Miten vanhempana saada haaveet toteutetuksi? Tahtoisin elää maalla, hevosten ja lasten ympärillä.

Muuta maalle jonkun kylän keskustaan rivitaloon vuokralle, niin saat tuntumaa miltä pienellä paikkakunnalla asuminen tuntuu. Rivarin pihalle mahtuu vähän kasvatettavaa kokeiluksi, perunaa ja marjapensaita. Aloita ratsastustunnit ja aja ajokortti. Maalla on samanhenkisiä ihmisiä joita kiinnostaa samanlaiset asiat kuin sinua, puolisokin saattaisi löytyä sieltä. Ensin tietysti hankit töitä paikkakunnalta johon haluaisit muuttaa.

Kunhan saat työn ja alat säästää, katso saatko säästettyä sen verran rahaa mitä hevosen ylläpito maksaa kuussa. Säästöjä pitäsi kertyä yli tuon, sillä eläimet sairastuvat, ja yllättävissäkin tilanteissa tulisi olla rahaa hoitaa eläinlääkärikulut. Samalla täytyisi säästää myös yllättäviä remontteja ja kodinkoneiden hajoamisia yms. varten.

En halua lannistaa, vaan tsempata, mutta realismi mielessä.

Itse säästän vähän vastaavaan unelmaan, ilman hevostallia tosin, mutta minä lähdin liikkeelle siitä, että maksoin nuoruuden tyhmyydestä kertyneet velkani pois. Nyt ollaan saatu revittyä säästöjä kasaan sen verran että talon osto alkaa olla lähellä. Eli kaikki on mahdollista, mutta malttia ja suunnitelmallisuutta se vaatii. Myöskin realiteetteja siihen mitä talon pito maksaa, mitkä on omat resurssit.

Joku tuolla mainitsi, että oletetaan, että elämä on parempaa sitten joskus, mutta samaa elämää se tulee olemaan. Tästä olen samaa mieltä. Ei pidä toivoa että oman pään sisäiset voimavarat ja traumat taikaiskusta muuttuvat ja yhtäkkiä jaksaakin paremmin.

Saattaahan siinä tietysti onnellisemmaksikin vahingossa tulla, kun toteuttaa haaveitaan ja pääsee toivomaansa ympäristöön.

Tsemppiä, ja pidä maltti matkassa!

Tarvitseeko eläinten tai lasten olla omia?

Voisiko sinulle sopia sellaisen ekoyhteisön/kommuunin jäsenyys. Siinä saa yhteisöllisyyden ja luonnon ja illanistujaiset. Puutarhamaan ja paljon uusia kontakteja. Ehkä joku tuntee hevostallin pitäjän. Googlaa ekoyhteisöt Suomessa

Vierailija kirjoitti:

Toii on nöyyrytystä viedä roskaat maaalle. Mulla olis oikeus saaada ase jotta pääsen päättämäään päiväni.

Mä een todennäköisesti kohta enäää kävele koska jouduun tekemään itsellleni kasvokirurgisia operaaatioita ja hyvä niiin, käveleminen minun tapauksesssa olisi nöyryyyttäväää.

Kannattaa etsiä joku maajussi kumppaniksi. Siinä saat sivussa maatilan ja miehen, jolla on kokemusta pihatöistä yms. :D

Myös maaseudun yhteisöön on helpompi solahtaa kumppanin kautta. Olen itsekin kuullut paljon tuota, että maaseudulla ollaan vähän sisäänpäin lämpeäviä eikä tulokkaita oteta kovin avosylin vastaan. Itse muutin mieheni kanssa hänen lapsuudenseudulle, ja minusta joukkoon pääseminen on ollut suht helppoa, kun miehelläni on paljon tuttuja täällä ja myös appivanhemmillani. Yhteiset tutut aina yhdistää ihmisiä, etenkin maalla. Vaikeaa olisi, jos kummallakaan meistä ei olisi tuttavia täällä ennestään.

Mun äidin lapsuudenkoti oli pitkään pitäis tehdä jotain -tilassa.

Tuli korona ja meille putkiremontti.

Muutettiin hiihtolomalla ja elokuussa oli mökki myyty.

Koko ajan tehtiin jotain. Joka päivä töiden jälkeen piti kuvata, raaputtaa, nikkaroida, maalata jne.

Talo ja rakennukset olivat täynnä. Aina, kun käytiin kaupassa, vietiin keräysastioihin paristoja, lamppuja, lasia, metallia jne jne.

Postiin paketteja, myin monissa fb ryhmissä vaikka mitä, satoja paketteja lähti eteenpåin.

Keväällä alettiin laittamaan aittoja kuntoon, lapset nukkuivat ja perustettiin airbnb.

Eihän vieraita tullut, kuin aluksi joku kerran viikossa, loppukesästä oli jo lähes ruuhkaa.

Ei se yhteellisyys mitenkään näkynyt. Kun vietiin kierrätettävää, loppukesän kaupassa kerrottiin ootte täyttäneet kaikki kierrätysastiat. Joka krt.

Kunnassa ei ole yhtään airbnb yrittäjää. Saatiin ruokakauppaan väh yli 200 ostoskäyntiä, mukaan laskien meidän oma. Lähistöllä on kiva kotiruokaravintola. Me käytiin viikottain, ohjattiin airbnb asiakkaat sinne. Kirkko sai kävijöitä, lähistöllä hevostalli samoin.

Kaukainen sukulainen kiinnostui airbnb.stä.

Jaettiin kaikki tieto, myös kompastukset. Annettiin patjat, petivaatteet, pyyhkeet jne.

Mökki ja tilukset myytiin elokuun lopussa, käytiin uusien omistajien kanssa syömässä, ei mitään kaunista sanaa, kun ilmoitettiin muutamme. Ei edes leikitty tunnetaan.

Ulkopuolisena voit olla pitkään ulkopuolinen maalla. Kun vielä ajattelee mökissä nyt asuu perhe, lapset koulussa, vanhemmat töissä.

En kuvitellut kunnanjohtaja olisi tuonut viirin vaan edes joku joskus. Ei niin ei.

Tarvitset ajokortin, jolla voit vetää hevostenkuljetusvaunua.

Mene ratsastustunnille.

Hoida hevosia tuntien päälle.

Voisit muuttaa enemmän maalle, pitää autoa ja ottaa koiran, ja liikkua sen kanssa luonnossa.

Vuokraa vaikka ensin joku mummonmökki ja kokeile miltä tuntuu maalla asuminen. Pihahommat nyt on helppoja, hyötykasvien kasvattaminen ei vaadi suurta vaivaa. Pihan kunnossapito vaatii vähän työvälineitä.

Siitä se lähtee pikkuhiljaa. Maalla asuminen on ihan edullistakin.

Kiitos neuvoista ja tsempeistä :) 

Varasin ratsastustunnin itselleni juuri läheiseltä tallilta. 

Ap

Ihme negaamista täällä. On myös ihmisiä jotka oikeasti nauttivat tuommoisesta elämästä. Mutta suosittelen, että tähtäät kohti unelmiasi pienin askelin ja avoimin mielin, valmiina muuttamaan suunnitelmia jos alkaa tuntua siltä, ei kannata kerralla ottaa isoa lainaa, ostaa taloa ja eläimiä ja tehdä lapsia, koska tosiaan, pikkulapset, talo ja eläimet on aika rankka kombo.

Mutta siis ensin rahaa säästöön oman tuvan ostoa varten, mutta jos vaan mahdollista niin aloita ne ratsastustunnit. On hyvä startti jos tunnet jo jonkun jolla on hevosia, voit pyytää pääsisitkö joskus auttamaan tallilla ja hevosten hoidossa. Laita Tinderiin riittävän laaja hakualue ja etsi sieltä miestä, joka haaveilee samoista asioista, koska nuo haaveet vaativat kyllä sen osallistuvan puolison onnistuakseen. Paras tietysti olisi, jos löytyisi mies jolla on jo oma talo maalla ja kiva suku 😉 mutta sen varaan ei kannata tulevaisuuttaan laskea.

Ensinnäkin, hanki ajokortti. Mahdollisesti BE-kortti, koska hevosen kuskaamiseen tarvitset kortin JA trailerin, sekä tietenkin auton joka pystyy vetämään traileria. Hevoset ovat herkkiä eläimiä ja traikku on hyvä olla, jos tulee äkkilähtö klinikalle. 

