Hesan kantakaupungissa eikä ollut mukavaa kun ei uskaltanut iltamyöhällä yksin ulos, sen verran hämärää sakkia kaupungissa on. Lastenkin kannalta on turvallisinta asua landella. Jos tunteesi jatkuu niin ehkä joskus myöhemmin kannattaa harkita paluumuuttoa.
Ja minusta nyt kuulostaa, että sinä et oikein tiedä mitä haluat. Mutta eihän tuollainen soutaminen ja huopaaminen ole mistään kotoisin. Tutkiskele nyt itseäsi kunnolla ja mieti, mitä sinä oikeasti haluat, arvostat, haaveilet, jne. Ja ole rehellinen.