4v on mustasukkainen vauvasta, vaikka yritän kuinka kehua kuinka hän on jo iso ja reipas tyttö, jotain apua?

Vierailija kirjoitti:

Ei hän ole iso eikä reipas! Hän on pieni ja heikko, ja tarvitsee hoitoa. Kylvetä vauva silloin, kun isompi on jonkun toisen seurassa tai hänellä on jotain muuta oikeaa tekemistä. Pidä ensin sylissä isompaa, ja sitten vasta ota vauva, kun hän on saanut syliä tarpeekseen, vaikka vauvan päiväunien aikaan.

Kas kun kukaan ei keksi ehdottaa, että laita isompi päivähoitoon. Ei olisi ollenkaan hullumpi ratkaisu, ainakin jotain sellaisia kerhoja, jossa olisi samanikäisiä leikkikavereita.

Oliko toi vika kappale vitsi? Lapsi tuntee jo nyt mustasukkaisuutta ja ulkopulisuutta ja nyt hänet pitäisi vielä tunkea kerhoon pois tieltä?

Tietysti lapsi on mustasukkainen, kun jätät hänet yksin hoitaaksesi vaivaa. Keksi tapoja huomioida esikoisen tarpeetkin. Ei 4-vuotias ole itseohjautuva vaan tarvitsee äitiään.

Lasta ei myöskään rohkaise se, että sanotaan "olet jo iso joten pärjäät yksin". Ei ole kovin kannustavaa olla iso, jos se tarkoittaa lapselle, että pärjää nyt siinä sitten. Kun se äidin huomio on sitä, mitä se lapsi kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin on mustis, nyt hän ei ole enää helliteltävä vauva vaan sen paikan vei toinen. Koita toisinpäin, älä kehu miten on jo iso ja reipas, ota syliin ja omaa aikaa ja hellittele äidin pienenä murusena ja pikkutyttösenä, silittele ja hellittele tavallaan kuin vauvaa jolle hän on kateellinen. Ei tietenkään överiksi vedetä, mutta anna hänen tuntea myös olevansa pieni, hellittävä ja huolehdittava pikkutyttö. Ja vauva pois silmistä näinä hetkinä.

Ja nyt otan vastaan alapeukkuhyökkäyksen.....t. vela

Velan ei kannata jaella kasvatusneuvoja

Yleensä olen samaa mieltä, mutta tässä tapauksessa velan kommentti oli täyttä asiaa. Ei pidä liikaa korostaa miten iso 4v on, koska neljävuotiaskin on oikeasti ihan pieni vielä. Ota syliin ja hellittele, anna olla välillä vauva. Ja ota yhteistä, kahdenkeskistä aikaa isomman kanssa. Voitte tehdä yhdessä jotain lapsen mielestä kivoja juttuja, joihin vauva ei pääse mukaan koska hän on vielä liian pieni ja muista kertoa isommalle miten kiva on tehdä tämmöisiä juttuja hänen kanssaan. Älä anna vauvan sotkea isomman leikkejä (jos hän on jo ryömimisiässä), vaan anna isommalle mahdollisuus leikkiä rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama ikäero. Haasteita oli siitäkin että puoliso tekee vuorottain ilta/aamuvuoroa eli ei aina ollut iltaisin apuna.

Esikoinen on aina ollut huono itsenäiseen leikkiin ja jo raskausaikana aloimme kannustamaan häntä siihen. Helpotti kyllä kun vauva syntyi että esikoinen viihtyi edes hetkiä palapelin tai värittämisen merkeissä.

Tilaisuuden tullen kysyin aina esikoiselta mitä hän haluaisi tehdä. Otin syliin ja luimme kirjaa kun vauva nukkui.

Otin myös mukaan vauvan hoitoon, erityisesti kylvetys oli mieleistä, ja kakkavaipan kauhistelu.