Näin hevosihmisenä sanon, että älä missään nimessä tee sitä virhettä että ostat oman hevosen haavekuvien perusteella. Nämä ovat todella vaativia eläimiä, joiden hoito vaatii sekä tietotaitoa että rutkasti rahaa.

Ikävää joutua lyttäämään toisen unelmaa, mutta nämä ovat elämän realiteetteja.

Minäkään en halua lytätä, olen yh ja olen pitänyt vanhaa omakotitaloa, jossa on iso puutarha ja ulkosauna. Ei edes puulämmitys talossa, eikä hevosta, mutta koira. Emme me lyttää, mutta kerromme että hommaa siinä on.

Minä en pidä hyvänä ajatuksena lähteä etsimään miestä, joka tuon kaiken mahdollistaa. Kyllä siihen pystyy ihan itse. Parisuhde ei pidä lähteä siitä että tarvitsee toista muuhun kuin parisuhteeseen. Jos ei itse ole oikeasti tuollainen ihminen, vain vain haaveilee, ei myöskään tule onnelliseksi ihmisen kanssa, joka aidosti on tekevä ja aktiivinen. Pitää ensin oppia tuntemaan itsensä, että tietää kenen kanssa voi olla onnellinen. Jos huomaat että olet tyyppiä, jolle riittääkin omakotitalo metsän lähellä ja pieni tontti, ja ratsastustunnit läheisellä tallilla, niin olisi virhe olla sitoutunut maaseutuyrittäjään Pohjois-Karjalassa ja tehdä teidät molemmat onnettomaksi.

Erkki-Pekka esittää taas nuorempaa kuin oikeasti on.

Varmaankin kymmenen kertaa jo sanottu mutta tuo ei ole unelma vaan työleirihelvetti. Ehdotan että otat jokaisen kohdan unelmasta ja skaalaat alaspäin pikkuhiljaa noita elementtejä elämään lisäillen. Paitsi jos olet tälläkin hetkellä ihminen joka ampaisee aikaisin aamulla ylös ja ryhtyy puuhaamaan ja lopettaa vasta kun on nukkumaanmenoaika. Ja sama 365 tulipalopakkasista rankkasateisiin.

No maalta saa talleja pilkkahintaan. Vohkit jostain sinne kaakin. Sitten palkkaat mieshenkilön hevoshoitajaksi ja autonkuljettajaksi, maksat paljaalla. Unelmasi toteutuvat.

Rahasta se kaikki lähtee, sillä maksat ne hepat ja talon ja kaikki jutut jota hepat tarvitsee niiden hoidon jne.

Opiskelemisesta, mene johonkin jossa perehdytään hevosten hoitoon ja opi siellä miten niitä hoidetaan, tai sitten vaihtoehto b) palkkaa joku sinne tallillesi hoitamaan hevosia.

Haaveilu kannattaa lopettaa heti alkuunsa, mitään täällä ei tule työllä ainakaan saamaan vaan pelkkää paskaa niskaan, ainoastaan lottovoitolla tai syntymällä kultalusikka perseessä voi toteuttaa haaveensa/unelmansa, muut on tuomittu rypemään paskan läpi koko elämä.

Sanot kaipaavasi yhteisöllisyyttä. Sinuna lähtisin liikkeelle siitä, että alkaisin etsiä porukkaa, joka olisi kiinnostunut samankaltaisesta elämäntyylistä. Facebookissa on erilaisia yhteisöjä tähän liittyen. Jos haluaisit asua esim. samassa pihapiirissä muiden kanssa, tarkoittaa tämä todennäköisesti jonkinlaista tontin yhteisomistusta. Sopivan porukan ja paikan löytymiseen voi mennä ja luultavasti menee vuosia, ja sitten olet niiden ihmisten kanssa käytännössä naimisissa. Siksi tähän kohtaan kannattaa panostaa ja olla kärsivällinen.

Hevosiin en ota liiemmin kantaa, sillä ennen kuin niitä voi edes miettiä on edessä todennäköisesti monenlaista remppaa ym laittoa, ennen kuin aikaa ja energiaa riittää tuollaiseen ylimääräiseen ja aikaa ja energiaa vievään puuhaan. Jos aiot vielä tehdä jotain päivätöitä siinä sivussa niin unohtaisin kyllä noin suuritöiset eläimet, voihan lähellä olla talli jossa voi sitten käydä ratsastamassa. Jos kaipaat eläimiä niin on paljon sellaisiakin, jotka eivät vaadi aivan niin paljon rahaa ja työtä kuin hevoset.

