Lue keskustelun säännöt.
Uskotko rakkauteen?
Kysynpähän vaan
13.06.2021 |
Tarkoitan nyt ”romanttista parisuhde” rakkautta?
Mitä se sinulle tarkoittaa?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, mutten diibadaabarakkauteen tai avioliittoon. Uskon rakkauteen, jossa toista ihmistä ei tarvita mihinkään (puolisoksi, lastentekoon, kotileikkeihin, täyttämään kulissit...), vaan olemaan oma itsensä.
Tämä on hyvin lähellä sitä, miten minä rakkautta kuvailisin.
Toivon että sellaista on olemassa, mutten ole mitään todisteita siitä kokenut, tai edes nähnyt....
Hyvät ystävyyssuhteet ovat juuri tällaisia "rakkaussuhteita". Oikeastaan rakkaus on syvä ystävyyssuhde, ei riippuvuussuhde, mitä perinteiset parisuhteet ja liitot ovat.
Vähän samaa mieltä, mutten kuitenkaan. Ihmisen on hyvä tarvita toista sen ihmisen itsensä itsensä takia, mutta jotenkin tästä kumpuaa vähän sellainen sitoutumiskammo. Kirjoittajalle voisi sopia ne ytävyyssuhteet + joko satunnaiset panot tai fwb-suhde. Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, mutten diibadaabarakkauteen tai avioliittoon. Uskon rakkauteen, jossa toista ihmistä ei tarvita mihinkään (puolisoksi, lastentekoon, kotileikkeihin, täyttämään kulissit...), vaan olemaan oma itsensä.
Tämä on hyvin lähellä sitä, miten minä rakkautta kuvailisin.
Toivon että sellaista on olemassa, mutten ole mitään todisteita siitä kokenut, tai edes nähnyt....
Hyvät ystävyyssuhteet ovat juuri tällaisia "rakkaussuhteita". Oikeastaan rakkaus on syvä ystävyyssuhde, ei riippuvuussuhde, mitä perinteiset parisuhteet ja liitot ovat.
Vähän samaa mieltä, mutten kuitenkaan. Ihmisen on hyvä tarvita toista sen ihmisen itsensä itsensä takia, mutta jotenkin tästä kumpuaa vähän sellainen sitoutumiskammo. Kirjoittajalle voisi sopia ne ytävyyssuhteet + joko satunnaiset panot tai fwb-suhde. Sivusta
Sitoutumiskammo? Eihän rakkaus tarkoita läheisyyttä ja seksiä kaikille. Se on juuri sitä huonoa, perinteistä riippuvuutta.
En enää ainakaan samalla tavalla kuin nuorena. Ikääntyessä hieman kyynistyy näiden juttujen suhteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, mutten diibadaabarakkauteen tai avioliittoon. Uskon rakkauteen, jossa toista ihmistä ei tarvita mihinkään (puolisoksi, lastentekoon, kotileikkeihin, täyttämään kulissit...), vaan olemaan oma itsensä.
Tämä on hyvin lähellä sitä, miten minä rakkautta kuvailisin.
Toivon että sellaista on olemassa, mutten ole mitään todisteita siitä kokenut, tai edes nähnyt....
Hyvät ystävyyssuhteet ovat juuri tällaisia "rakkaussuhteita". Oikeastaan rakkaus on syvä ystävyyssuhde, ei riippuvuussuhde, mitä perinteiset parisuhteet ja liitot ovat.
Vähän samaa mieltä, mutten kuitenkaan. Ihmisen on hyvä tarvita toista sen ihmisen itsensä itsensä takia, mutta jotenkin tästä kumpuaa vähän sellainen sitoutumiskammo. Kirjoittajalle voisi sopia ne ytävyyssuhteet + joko satunnaiset panot tai fwb-suhde. Sivusta
Sitoutumiskammo? Eihän rakkaus tarkoita läheisyyttä ja seksiä kaikille. Se on juuri sitä huonoa, perinteistä riippuvuutta.
Tässä puhuttiin romanttisesta rakkaudesta, jossa varmaan jos ei nyt jokainen niin ainakin suurin osa valitsisi ihan fyysisen läheisyyden eikä esim. jotain "sota-aikojen kirjeenvaihtosuhdetta." Ja tottakai sen mukana tulee jonkinlaista riippuvuutta, mutta voi valita myös toisin, kuten jo ehdotin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tiedän itse voivani rakastaa, ja tiedän äidin ja isän rakastaneen toisiaan ja minua. Mutta en usko, että nainen voi aidosti rakastaa miestä. Mies voi kyllä aidosti rakastaa naista. Rakkaus on tekoja, rakkaus on sitä, että on valmis antamaan henkensä toisen puolesta. Rakkaus on sitä, että tuli mitä tuli, seisotaan rinnalla eikä lähdetä karkuun kuin jokin karhun lääppäisemä susi.
- Pekka Mulqvist, Lukihäiriyden ammattilainen, tasa-arvon kannattaja, puolueisiin kuulumaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, mutten diibadaabarakkauteen tai avioliittoon. Uskon rakkauteen, jossa toista ihmistä ei tarvita mihinkään (puolisoksi, lastentekoon, kotileikkeihin, täyttämään kulissit...), vaan olemaan oma itsensä.
Tämä on hyvin lähellä sitä, miten minä rakkautta kuvailisin.
