Lue keskustelun säännöt.
Kuinka nopeasti esittelitte lapset uudelle puolisolle?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti lapset on esitelty ennenkuin toisesta tulee puoliso.
Onko sitten parempi, se että uusi kumppani muuttaa 3 kk jälkeen lasten kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tapailtiin noin vuoden verran ja sitten mies esitteli lapselle. Sitten vajaan puolen vuoden päästä muutettiin virallisesti yhteen.
Mieti ennemmin, kuinka nopeasti esittelet uuden puolison lapsille.
Itse eroperheen/yksinhuoltajaäidin lapsena sitä jotenkin turtui äidin miesystäviin, vaikkei äiti niitä todellakaan tuonut näytille ennen kuin seurustelu oli vakavaa. Varmaan jo ekan jälkeen niihin lakkasi vaan tutustumasta ja niistä kaikista tuli yhtä massaa, sitä ajatteli aina että tuokin tuosta katoaa vielä. Eikä näitä vieraita ukkoja missään nimessä halunnut perhejuttuihin mukaan, vanhemmat voisivat ymmärtää että se uusi kumppani on lapsille vieras ja "tunkeilija", vaikka sinulle hän olisikin elämän keskipiste.
Aikuisiällä olen seurannut näitä kuvioita tuttavapiirin perheissä ja aika kamaliakin tapauksia nähnyt, kun lapset aina kiintyvät vanhemman uuteen kumppaniin ja hajoavat kun kumppani katoaakin eron myötä elämästä.
Eli mielipiteeni on, että pitäkää se kumppani kaukana lapsista niin kauan kuin mahdollista. Se kumppani ei ole lapsen perhettä ellei ole jäädäkseen, vaikka miten olisitkin itse alkuhuuman pilvilinnoissa.
Taisi mennä joitakin kuukausia kun tyttäreni kotona käydessään halusi tavata uuden kumppanini. En ollut tyttärelleni edes vielä kertonut mutta marplena nuuski totuuden nopeasti selville. Minä taas tapasin nykyisen puolisoni lapset parin viikon jälkeen. Hekin olivat jo aikuisia ja asuivat omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti lapset on esitelty ennenkuin toisesta tulee puoliso.
Onko sitten parempi, se että uusi kumppani muuttaa 3 kk jälkeen lasten kotiin?
meillä Suomessa lastenkoti kirjoitetaan pötkyyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä aamupalalla tapaavat. Mitään esittelyjä ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä aamupalalla tapaavat. Mitään esittelyjä ei tarvita.
Näin on kyllä useammankin kerran käynyt.
En iedä lapsettomana mikä on oikea hetki ja aika esitellä mahd. lapset ja seurustelukumppani (ja kenties mahd. tuleva elämänkumppani) tosilleen.
Itse (miehenä) arvostan sitä, että nainen kertoo melko pian, että onko hänellä lapsia vai ei. - Kertomisen jälkeen voi olla pidempikin ajanjakso siihen kun tapaaminen tulee ajankohtaiseksi.
Mutta se, että kertoo lapsisistaan verraten pian auttaa hahmottamaan paremmin kokonaisuutta ja hahmottamaan, mitä itse voin mm. yrittää esittää yhteiseksi tekemiseksi.
Olen tainnu jo joitain keroja aiemminkin kertoa, että minulta sammui aikanaan hyvin nopeasti kiinnostus naista kohtaan joka aluksi kertoi, että hänellä ei ole lasta.
Kuitenkin myöhemmin selvisi, että hänellä on, johon asti tilanteen olsin ehkä paino sanalla ehkä voinut ymmärtää mutta kun hän kertoi vielä, ettei halua olla yhtään missään tekemisissä saati nähdä ikinä omaa verraten vielä nuorta lastaan, niin ennakkoluuloisuuteni naista kohtaan puski omaan pintaani, niin paljon että samalla hekellä tunsin, että minusta ja tuosta naisesta ei varmastikaan tulisi, niitä kahta jotka muodostavat yhdessä vastavuoroisen parisuhteen.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti ennemmin, kuinka nopeasti esittelet uuden puolison lapsille.
