Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta avioeroa vielä ymmärrät ja hyväksyt?
12.06.2021 |
Eräs entinen koulukaverini (44 v.) erosi juuri kolmannesta avioliitosta.
Kommentit (32)
En ymmärrä miksi pitä aina mennä naimisiin nykyaikana. Ymmärrän naimisiinmenon esimerkiksi, jos lapsia syntyy, mutta jos nyt eroaisin 25 vuoden parisuhteestani ja 20 vuoden avioliitostani, niin en usko, että menisin enää ikinä naimisiin. Avoparina olisi ihan hyvä olla tai mitä luultavimmin en lähtisi enää siihenkään, vaan pitäisin oman kämppäni ja mies saisi asua omassaan.
Ehkä leskeneläke houkuttaa naimisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 avioliittoa on max. munkin ymmärrykselle. Toki jokainen täysi-ikäinen saa mennä naimissiin vaikka kuinka monta kertaa, mutta tolkutonta erojen määrää ei tarvitse kaikkien hyväksyä. Ja mähän en hyväksy.
Mitä tarkoittaa että et hyväksy? Et voisi seurustella tai olla ystävä yli kahdesti eronneen kanssa? Jos oma lapsesi tekisi niin, katkaisisit välit?
Ihan vaan kiinnostaa kun en itse ole kovin tuomitseva moraalisaarnaaja niin miten se käytännössä näkyy ettei hyväksy toisen elämää.
No, kun en hyväksy, niin en hyväksy. Itselläni on ihan ensimmäinen (ja ainoa) avioliitto menossa ja naimisissa on oltu vuodesta 1986 lähtien. Lapsia on kaksi, joista kumpikaan ei ole vielä naimisissa. Voin seurustella ja olla ystävä eronneidenkin kanssa, mutta ei minun silti tarvitse hyväksyä heidän mahdollisia multierojaan. Tuskin hekään hyväksyvät minussa kaikkea. Pointti on siinä, että emme keskustele asioista, joita emme hyväksy toisissamme. Me olemme niistä vaiti, näin säilyy rauha ja sopu.
Se on varmasti helppoa olla hyväksymättä ja tuomita muita jos itsellä on sattuman kaupasta mennyt elämä niin kuin on suunnitellut. Ihminen usein ajattelee että onnistumiset ovat hänen omaa ansiotaan eikä muista kuinka paljon tuuripelistä on kyse.
Tietysti saat ajatella ihmisistä ihan mitä haluat ja arvostaa heitä enemmän jos he ovat pitkässä avioliitossa tai eroamisen jälkeen elelevät nunnana lopun elämää koska se on sinusta jotenkin hyväksyttävämpää.
Jos olisit oma ystäväni etkä hyväksyisi isosti elämänpolkuuni kuuluvia asioita - eli et kunnioittaisi tai arvostaisi minua - toivoisin että suoraselkäisesti kertoisit sen, niin meidän ei tarvitsisi olla sen jälkeen tekemisissä. Saisit sitten panostaa aikaasi ihmisiin jotka elävät elämänsä niin kuin sinun mielestä on hyväksyttyä.
Klank!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero on syntiä.
Jeesus sanoi: "millä mitalla te toisianne tuomitsette, sillä teidätkin tuomitaan."
Avioliitto on kahden kauppa, ei aina voi välttää sitä, että toinen ei haluakaan olla perheellinen.
Uskovatkin eroavat, vaikka eivät aina omasta halustaan.
Ei ole tuomitsemista sanoa, jos jokin asia on syntiä. Jos joku vaikka varastaa, se on syntiä enkä tuomitse, jos sanon sen synniksi. Armahtavaisesti silti suhtaudun synnintekijään.
Uskovan ei saisi erota omasta aloitteestaan. Ei-uskova jos eroaa ja monee monesti naimisiin, herättää minussa surua. Toki jos uskova menee eroamaan, sekin surettaa, mutta vielä enemmän, koska Raamatussa sanotaan "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan kolmannen jälkeen kannata enää avioliittoon mennä.
Isäni ehti olla 4 kertaa naimisissa. Vasta viimeinen avioliitto oli seesteinen. Molemmat olivat jo niin vanhoja, etteivät jaksaneet enää riidellä?
Se että mikään suhde ei kestä on suurempi hälytysmerkki kuin avioliittojen määrä. Eli suhteiden lukumäärä ja kesto kertoo ihmisestä kaiken. