Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka päästä eroon ikuisen opiskelijan identiteetistä? Kaikki alat kyllästyttää
14.06.2021 |
Haluaisin ammatin, mutta kyllästyn kaikkiin aloihin mitä opiskelen niin paljon etten halua edes hakea sen alan töitä. Innostun jostain ihan uudesta ja erilaisesta, ja uskon että tällä kertaa tämä on SE juttu. Eipä ole, kyllästyn siihenkin ja sama noidankehä jatkuu. Opiskelut rahoitettaan osa-aika ja kesätöillä ja yhteiskunnan tuilla, mutta toki lainaakin on jo kertynyt melkoisesti. En vaan osaa asettua jollekin "Ihan ok" alalle.
Kommentit (22)
Alan opiskelu on ihan eri asia kuin työn teko sillä alalla. Totta kai opiskeluun voi kyllästyä, se on opiskelua ja ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen sun työn tartte olla mikään SE unelma-ala. Kuhan ei liikaa vituta, ei meillä kaikilla ole mitään kutsumusalaa.
Se on jätettävä opinnot ja mentävä töihin. Ehkä siinä kasvaa motivaatio opiskella ala, joka on ok... mutta ei haittaa, vaikkei kasvaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei sen sun työn tartte olla mikään SE unelma-ala. Kuhan ei liikaa vituta, ei meillä kaikilla ole mitään kutsumusalaa.
Näinpä !
Itsellä oli aloittajan kaltainen " kriisi " 20-24 vuotiaana, kun olin jämähtänyt kurahommiin ja aamut ketutti liikaa.
Sitten listasin asioita mitä haluaisin työelämältä, ja omat vahvuuteni sekä kiinnostuksen kohteet, ja valitsin REALISTISEN koulutuksen, niin omien opiskelumotieni suhteen, kuin työllistymisen suhteen.
Hyvä valinta, ja elämänlaatu nousi todella paljon.
Okei, ei mitään supercooltrending glamouria, ja palkkakin vain 3 tontun kohilla, mutta enään ei aamut ketuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sen sun työn tartte olla mikään SE unelma-ala. Kuhan ei liikaa vituta, ei meillä kaikilla ole mitään kutsumusalaa.
Näinpä !
Itsellä oli aloittajan kaltainen " kriisi " 20-24 vuotiaana, kun olin jämähtänyt kurahommiin ja aamut ketutti liikaa.
Sitten listasin asioita mitä haluaisin työelämältä, ja omat vahvuuteni sekä kiinnostuksen kohteet, ja valitsin REALISTISEN koulutuksen, niin omien opiskelumotieni suhteen, kuin työllistymisen suhteen.
Hyvä valinta, ja elämänlaatu nousi todella paljon.
Okei, ei mitään supercooltrending glamouria, ja palkkakin vain 3 tontun kohilla, mutta enään ei aamut ketuta.
Tää kuulostaa hyvältä, harkitse ap tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on, että en ole oikein missään erityisen hyvä. Kaikessa olen korkeintaan keskinkertainen. Keskinkertaisuus ei ole mitenkään seksikästä työnantajien silmissä.
Pärjään kyllä hanttihommissa, mutta sellaisissa turhauttaa kun ei ole etenemismahdollisuuksia. En tiedä missä "oikeassa" työssä pärjäisin.
Vähän sama ongelma, minusta monia juttuja on kiva opiskella mutta ei ole kiva tehdä käytännössä.
Toinen mikä häiritsee on se että koulun penkiltä sai aivan vääränlaisen kuvan työelämästä, todellisuus on lyönyt vasten kasvoja kuin nyrkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se työelämä tuntuu jotenkin niin lopulliselta ja mielikuvissa se on tylsää ja ankeaa, että joka päivä on pakko raahautua samaan paikkaan töihin ja olla siellä x tuntia ja sama toistuu repeatilla, eikä voi jäädä sängyn pohjaan vaikka kuinka ketuttaisi. Opiskelijana on vielä hauskaa vapautta se elämä, voi käydä osa-aikatöissä ja pätkätöissä ja nekin voi lopettaa jos niitä ei enää jaksa, aina löytää uusia hanttihommia. Olen varmaan siis koukuttunut siihen vapauden tunteeseen ja elän jotain Peter Pan elämää, en suostu kasvamaan aikuiseksi ja alistumaan oravanpyörään.
Mulla on hyvin samanlainen ongelma. En oo missään erityisen hyvä, vaan kaikessa pelkästään keskitasoa.
Oon keskeyttänyt jo kaksi opintoalaa (luokanopettaja ja sairaanhoitaja), joista molemmat kaatuivat pakollisiin harjoitteluihin. En tiedä, mitä tekisin elämälläni. Oon nyt 24v enkä tunne itseäni vieläkään niin hyvin, että osaisin valita itelleni sopivan alan. Ammatinvalintapsykologilla ja opojen vastaanotoilla on tullut käytyä, mutta niistä ei oo ollut suurta apua. Testeistä tulee vastauksiksi aina noita hoiva- ja kasvatusalan töitä. Teoriassa ne varmaan sopisivat mulle, mutta käytännössä eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin samanlainen ongelma. En oo missään erityisen hyvä, vaan kaikessa pelkästään keskitasoa.