Ja välillä jos mies oli töissä, luettiin iltasatu ja pestiin hampaat niinkin että vauva huusi sylissäni. Joka tapauksessa pyrin siihen että esikoisen asioista ei tingitty tai rutiineja muutettu.

Lisäys vielä tuohon vauvan huutamiseen, meillä oli siis iltaitkua ensimmäiset kuukaudet, alkoi iltakuudelta ja kesti enemmän tai vähemmän muutaman tunnin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin on mustis, nyt hän ei ole enää helliteltävä vauva vaan sen paikan vei toinen. Koita toisinpäin, älä kehu miten on jo iso ja reipas, ota syliin ja omaa aikaa ja hellittele äidin pienenä murusena ja pikkutyttösenä, silittele ja hellittele tavallaan kuin vauvaa jolle hän on kateellinen. Ei tietenkään överiksi vedetä, mutta anna hänen tuntea myös olevansa pieni, hellittävä ja huolehdittava pikkutyttö. Ja vauva pois silmistä näinä hetkinä.

Ja nyt otan vastaan alapeukkuhyökkäyksen.....t. vela

Velan ei kannata jaella kasvatusneuvoja

Entä silloin, jos vela on kasvatusalan ammattilainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hän ole iso eikä reipas! Hän on pieni ja heikko, ja tarvitsee hoitoa. Kylvetä vauva silloin, kun isompi on jonkun toisen seurassa tai hänellä on jotain muuta oikeaa tekemistä. Pidä ensin sylissä isompaa, ja sitten vasta ota vauva, kun hän on saanut syliä tarpeekseen, vaikka vauvan päiväunien aikaan.

Kas kun kukaan ei keksi ehdottaa, että laita isompi päivähoitoon. Ei olisi ollenkaan hullumpi ratkaisu, ainakin jotain sellaisia kerhoja, jossa olisi samanikäisiä leikkikavereita.

Oliko toi vika kappale vitsi? Lapsi tuntee jo nyt mustasukkaisuutta ja ulkopulisuutta ja nyt hänet pitäisi vielä tunkea kerhoon pois tieltä?

Kyllä 4v jo kaipaa leikkiseuraa, joten joku kerho paristi viikossa voisi olla aika kiva juttu. Lapsella voi olla kotona ihan vaan tylsääkin jos/kun äiti ei ehdi häntä huomioida. Ja lisäksi jotain perhekerhoja yhdessä äidin ja vauvan kanssa, tai muiden perheiden tapaamista muuten vaan.

Vierailija kirjoitti:

Taantuminen uuden sisaruksen synnyttyä normaalia. Koita repiä lisähuomiota esikoiselle, lapselle kova pala kun huomion keskipisteestä tilanne muuttunut. Käykö esikoinen päiväkodissa jossa ikäseuraa?

Itselläni ei tätä ongelmaa ollut kun kolme lasta syntyi 3,5v sisällä ja ikäerot pienet, heistä leikkiseuraa toisilleen

Ei se ikäeroista ole kiinni. Meillä 4 vuoden ikäero eikä ole pahemmin mustasukkaisuutta ollut, leikkivät myös mielellään yhdessä. Joskus taas pienellä ikäerolla tehdyillä lapsilla on nimenomaan paljon mustasukkaisuutta, kun tarpeet on samanlaisemmat. Eli en usko että mikään ikäero on tältä kannalta erityisen huono tai hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hän ole iso eikä reipas! Hän on pieni ja heikko, ja tarvitsee hoitoa. Kylvetä vauva silloin, kun isompi on jonkun toisen seurassa tai hänellä on jotain muuta oikeaa tekemistä. Pidä ensin sylissä isompaa, ja sitten vasta ota vauva, kun hän on saanut syliä tarpeekseen, vaikka vauvan päiväunien aikaan.

Kas kun kukaan ei keksi ehdottaa, että laita isompi päivähoitoon. Ei olisi ollenkaan hullumpi ratkaisu, ainakin jotain sellaisia kerhoja, jossa olisi samanikäisiä leikkikavereita.

