Toruin lasta+kaveriaan, nyt ei enää tule kylään
Eli toruin lasta ja kaveriaan huonosta käytöksestä ja siitä että eivät usko ohjeita. Tämän seurauksena kaveri ei enää halua tulla meille kylään vaan haluaa nähdä lasta heillä. Kaverin luona meno on rajattomampaa ja kaveri on tottunut saamaan tahtonsa läpi neuvottelemalla asioista. Muilla vastaavaa?
Kommentit (14)
Eikö neuvottelutaito ole ihan hyvä oppia jo lapsena? Parempi mielestäni kuin jyrääminen.
Vierailija kirjoitti:
No sanot että teidän lapsi ei tule sinne. Tavatkoon puistossa
Miehen mielestä on ihan ok päästää lapsi sinne edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö neuvottelutaito ole ihan hyvä oppia jo lapsena? Parempi mielestäni kuin jyrääminen.
Ihan kaikesta ei voi sentään neuvotella. Mietipä itse.
? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot että teidän lapsi ei tule sinne. Tavatkoon puistossa
Miehen mielestä on ihan ok päästää lapsi sinne edelleen.
Minustakin se vaikuttaisi ihan oklta. En ymmärrä miksi lasten kavereilla pitäisi olla samanlaiset säännöt tai kasvatus kuin meillä.
Lopetin kaverin luona käynnit kokonaan lapsena, kun kaverin äiti haukkui vain minut, eikä omia lapsiaan. Yhdessä kyllä olimme sekoilleet, mutta hän näki asian niin että olin ainoa syypää. Jälkeenpäin kyllä tämä äiti ihmetteli miksen en enää käynyt (kuulin muualta). Lähetti kortinkin että; tule käymään. Onneksi olin pois, koska siellä tapahtui onnettomuus lasten kesken, josta olisin saanut takuulla syyt niskoilleni jos olisin ollut paikalla.
Jos joku syyttä haukkuu minut, niin pysyttelen hänestä kaukana. Tuo kaverihan on pelkästään fiksu, koska jos sinun sääntösi eivät ole hänelle OK, niin hän ei tule sinua kiusaamaan riehumisellaan, vaan pysyttelee poissa. Mikä tässä nyt mielestäsi on väärin? Sekö, että et saanutkaan lapsen kaveria nöyrtymään?
Siinä on tulevaisuuden vastuunpakoilija. Tosin olin minäkin menemättä lapsena jonkin aikaa naapurille kun sieltä esitettiin toivomus, että en tulisi ilman housuja. Minulla oli tapana liikkua kesät perse paljaana. Eli voi olla hieman loukkaantunutkin.
Meillä yksi lapsen kaveri lopetti käymisen kun meillä tarjottiin punaista maitoa välipalalla. Ekalla kerralla joi ihan tyytyväisenä, toisella kertaa kertoi, että on allerginen punaiselle maidolle ja sitten kun aikansa sai vettä, eikä muun väristä maitoa, niin ei enää tullut.
Epäilen vahvasti, että lapsen äiti oli kieltänyt juomasta punaista maitoa sen epäterveellisyyden vuoksi :)
Ei meidänkään lapsi ole enää käynyt yhden kaverin luona. Ei jaksa kuunnella sitä äidin huutoa, välillä huutanut syyttäkin kun kaverin pikkusisarus keksinyt jotain kanneltavaa, mikä ei ole edes pitänyt paikkaansa.
Outoa ylipäätään että jotkut vanhemmat eivät osaa kasvattaa kuin huutamalla.
Millaista se toruminen oli? Asiallista vai huutamista? Meillä lapset ei mielellään mene koteihin joissa huudetaan.
? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot että teidän lapsi ei tule sinne. Tavatkoon puistossa
Miehen mielestä on ihan ok päästää lapsi sinne edelleen.
Sitten neuvottelet miehesi kanssa asiasta. Ongelmahan on teidän, ei suinkaan lapsesi kaverin tai tämän vanhempien. Aloituksestasi sai käsityksen, että syyttäisit lapsesi kaveria tilanteesta, vaikka ongelmana onkin sinun ja miehesi erilainen mielipide.
Lapsi voi kokea aika yksinkertaiset asiat isoina. Itse olisin lapsena helposti pelästynyt kaverin vanhemman toruja, ja ajatellut, ettei musta enää pidetä yhtään ja että olen tehnyt jotain vakavasti väärin.
Eipä näille tilanteille aina kauheasti mitään voi. Toki lapselle voi kertoa, että on myös teille tervetullut. Jos mitään vaarallisen isoja puutteita ei näy, antaisin lapsen käydä kaverillaan.
No sanot että teidän lapsi ei tule sinne. Tavatkoon puistossa