Oon keskeyttänyt jo kaksi opintoalaa (luokanopettaja ja sairaanhoitaja), joista molemmat kaatuivat pakollisiin harjoitteluihin. En tiedä, mitä tekisin elämälläni. Oon nyt 24v enkä tunne itseäni vieläkään niin hyvin, että osaisin valita itelleni sopivan alan. Ammatinvalintapsykologilla ja opojen vastaanotoilla on tullut käytyä, mutta niistä ei oo ollut suurta apua. Testeistä tulee vastauksiksi aina noita hoiva- ja kasvatusalan töitä. Teoriassa ne varmaan sopisivat mulle, mutta käytännössä eivät.
Ehkä voisit opiskella noista teoriaa yliopistossa ja ryhtyä alan asiantuntijaksi joihinkin kehitystehtäviin tms?
Voisiko ongelma olla se, että nykyään on vaan ihan liikaa vaihtoehtoja. Aina voi opiskella uudelleen ja uudelleen, vaikka sitten toimeentulotuella jos kaikki muu käytetty. Töihinkään ei työkkäri voi helposti passittaa, kun töitä on niin huonosti. Kaiken lisäksi se, että opiskelu on ilmaista luo matalan kynnyksen keskeyttää ja aloittaa alusta jollain toisella alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tämä sama ongelma sekä ammatin, että pariutumisen kohdalla. Tosiaan se tunne, että ei halua "tyytyä" mihinkään tai kehenkään, koska aina ajattelee että joku muu voisi olla parempaa tai sopivampaa, kun vaihtoehtoja tuntuu olevan niin loputtomiin. Lopputuloksena tässä varmaan tulee käymään niin, että olen 45-vuotiaana yhä yksiössä asuva sinkku vailla ammattia, puolisoa tai yhtään rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Se työelämä tuntuu jotenkin niin lopulliselta ja mielikuvissa se on tylsää ja ankeaa, että joka päivä on pakko raahautua samaan paikkaan töihin ja olla siellä x tuntia ja sama toistuu repeatilla, eikä voi jäädä sängyn pohjaan vaikka kuinka ketuttaisi. Opiskelijana on vielä hauskaa vapautta se elämä, voi käydä osa-aikatöissä ja pätkätöissä ja nekin voi lopettaa jos niitä ei enää jaksa, aina löytää uusia hanttihommia. Olen varmaan siis koukuttunut siihen vapauden tunteeseen ja elän jotain Peter Pan elämää, en suostu kasvamaan aikuiseksi ja alistumaan oravanpyörään.
Etätyön lisääntyessä, ei paljoa tarvitse raahautua mihinkään.
Oltiin kylässä rouvan äidin luona 2 viikkoa pohjoisessa.
On etätöissä kunnalla jossain " lässyn lässyn hommassa ".
2 viikon aikana, teki ehkä 2-3 tuntia töitä päivään, loppuajan piti työpuhelinta taskussa " jos joku yrittää tavoittaa ".
Kuukauspalkalla tietenkin, 3-4 kilon välissä.
Näihin kannattaa pyrkiä, jos " raataminen ahdistaa ".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se työelämä tuntuu jotenkin niin lopulliselta ja mielikuvissa se on tylsää ja ankeaa, että joka päivä on pakko raahautua samaan paikkaan töihin ja olla siellä x tuntia ja sama toistuu repeatilla, eikä voi jäädä sängyn pohjaan vaikka kuinka ketuttaisi. Opiskelijana on vielä hauskaa vapautta se elämä, voi käydä osa-aikatöissä ja pätkätöissä ja nekin voi lopettaa jos niitä ei enää jaksa, aina löytää uusia hanttihommia. Olen varmaan siis koukuttunut siihen vapauden tunteeseen ja elän jotain Peter Pan elämää, en suostu kasvamaan aikuiseksi ja alistumaan oravanpyörään.
Etätyön lisääntyessä, ei paljoa tarvitse raahautua mihinkään.
Oltiin kylässä rouvan äidin luona 2 viikkoa pohjoisessa.
On etätöissä kunnalla jossain " lässyn lässyn hommassa ".
2 viikon aikana, teki ehkä 2-3 tuntia töitä päivään, loppuajan piti työpuhelinta taskussa " jos joku yrittää tavoittaa ".
Kuukauspalkalla tietenkin, 3-4 kilon välissä.
Näihin kannattaa pyrkiä, jos " raataminen ahdistaa ".