Toivon että sellaista on olemassa, mutten ole mitään todisteita siitä kokenut, tai edes nähnyt....
Hyvät ystävyyssuhteet ovat juuri tällaisia "rakkaussuhteita". Oikeastaan rakkaus on syvä ystävyyssuhde, ei riippuvuussuhde, mitä perinteiset parisuhteet ja liitot ovat.
Harmi ettei ystävyyssuhteille anneta yhtään niin suurta arvoa, kuin parisuhteille.
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko romanttinen rakkaus aitoa? Vai halutaanko sitä uskoa niin olevan siinä huumassa, kun halutaan itsekkäästi niin olettaa? Ja sitten tiputaan korkealta.
No sehän siinä on.
Hormonit ne vain menee sekaisin, eikä haluta, erinäisistä syistä olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rakkautta ole olemassakaan. Naiivia haihattelua.
En usko. Olen seurustellut, olen naimisissa, mutta rakkauteen en usko. Aiemmin luulin uskovani. MInulla on äärimmäisen rankka lapsuus takanani, joka tuhosi uskon ja luottamuksen kaikkeen. Myöskään puolisoni ei osaa rakastaa. Me kaksi omalla tavallamme rikkinäistä löysimme toisemme. Näin jälkikäteen ajatellen tätä ei olisi pitänyt tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. En ainakaan omalla kohdallani.
Pysyvää parisuhde rakkautta EI OLE OLEMASSAKAAN
Lukihaerikko kirjoitti:
Kyllä tiedän itse voivani rakastaa, ja tiedän äidin ja isän rakastaneen toisiaan ja minua. Mutta en usko, että nainen voi aidosti rakastaa miestä. Mies voi kyllä aidosti rakastaa naista. Rakkaus on tekoja, rakkaus on sitä, että on valmis antamaan henkensä toisen puolesta. Rakkaus on sitä, että tuli mitä tuli, seisotaan rinnalla eikä lähdetä karkuun kuin jokin karhun lääppäisemä susi.
Rakkautta ei voi ostaa teoilla eikä uhrauksilla, mitä yleisesti opetetaan. Miksi edelleenkin toitotetaan parisuhteen ja avioliiton uhrautuvuutta ja kompromisseja, vaikka se aiheuttaa niin paljon pahoinvointia? Ihmisten pitäisi kasvaa mahdollisimman itsenäisiksi ensin ja rakastaa itseään, sen jälkeen voi pyyteettömästi rakastaa toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, mutten diibadaabarakkauteen tai avioliittoon. Uskon rakkauteen, jossa toista ihmistä ei tarvita mihinkään (puolisoksi, lastentekoon, kotileikkeihin, täyttämään kulissit...), vaan olemaan oma itsensä.
Tämä on hyvin lähellä sitä, miten minä rakkautta kuvailisin.
Toivon että sellaista on olemassa, mutten ole mitään todisteita siitä kokenut, tai edes nähnyt....
Hyvät ystävyyssuhteet ovat juuri tällaisia "rakkaussuhteita". Oikeastaan rakkaus on syvä ystävyyssuhde, ei riippuvuussuhde, mitä perinteiset parisuhteet ja liitot ovat.
Vähän samaa mieltä, mutten kuitenkaan. Ihmisen on hyvä tarvita toista sen ihmisen itsensä itsensä takia, mutta jotenkin tästä kumpuaa vähän sellainen sitoutumiskammo. Kirjoittajalle voisi sopia ne ytävyyssuhteet + joko satunnaiset panot tai fwb-suhde. Sivusta
Sitoutumiskammo? Eihän rakkaus tarkoita läheisyyttä ja seksiä kaikille. Se on juuri sitä huonoa, perinteistä riippuvuutta.
Tässä puhuttiin romanttisesta rakkaudesta, jossa varmaan jos ei nyt jokainen niin ainakin suurin osa valitsisi ihan fyysisen läheisyyden eikä esim. jotain "sota-aikojen kirjeenvaihtosuhdetta." Ja tottakai sen mukana tulee jonkinlaista riippuvuutta, mutta voi valita myös toisin, kuten jo ehdotin.
Tämä on mielenkiintoista!
Olen aloittaja ja minulle romanttinen rakkaus ei tarkoita/sisällä fyysistä kanssakäymistä.
Vierailija kirjoitti:
En usko. Olen seurustellut, olen naimisissa, mutta rakkauteen en usko. Aiemmin luulin uskovani. MInulla on äärimmäisen rankka lapsuus takanani, joka tuhosi uskon ja luottamuksen kaikkeen. Myöskään puolisoni ei osaa rakastaa. Me kaksi omalla tavallamme rikkinäistä löysimme toisemme. Näin jälkikäteen ajatellen tätä ei olisi pitänyt tapahtua.
Miksi ei?
Olette sentään toisenne löytäneet.
Onko teillä hyvä olla yhdessä?
.Jos on, niin eikö se ole hyvä asia?
Tietenkin jos molemmat tuotte vain traumaa (anteeksi jos sanon tämän pahasti, ei ole tarkoitus) niin se on eri asia...
Mutta onko romanttinen rakkaus aitoa? Vai halutaanko sitä uskoa niin olevan siinä huumassa, kun halutaan itsekkäästi niin olettaa? Ja sitten tiputaan korkealta.