Itse eroperheen/yksinhuoltajaäidin lapsena sitä jotenkin turtui äidin miesystäviin, vaikkei äiti niitä todellakaan tuonut näytille ennen kuin seurustelu oli vakavaa. Varmaan jo ekan jälkeen niihin lakkasi vaan tutustumasta ja niistä kaikista tuli yhtä massaa, sitä ajatteli aina että tuokin tuosta katoaa vielä. Eikä näitä vieraita ukkoja missään nimessä halunnut perhejuttuihin mukaan, vanhemmat voisivat ymmärtää että se uusi kumppani on lapsille vieras ja "tunkeilija", vaikka sinulle hän olisikin elämän keskipiste.
Aikuisiällä olen seurannut näitä kuvioita tuttavapiirin perheissä ja aika kamaliakin tapauksia nähnyt, kun lapset aina kiintyvät vanhemman uuteen kumppaniin ja hajoavat kun kumppani katoaakin eron myötä elämästä.
Eli mielipiteeni on, että pitäkää se kumppani kaukana lapsista niin kauan kuin mahdollista. Se kumppani ei ole lapsen perhettä ellei ole jäädäkseen, vaikka miten olisitkin itse alkuhuuman pilvilinnoissa.
Meillä on taas ihan toisin päin. Eron jälkeen äiti ei enää elänyt lainkaan omaa elämää. Ei ajatustakaan uudesta kumppanista, masensi nähdä kun kavereiden eronneet vanhemmat löysivät uusia puolisoita, osa sai lapsiakin ja oma äiti vaan synkistelee kotona katkerana. Olen nyt 35 ja äiti edelleen surullinen, katkera, eikä suostu menemään elämässä eteenpäin. Lapsena jo suretti äiti ja ahdisti se katkeruus, en muuta toivonutkaan lapsena, kuin, että hän löytäisi uuden miehen. Hän myös puuttuu minun ja minun lasten kaikkiin asioihin, koska elämässä ei ole mitään muuta, välillä minäkin haluaisin erota hänestä.
Eli kultainen keskitie on varmasti paras, että eron jälkeen mennään elämässä eteenpäin, mutta jokaista baaripokaa ei tuoda kotiin näytille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ennemmin, kuinka nopeasti esittelet uuden puolison lapsille.
Itse eroperheen/yksinhuoltajaäidin lapsena sitä jotenkin turtui äidin miesystäviin, vaikkei äiti niitä todellakaan tuonut näytille ennen kuin seurustelu oli vakavaa. Varmaan jo ekan jälkeen niihin lakkasi vaan tutustumasta ja niistä kaikista tuli yhtä massaa, sitä ajatteli aina että tuokin tuosta katoaa vielä. Eikä näitä vieraita ukkoja missään nimessä halunnut perhejuttuihin mukaan, vanhemmat voisivat ymmärtää että se uusi kumppani on lapsille vieras ja "tunkeilija", vaikka sinulle hän olisikin elämän keskipiste.
Aikuisiällä olen seurannut näitä kuvioita tuttavapiirin perheissä ja aika kamaliakin tapauksia nähnyt, kun lapset aina kiintyvät vanhemman uuteen kumppaniin ja hajoavat kun kumppani katoaakin eron myötä elämästä.
Eli mielipiteeni on, että pitäkää se kumppani kaukana lapsista niin kauan kuin mahdollista. Se kumppani ei ole lapsen perhettä ellei ole jäädäkseen, vaikka miten olisitkin itse alkuhuuman pilvilinnoissa.
No onpa katkeraa. Olisitko ollut vielä aikuisenakin tyytyväinen jos äitisi olisi elänyt vain teitä lapsia varten? Jos erovanhempi odottaa lasten pois muuttoon asti ennen kuin rupeaa seurustelemaan voi olla ettei enää löydä ketään kun on jo niin tottunut olemaan yksin ja rupsahtanut. Sitten roikkuu lapsissa senkin jälkeen ja "syyllistää" yksinäisyydestään jos ette pääse koko ajan auttamaan ja käymään.
Koettu on vanhempi joka oikein ylpeili sillä että eli vain lapsille...
En sanonut niin. Kerroin vain kokemuksiani siitä, miten lapset näihin reagoi. Äitini nimenomaan hoiti asian hyvin kun ei joka miesystävää marssittanut näkyviin eikä pakottanut miehiä elämäämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En esittele. Ei ole mitään tarvetta sekoittaa lapsen elämää.
erer kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti lapset on esitelty ennenkuin toisesta tulee puoliso.