Tuommoisia töitä ei vaan ole mitenkään ainakaan julkisessa jaossa, muutenhan kaikki ihmiset tekisivät noin ja saisi helppoa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se työelämä tuntuu jotenkin niin lopulliselta ja mielikuvissa se on tylsää ja ankeaa, että joka päivä on pakko raahautua samaan paikkaan töihin ja olla siellä x tuntia ja sama toistuu repeatilla, eikä voi jäädä sängyn pohjaan vaikka kuinka ketuttaisi. Opiskelijana on vielä hauskaa vapautta se elämä, voi käydä osa-aikatöissä ja pätkätöissä ja nekin voi lopettaa jos niitä ei enää jaksa, aina löytää uusia hanttihommia. Olen varmaan siis koukuttunut siihen vapauden tunteeseen ja elän jotain Peter Pan elämää, en suostu kasvamaan aikuiseksi ja alistumaan oravanpyörään.
Etätyön lisääntyessä, ei paljoa tarvitse raahautua mihinkään.
Oltiin kylässä rouvan äidin luona 2 viikkoa pohjoisessa.
On etätöissä kunnalla jossain " lässyn lässyn hommassa ".
2 viikon aikana, teki ehkä 2-3 tuntia töitä päivään, loppuajan piti työpuhelinta taskussa " jos joku yrittää tavoittaa ".
Kuukauspalkalla tietenkin, 3-4 kilon välissä.
Näihin kannattaa pyrkiä, jos " raataminen ahdistaa ".
Tuommoisia töitä ei vaan ole mitenkään ainakaan julkisessa jaossa, muutenhan kaikki ihmiset tekisivät noin ja saisi helppoa rahaa.
Ne on niitä boomer-ikäluokan suojatyöpaikkoja, heillä ollut se sama työ ja työnkuva jostain 80-luvulta asti jolloin riitti että tuli toimistolle näyttämään naamaansa ja hoiti pari työasiaa päivän aikana.
Yliopistojen apurahatutkijat ovat hyvin ahneita ja itsekkäitä ihmisiä
Tämä on tullut huomattua koska tuttuni on yliopistolla töissä
Vierailija kirjoitti:
Ei sen sun työn tartte olla mikään SE unelma-ala. Kuhan ei liikaa vituta, ei meillä kaikilla ole mitään kutsumusalaa.
Suurimmalla osalla ei ole. On ala, joka kiinnostaa sen verran, että viitsii joka työpäivä vääntäytyä töihin. Minun unelma-alani on olla lottovoittaja.
Jos ala tuntuu teoriassa oikealta, mutta käytännössä ei, niin kannattaa pyrkiä sen alan opettajaksi. Se vaatii kyllä yleensä lahden vuoden työkokemuksen, mutta jos sen jaksaa lusia niin sitten vaan kiinni opettajaopintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se työelämä tuntuu jotenkin niin lopulliselta ja mielikuvissa se on tylsää ja ankeaa, että joka päivä on pakko raahautua samaan paikkaan töihin ja olla siellä x tuntia ja sama toistuu repeatilla, eikä voi jäädä sängyn pohjaan vaikka kuinka ketuttaisi. Opiskelijana on vielä hauskaa vapautta se elämä, voi käydä osa-aikatöissä ja pätkätöissä ja nekin voi lopettaa jos niitä ei enää jaksa, aina löytää uusia hanttihommia. Olen varmaan siis koukuttunut siihen vapauden tunteeseen ja elän jotain Peter Pan elämää, en suostu kasvamaan aikuiseksi ja alistumaan oravanpyörään.
Etätyön lisääntyessä, ei paljoa tarvitse raahautua mihinkään.
Oltiin kylässä rouvan äidin luona 2 viikkoa pohjoisessa.
On etätöissä kunnalla jossain " lässyn lässyn hommassa ".
2 viikon aikana, teki ehkä 2-3 tuntia töitä päivään, loppuajan piti työpuhelinta taskussa " jos joku yrittää tavoittaa ".
Kuukauspalkalla tietenkin, 3-4 kilon välissä.
Näihin kannattaa pyrkiä, jos " raataminen ahdistaa ".
Tuommoisia töitä ei vaan ole mitenkään ainakaan julkisessa jaossa, muutenhan kaikki ihmiset tekisivät noin ja saisi helppoa rahaa.
Ne on niitä boomer-ikäluokan suojatyöpaikkoja, heillä ollut se sama työ ja työnkuva jostain 80-luvulta asti jolloin riitti että tuli toimistolle näyttämään naamaansa ja hoiti pari työasiaa päivän aikana.
Taas tätä iäkkäiden mollaamista. Minulla on yli 20 vuoden työura ja monesta eri työpaikasta. Nyt teen täyttä työviikkoa ja opiskelen samaan aikaan maisterivaiheessa yliopistossa. Monta työvuotta sinulla on? Tee sama perässä ja keskustellaan sitten asiasta.
Alue: Aihe vapaa
Teoria ja käytäntö siis tökkii.