Lue keskustelun säännöt.
Ainainen rahapula ja taloudellinen epävarmuus
15.06.2021 |
Masentaa rahahuolet. Töissä käyn mutta muuten elämä on ilotonta ja olen ahdistunut ja aloitekyvytön, en oikein saa kotona tehtyä mitään. Voimaton olo.
Kuinka te muut vastaavassa tilanteessa elävät selviätte? Millaisia keinoja teillä on jaksaa eteenpäin ja mistä saatte voimaa?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa nyt apuja siihen, miten rahat riittävät tai saan säästöön jotain vaan keinoja millä mieliala pysyy edes kohtuullisena. Taloustilanne ei tule vuosiin muuttumaan.
no miksi sitten otsikossa VALITAT rahapulasta ja taloudellisesta epävarmuudesta.
Idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A ) Ylitöitä / extra duuni
B) Opiskelu parempaan duuniin
C) Kiristä vyötä lisää ( ihminen pysyy hengissä ruispuurolla ja vedellä )
On jo hyvä työpaikka ja kohtuu palkka. Menoja on. Itse voin olla syömättäkin mutta lapset ei. Mistä lisätöitä?
Lopeta pikkuporvarillinen elämäntyyli ?
Kuullostat samalta kuin äitini + hänen miehensä.
Yhteenlasketut tulot n. 70-80 tonnia vuoteen, asuvat Hekan kämpässä, ja kaikki raha menee hedonistiseen porsasteluun.
Ongelmasi taitaa olla se, että et haluaisi luopua mistään, mutta rahaa pitäisi saada enemmän...?
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa nyt apuja siihen, miten rahat riittävät tai saan säästöön jotain vaan keinoja millä mieliala pysyy edes kohtuullisena. Taloustilanne ei tule vuosiin muuttumaan.
Mieluisia asioita niissä puitteissa, mitä voi. Ystäville kannattaa kertoa tilanteesta ja sanoa, että haluaa nähdä, mutta että on tiukkaa. Ulkoilua, musiikkia, leffoja, näin kesällä uimaan tai puistoon tai jos muu ei auta niin sillan alle.
Vierailija kirjoitti:
Olen vihdoinkin hyväpalkkainen, eikä tarvitse elää kädestä suuhun. Tänään oli tilipäivä ja lomarahatkin tulivat. Menin innoissani kauppaan ja ajattelin, että nyt ostan itselleni jotain todella kivaa. Kiertelin läpi kaikki hyllyrivit ja lähdin kaupasta mukanani yksi siideri ja naisten lehti. Mikä oli juttuni pointti? En ole keksinyt mitään se kummempaa hemmottelukeinoa itselleni. Rakastan luontoa, liikuntaa, lukemista ja yksi sidukka tai jäätelö silloin tällöin ilahduttaa. Olin köyhänä yhtä onnellinen kuin nytkin. Luulin tosin, että raha tekisi minusta vielä onnellisemman, mutta ei se ole tehnyt, koska en osaa olla mitään vailla. Lapsenikaan eivät vaadi juuri mitään. Ehkä siksi, etten ole opettanut heitä arvostamaan materiaa.
Nojoo, kyllä minullekkin niin varakkaana kuin köyhänä ( molemmat vaiheet koettu ) maistuu puuro sekä makkarasoppa.
Mutta, kyllä se laatukama nostaa arjen tason aivan eri svääreihin.
Huonekalut, lakanat, tilava auto, musiikkivehkeet, isompi asunto, laadukkaat vaatteet & kengät, harrastukset, terveydenhoito, yms.
12 vuotta nukuin sotkan tarjous-sängyllä, ja sitten kun aika koitti, että rahaa on, ostin + 3000 € sängyn ns " vimosen päälle".
Voi hyvä luoja soikoon, kuinka monta vuotta heitin hukkaan huonojen unien vuoksi...
Rahan vähyys on tosi stressaavaa. Olen kokenut tuon. Itse listasin ilon ja kiitollisuuden aiheita joka päivä. Ja tein joka päivä edes pienen kävelylenkin. Rukoilin. Luin hyviä kirjoja. Kirjoitin päiväkirjaa. Itkin ja puhuin luottoystäville. Olen aina ollut pienistä asioista onnellinen, se auttoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvauksesi perusteella saatat olla masentunut. Käy terveyskeskuksessa kertomassa voinnistasi.
Kyllä, olen masentunut ja en halua lääkkeitä. Ei ne muuta asiaa.
Toisia lääkkeet on auttaneet, ei välttämättä kaikkia. Psykoterapia auttaa ja jos ei sitä saa, auttaa puhuminen vaikka psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
Elämänilo on löydettävissä ihan siitä normaalista arkielämästä, ilman sen kummempaa luksusta. Sulla kuitenkin rahat riittää jotenkuten, eli ihan hyvä tilanne.
Olen vihdoinkin hyväpalkkainen, eikä tarvitse elää kädestä suuhun. Tänään oli tilipäivä ja lomarahatkin tulivat. Menin innoissani kauppaan ja ajattelin, että nyt ostan itselleni jotain todella kivaa. Kiertelin läpi kaikki hyllyrivit ja lähdin kaupasta mukanani yksi siideri ja naisten lehti. Mikä oli juttuni pointti? En ole keksinyt mitään se kummempaa hemmottelukeinoa itselleni. Rakastan luontoa, liikuntaa, lukemista ja yksi sidukka tai jäätelö silloin tällöin ilahduttaa. Olin köyhänä yhtä onnellinen kuin nytkin. Luulin tosin, että raha tekisi minusta vielä onnellisemman, mutta ei se ole tehnyt, koska en osaa olla mitään vailla. Lapsenikaan eivät vaadi juuri mitään. Ehkä siksi, etten ole opettanut heitä arvostamaan materiaa.