Onko sitten parempi, se että uusi kumppani muuttaa 3 kk jälkeen lasten kotiin?
meillä Suomessa lastenkoti kirjoitetaan pötkyyn
Ja pötkö kirjoitetaan ö:llä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös vihasin äidin jatkuvia uusia miehiä kotona letkana ja päätin etten itse tee koskaan samoin. Näin on tapahtunut eikä kotona ole käynyt miehen miestä vaikka olen ollut eronneena jo vuodesta 2005.
Vuosi tapailtiin ennen kuin mies tapasi lapset. Siitä vielä vuosi eteenpäin ennen kuin muutettiin yhteen.
En halunnut heidän tapaavan ennen kuin olen aivan varma suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti lapset on esitelty ennenkuin toisesta tulee puoliso.
Onko sitten parempi, se että uusi kumppani muuttaa 3 kk jälkeen lasten kotiin?
Miksi pitäisi niin nopeasti mennä naimisiin? Sairasta...
Tarkkaa aikaikkunaa on varmasti vaikea sanoa, riippuu niin elämäntilanteista ja persoonista muuten (lasten ja aikuisten). Tunnetasolla uudesta kumppanista pitäisi mielestäni kuitenkin olla VARMA, ennen kuin esittelee alaikäisille lapsille. Lapset aistivat todella hyvin vanhempiensa tunnelmia eikä vanhemman uusi puoliso ole koskaan kuin kuka tahansa aikuinen. Aikuisissakin lapsissa vanhemman uusi puoliso voi aiheuttaa yllättäviäkin tunteita, mutta etenkin kouluikäisissä ja sitä nuoremmissa lapsissa.
Eli vastaukseni on: siinä vaiheessa, kun olette keskustelleet vaikeista tunteista, tulevaisuudesta, riidelleet ja onnistuneesti sopineet, todenneet toistenne elämänarvot yhteensopiviksi, kokeneet jonkin stressitestin (esim. käyneet viikonloppumatkalla yhdessä, telttailemassa, juuttuneet auton kanssa lumihankeen tms.) ja senkin jälkeen tuntuu, että tässä on se oikea tyyppi. Ajallisesti tähän saattaa kulua pari kuukautta tai vuosikin. Lapsia on kuitenkin turha sotkea epävarmoihin kuvioihin.
Vierailija kirjoitti:
Tarkkaa aikaikkunaa on varmasti vaikea sanoa, riippuu niin elämäntilanteista ja persoonista muuten (lasten ja aikuisten). Tunnetasolla uudesta kumppanista pitäisi mielestäni kuitenkin olla VARMA, ennen kuin esittelee alaikäisille lapsille. Lapset aistivat todella hyvin vanhempiensa tunnelmia eikä vanhemman uusi puoliso ole koskaan kuin kuka tahansa aikuinen. Aikuisissakin lapsissa vanhemman uusi puoliso voi aiheuttaa yllättäviäkin tunteita, mutta etenkin kouluikäisissä ja sitä nuoremmissa lapsissa.
Eli vastaukseni on: siinä vaiheessa, kun olette keskustelleet vaikeista tunteista, tulevaisuudesta, riidelleet ja onnistuneesti sopineet, todenneet toistenne elämänarvot yhteensopiviksi, kokeneet jonkin stressitestin (esim. käyneet viikonloppumatkalla yhdessä, telttailemassa, juuttuneet auton kanssa lumihankeen tms.) ja senkin jälkeen tuntuu, että tässä on se oikea tyyppi. Ajallisesti tähän saattaa kulua pari kuukautta tai vuosikin. Lapsia on kuitenkin turha sotkea epävarmoihin kuvioihin.
Ja siltikin, vaikka omiin silmiin se uusi kumppani olisi oman elämän Ridge Forresteri/mikä lie Brooke, niin lasten silmiin se on vain joku vieras vanha ukko tai akka, jonka takia omassa kodissaan ei voi enää olla kuin, no, omassa kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti lapset on esitelty ennenkuin toisesta tulee puoliso.
Onko sitten parempi, se että uusi kumppani muuttaa 3 kk jälkeen lasten kotiin?
Miksi pitäisi niin nopeasti mennä naimisiin? Sairasta...
Etkö tunne sanaa "avopuoliso"?
Toivottavasti lapset on esitelty ennenkuin toisesta tulee puoliso.