Oliko toi vika kappale vitsi? Lapsi tuntee jo nyt mustasukkaisuutta ja ulkopulisuutta ja nyt hänet pitäisi vielä tunkea kerhoon pois tieltä?

Kyllä 4v jo kaipaa leikkiseuraa, joten joku kerho paristi viikossa voisi olla aika kiva juttu. Lapsella voi olla kotona ihan vaan tylsääkin jos/kun äiti ei ehdi häntä huomioida. Ja lisäksi jotain perhekerhoja yhdessä äidin ja vauvan kanssa, tai muiden perheiden tapaamista muuten vaan.

Tollaset on hyviä, jos ne on aloitettu jo ennen vauvan tuloa, että lapsi on ehtinyt tottumaan eikä koe sitä hylkäyksenä. Pahimman mustasukkaisuuden keskellä kerhon aloitus voi olla tosi paha paikka lapselle.

Hankittiin toisen lapsen syntyessä erityinen imetystuoli (satutin selkäni ennen vauvan syntymää).

Esikoinen istui käsinojalla ja luin hänelle satuja samalla kun imetin (olivat pitkiä sessioita tällä vauvalla).

Esikoinen sai myös oman pissaavan nuken, samaa sukupuolta kuin vauva.

Niin pian kuin vauvan sai lattialle kellottelemaan, esikoinen otti hänet "leikkikaverikseen" ja suhde on edelleen hyvä (aikuisia).

Ikäeroa vajaat 3 vuotta näillä. Ei ollut mustasukkaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taantuminen uuden sisaruksen synnyttyä normaalia. Koita repiä lisähuomiota esikoiselle, lapselle kova pala kun huomion keskipisteestä tilanne muuttunut. Käykö esikoinen päiväkodissa jossa ikäseuraa?

Itselläni ei tätä ongelmaa ollut kun kolme lasta syntyi 3,5v sisällä ja ikäerot pienet, heistä leikkiseuraa toisilleen

Ei se ikäeroista ole kiinni. Meillä 4 vuoden ikäero eikä ole pahemmin mustasukkaisuutta ollut, leikkivät myös mielellään yhdessä. Joskus taas pienellä ikäerolla tehdyillä lapsilla on nimenomaan paljon mustasukkaisuutta, kun tarpeet on samanlaisemmat. Eli en usko että mikään ikäero on tältä kannalta erityisen huono tai hyvä.

Jep, minä olen nähnyt ihan kamalia esimerkkejä siitä miten se kovin pieni isosisarus on mustasukkainen ja kaikin puolin hankala kun ei saa tarvitsemaansa huomiota. Kaveripiirissäni suurin osa lapsista on 3-4v ikäerolla ja suurimmalla osalla heistä ei ole ollut ongelmaa mustasukkaisuuden kanssa. Yleisesti ottaen isompi ikäero on helpompi kaikille osapuolille, nostan hattua niille jotka jaksaa revetä vauvan ja kahden taaperon tarpeisiin.

Millainen oli lapsen arki ennen vauvaa? Miten se on muuttunut?

Jep, asian ytimessä ovat nämä kommentit, joissa on tunnistettu, että lapselle on ikävää kun isous ja reippaus on nyt yhtäkkiä vaatimus ja tarkoittaa sitä, että pitää pysyä pois tieltä jotta äiti voi keskittyä vauvaan. Pikkulapsi ei millään tavalla hahmota / häntä ei kiinnosta se, että vauva tarvitsee äitiä enemmän.

Itsekään et ilahtuisi, jos mies toisi kotiin toisenkin puolison itselleen ja sinun pitäisi yhtäkkiä jakaa hänet :D

Minä olin hyvin tasapuolinen, koska esikoinenkin oli vielä hyvin pieni nuoremman syntyessä. Seurauksena vauva kärsi sisarkateudesta ihan 2kk iästä lähtien.