Minulla on pitkäntähtäimen suunnitelmissa hyvin samankaltaisia toiveita, mutta enemmän omavaraisuuteen ja puutarhanhoitoon painottuen. Toivottavasti saat toteutettua haaveesi - ei kannata lannistua, vaikka täällä monet puhuvat työleiristä. Tunnen monia ihmisiä, jotka elävät noin, ja vaikka työtä riittää, niin kaikki kuitenkin kokevat sen mielekkäämmäksi kuin elämän kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että haaveeni ovat aika suuria enkä odotakkaan kaiken toteutuvan. Olen työorientoitunut ollut kyllä aina ja tiedän, että jos edes saisin touhuta talleilla ja maalla viikottain, niin sekin olisi jo minulle paljon. 

Ei tarvitsisi olla omaa, toki se talo olisi ihana joskus. Muuten minulle riittäisi saada edes hieman tuota maalaisuutta elämääni. 

Terapia minulla alkaa, en tässä yritä niin sanotusti korjata itseäni näillä asioilla vaan todella mietin mitä elämääni tahdon, millaista elämää haluaisin elää. Ymmärrän siihen liittyvän myös huonoja puolia ja tiedän, että töitä saa tehdä. Jokin minussa vain huutaa enemmän luontoon ja eläinten läheisyyteen sekä pidän fyysisesti kuormittavasta työstä ja touhusta. 

Ap

Sulla on ap hyviä unelmia, pidä vaan niistä kiinni!Täällä monilla tuntuu menevän ohi se mitä koitat kertoa. Minä olen saanut sinusta vaikutuksen että sinulla on realistiset tavoitteet ja hyvä ymmärrys siitä mitkä ovat sinun tietotaitosi näissä asioissa. Esim se hevosen omistaminen ei tuo yksitään sitä onnea ja autuutta, vaan että pelkästään se että pääset hoitamaan jonkun hevosta ja otat ratsastustunteja on jo sitä unelmien elämää todeksi. Olisi vaikea kuvitella että päätyisit niihin tilanteisiin mistä ihmiset täällä pelottelevat sinua, koska sinulla tuntuu olevan eri asenne asioihin kuin mitä heillä on ollut kun ovat sellaisiin tilanteisiin päätyneet.

Vierailija kirjoitti:

Just tuollaisessa "äidin unelmassa" elin lapsuuteni. Rahat aina tiukassa, eläimet piti hoitaa oli mikä hyvänsä, jopa lapsetkin joutuivat hoitaan, vaikkei olisi halunnut tai kiinnostanut. Asuimme syrjässä ja kavereita näki harvoin, saati että olisimme käyneet juuri missään. Lapsen näkökulmasta ankeaa ja yksinäistä elämää ja vanhemmat olivat poissaolevia suuren työmäärän vuoksi.

Ymmärrän kyllä, että tuollaiset unelmat kiehtoo monia, mutta ne joilla ei ole kokemusta maalla elämisestä käytännössä eivät meinaa ymmärtää, että se on jatkuvaa työtä, josta ei juuri lomaa saa. Jos on useampi eläin ja vaikka yrittää viljellä samalla jotain ja jos vielä haluaa hankalempaa, niin tekee vielä siihen lapset hääräämään, niin kyllä aikamoiseen työleiriin tuomittu. Siinä ei paljon auringonlaskuja ihailla pihamaalla kuppi kädessä hyvin hoidettua tilaa katsoen. Pitää tehdä paljon työtä, että kaikki pysyy kunnossa, eläimet ruokittuna ja lapset hoidettuna.

Pari hevosta, lampaita, vuohia, kanoja, kissa ja koira, kasvi- ja perunamaa, pieni heinäpelto...

Siinä on pienen maatilan työt tehtävänä, mutta rahaa niistä ei tule, osittaisen

omavaraisuuden tuoma säästökin on aika minimaalista.

Yhden perheenjäsenen ainakin on täysipäiväisesti käytävä töissä.

Jos ei ole mitään erityisen fiksua ammattia, se on todennäköisesti joku 10€/h paskaduuni, jonne on ajettava omalla autolla 50km/suunta.