Todella outoa nähdä vuosien jälkeen ihminen, jonka kanssa on seurustellut
Kun näkee toisen sattumalta, niin onhan se todella outoa ja samalla jopa haikeaa, vaikka ei ikimaailmassa enää haluaisi palata yhteen.
Oletko sinä törmännyt sattumalta entisiin kumppaneihisi? Miltä nuo kohtaamiset ovat tuntuneet?
Kommentit (39)
En sattumalta, kun asun nykyisin ihan muualla. Ex-aviopuolisoni näin muutama vuosi sitten yhteisen lapsemme häissä. Ei tuntunut miltään, erostamme oli jo silloin noin neljännesvuosisata.
Viimeisin parisuhteeni ennen nykyistä puolisoani päättyi 2006, jos oikein muistan. Sittemmin kävin jossain vaiheessa kyseisen miehen kanssa kahvilla, kun hän liikkui sillä suunnalla missä asun, mutta ei siihenkään tapaamiseen mitään tunteita liittynyt.
Vierailija kirjoitti:
No vau, näet jonkun ja tunteet eivät enää olekkaan samanlaiset.. Ompa outoa, suorastaan niin mullistavaa, että ehkä voisit saada jo palkinnon nerokkaista pohdinnoistasi.
Öö, en ole ap, mutta tämä on keskustelupalsta. Täällä voinee keskustella vähemmänkin nerokkaista asioista - ja usein keskustellaankin.
Kai nyt annoit kuitenkin persettä for old times sake?
On outoa. Näin onneksi ihan vaan vilaukselta. Eri paikkakunnilla asumme. Molemmilla perheet. Nuorena olin ne sairaan rakastuneita, kihloissakin.
Kaupassa törmäsimme vahingossa. Se katseiden kohtaaminen sai "sydämen pysähtymään hetkeksi". Vastan pohjassa pyörähti. En osaa tunnetta muutoin kuvailla. Edellisestä kohtaamisesta oli kuitenkin kulunut yli 20 vuotta.
Onneksi en ole tavannut. Reaktioni olisi yökkäys. Ja aiheesta.
Tuli nähtyä, ja ihmettelen kuinka tyhmä olin, että aloin tekemisiin sen naisen kanssa, miksen itse tajunnut erota ja onneksi hän sentään tajusi lähteä vetämään.
Mä näin lehtijutun entisestä ihastuksestani jossa oli valokuvakin. Hänestä oli tullut pöhöttynyt papparainen. Iso maha, verkkarit, virttynyt t-paita…. kamalaa.
Itse olen saman ikäinen kohta 50v ja ikä varmaan näkyy naamasta mutta urheilullinen ja hoikka edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Mä näin lehtijutun entisestä ihastuksestani jossa oli valokuvakin. Hänestä oli tullut pöhöttynyt papparainen. Iso maha, verkkarit, virttynyt t-paita…. kamalaa.
Itse olen saman ikäinen kohta 50v ja ikä varmaan näkyy naamasta mutta urheilullinen ja hoikka edelleen.
niinhän sä luulet
Jos se ei yhtään mitään tunteita herätä, ei se sitten tainnut mitään rakkautta ollakaan. Jos on syvästi rakastunut, se jättää ikuisen jäljen, vaikka ei yhteen haluakaan palata.
En ole törmännyt, onneksi. En kyllä tiedä tunnistaisko enää edes.
Äijä petti ja jätti, ilmoitti vaan että hän on reissuillaan viettänyt öitä toisen naisen kanssa ja että hän haluaa katsoa sen kortin. No eihän siitä lopulta mitään tullut joten mies alkoi taas vonkaamaan minulta erittäin hienostuneesti. Lähetti muutaman kuukauden hiljaisuuden jälkeen dickpicin tekstillä ” tällä on ikävä sua” 🙄 en vastannut, blokkasin kaikista kanavista
No kas kummaa kun ehkä vuotta myöhemmin satuttiin samaan konferenssiin. Koska oltiin porukassa, en halunnut herättää mitään huomiota vaan tervehdin ihan kuten muitakin ja juttelin yleisesti kuten muillekin. Aikuisia ihmisiä ollaan ja pitää osata seurassa käyttäytyä oli keskinäiset välit mitä vaan
No kas, ukko käsitti asian niin että haluan jollain tapaa olla yhteydessä ja ehdotti että menen hänen hotellilleen yöksi. Siinä kohtaa totesin että vietän yöni mieluummin viemärirottien kanssa kiitos vaan
Näin yli 30v jälkeen "tytön" joka menetti minulle neitsyytensä. Silloin molemmat huimia nuoria koulukavereita.