Kyllä se ohi meni, mutta oli rasittavaa aikaa. Lasten väleistä tuli kyllä ihan poikkeuksellisen hyvät, eivät riidelleet keskenään oikeastaan ikinä. En toimisi toisin jos pitäisi tehdä uudelleen.

Mutta yllättävän pienestä asti vauvoilla on kyky osallistua aktiivisesti tähän kuvioon. Ja ihan pieni on hyvin itsekäs olento.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama ikäero. Haasteita oli siitäkin että puoliso tekee vuorottain ilta/aamuvuoroa eli ei aina ollut iltaisin apuna.

Esikoinen on aina ollut huono itsenäiseen leikkiin ja jo raskausaikana aloimme kannustamaan häntä siihen. Helpotti kyllä kun vauva syntyi että esikoinen viihtyi edes hetkiä palapelin tai värittämisen merkeissä.

Tilaisuuden tullen kysyin aina esikoiselta mitä hän haluaisi tehdä. Otin syliin ja luimme kirjaa kun vauva nukkui.

Otin myös mukaan vauvan hoitoon, erityisesti kylvetys oli mieleistä, ja kakkavaipan kauhistelu.

Ja välillä jos mies oli töissä, luettiin iltasatu ja pestiin hampaat niinkin että vauva huusi sylissäni. Joka tapauksessa pyrin siihen että esikoisen asioista ei tingitty tai rutiineja muutettu.

Ja lisään tähän vielä että vauva on nyt 10kk ja esikoinen on hyvin innokas leikittäjä, haluaa veljen syliin, antaa vauhtia keinussa ja kertoo kuinka veli on ihana.

Haastavasta alusta kun selviää niin tilanne voikin olla jo ihan eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin on mustis, nyt hän ei ole enää helliteltävä vauva vaan sen paikan vei toinen. Koita toisinpäin, älä kehu miten on jo iso ja reipas, ota syliin ja omaa aikaa ja hellittele äidin pienenä murusena ja pikkutyttösenä, silittele ja hellittele tavallaan kuin vauvaa jolle hän on kateellinen. Ei tietenkään överiksi vedetä, mutta anna hänen tuntea myös olevansa pieni, hellittävä ja huolehdittava pikkutyttö. Ja vauva pois silmistä näinä hetkinä.

Ja nyt otan vastaan alapeukkuhyökkäyksen.....t. vela

Lapsettomuushan tekee parhaan kasvattajan, onko sulla oikeesti kasvatusopintoja takana?

Ei ole kasvatusopintoja, olen sairaanhoitaja :D t. sama vela

Eiköhän AP näillä eväillä pärjää

No ap, aiotko koittaa näitä palstaneuvoja? Minkä ikäinen vauva

Teen karmean tunnustuksen: minulla on 3 lasta, joita olen kylvettänyt yhteensä enkä noin 6 kertaa. Meillä lasten isä hoiti tuon osuuden ja sillä aikaa minä joko tein omiani (esikoisen aikana) tai olin 100% isomman/isompien lasten kanssa.

Joten isä mukaan perheeseen nyt jostain, niin tilanteelle saadaan edes osaratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

No ap, aiotko koittaa näitä palstaneuvoja? Minkä ikäinen vauva

Vauva 5kk, arkemme on käsittääkseni ihan normaalia. Esikoisella on kaksi kaveria, ei käy kerhoissa eikä päivähoidossa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

4-v tyttösi haluaisi olla taas myöskin vauva.  Pidä mahdollisuuksien mukaan paljon sylissä ja anna välillä

olla "pieni".  Ota hänet myös usein mukaan vauvanhoitotilanteisiin.

Nimenomaa.

Ap, teet just väärinpäin mitä pitäisi.

Tuo "olet jo iso tyttö" on just sitä mitä et saa sanoa.

4-v. ei ole iso.

Etkö ymmärrä että se on mustasukkainen huomiostasi vauvaan?

Huomioi nyt toistakin kuin se olisi tosi pieni.