Miten pääsee yli suhteen uudesta väljähtymisestä?

Kumppani on lyhyen alkuhuuman jälkeen aina halunnut vähemmän kuin minä. Vähitellen opin elämään asian kanssa ja omakin seksuaalisuus vaipui ikäänkuin horrokseen. Seksiä oli pari kertaa vuodessa, lähes aina minun aloitteestani ja yleensä sitä edelsi useamman torpatun yrityksen jälkeen säälittävä ruinaaminen ja lopulta kumppanin suostuminen.

Nyt tänä keväänä seksuaalisuuteni heräsi uudelleen. Menin ihastumaan toiseen, mutta en pettänyt kumppaniani vaan kanavoin seksuaalisen energian omaan suhteeseen ja kuin ihmeen kaupalla sain kumppaninkin hetkeksi innostumaan. Ihastuin häneen uudelleen ja koin uudelleen alkuhuuman kaltaisia tunteita.

Ja sitten taas nopea lässähdys. Paluu samaan arkeen, jossa toista ei vaan ikinä huvita ja seksiä saa korkeintaan säälistä. Mutta minä en tiedä miten saan itseni taas totutettua itseni tähän. Sisällä huutaa, että ei tätä, ei ikinä enää tätä. Mieluummin olen vaikka yksin kuin ihmisen kanssa joka ei halua minua. En meinaa päästä yli siitä ajatuksesta, että lyhyen hetken ajan sain kokea sellaisen suhteen joka minulla pitäisi olla, enkä vaan pysty enää jatkamaan tätä parisuhteen irvikuvaa.

Ja katkeruus siitä, että jos se kaikki mitä suhteelta halusin oli kerran noin lähellä koko ajan, niin miksi se otettiin minulta pois. Miksi hän otti sen minulta pois. Tässäkö tämä koko elämä sitten oli, olen vasta 39 enkä koskaan enää saa tuntea itseäni halutuksi. Ellen sitten riko perhettä vaan sen takia, että joku ehkä jossain haluaisi minua. Ja haluaisiko edes? Ehkä minä rikkoisin perheeni turhaan, ja lopputuloksena olisin stressaantunut ja yksinäinen ja edelleen puutteessa.

En tiedä mitä tällä avautumisella edes haen. Varmaan halusin purkaa tämän jonnekin. Ja vertaistukea olisi varmaan kiva saada jos on muitakin samassa tilanteessa.