En tuntenut ennen kun tuli juttelemaan, naiset muuttuu monesti enempi kun miehet nuoruudesta . Vaihdettiin kuulumiset kahvin merkeissä ja lähtiessä halit ja pikku suukko. Molemmilla perheet ja aikuisia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jos se ei yhtään mitään tunteita herätä, ei se sitten tainnut mitään rakkautta ollakaan. Jos on syvästi rakastunut, se jättää ikuisen jäljen, vaikka ei yhteen haluakaan palata.
Hyvin sanottu.
M.50
Perin takaisin varastamansa rahani.
Osallistuin Kajaanissa töissä ollessani koko aamupäivän kestäneeseen seminaariin. Eräs mies katseli minua vähän päästä ja hymyili. Alkoi jo pikkasen vaivaannuttaa.
Seminaarin päätyttyä hän tuli kysymään, enkö todellakaan tunne häntä.
Tätä voi olla vaikea uskoa: en tuntenut entistä aviomiestäni.
Erosta oli noin 10 vuotta eikä minulla ollut pienintäkään aihetta odottaa, että hän helsinkiläisenä saattaisi osallistua KAJAANISSA johonkin seminaariin.
Pyysi kahville läheiseen konditoriaan, mutta olin jo niin kaukana kaikesta yhteisestä, että keksin tekosyyn enkä lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos se ei yhtään mitään tunteita herätä, ei se sitten tainnut mitään rakkautta ollakaan. Jos on syvästi rakastunut, se jättää ikuisen jäljen, vaikka ei yhteen haluakaan palata.
No eihän nyt valtaosa parisuhteista mitään aitoa rakkautta ole. Ihastusta alussa ja kiintymystä korkeintaan. Sen tajuaa vasta sitten, kun tai jos yhden kerran oikeasti rakastuu.
En ole tavannut vanhaa poikaystävää kun kerran sen jälkeen kun erottiin, veikkaan että olisi outoa mutta mukavaa nähdä. Samoin muutamaa vanhaa hoitoa olisi hauska nähdä, tunteet olivat syviä, mutta välimatka niin raastavan pitkä.
Kyllä mulla on sydämessä muljahtanut jos olen vanhoja kumppaneita nähnyt sattumalta, hyvällä tai huonolla tavalla.
Yks ex pahoinpiteli henkisesti ja fyysisesti ja jouduin terapiaan ja lääkitykselle suhteen jälkeen. Häntä olen ohimennen nähnyt muutaman kerran, on moikannut pirteästi ja olen päästänyt pari sydämellistä kirosanaa ja ohittanut. Miten se kehtaa.
Toinen ex, jonka kanssa suunniteltiin naimisiin menoa ja lapsia, suunnitteli samaa selän takana useammankin muun kanssa. Häneen olen jotenkin jäänyt kiinni ja sydämessä viilsi taas, kun hänet sattumalta näin vaikka asioista on aikaa, kotiin päästyäni itkin pitkän aikaan. Rakastin aidosti tuota miestä ja se hyväksikäytti ja valehteli mulle törkeästi. Joku heikko kohta edelleen häntä kohtaan vaikka olen ollut suhteessa hänen jälkeen itsekin.
Kyllä mä itse ajattelen, että jos on minkäänlaisia vihan tunteita vielä eron jälkeen niin on siinä oikeaa rakkauttakin ollut. Jos ei olisi niin ei herättäisi mitään tunteita.
En haluaisi törmätä yhteen eksääni. Suhde oli aika myrkyllinen, hän oli alkoholisti tai ainakin pahasti sinnepäin menossa, pilvenpössyttelijä ja petti minua. Olisi hyvin kiusallista tavata hänet vuosikymmenen jälkeen, mutta ehkä en edes tunnistaisi häntä. Olen itsekin nykyään erinäköinen, on täysin erilainen hiustyyli, pukeutumistyyli ja kilojakin on vähemmän kuin silloin kun söin suruuni.
No vau, näet jonkun ja tunteet eivät enää olekkaan samanlaiset.. Ompa outoa, suorastaan niin mullistavaa, että ehkä voisit saada jo palkinnon nerokkaista pohdinnoistasi.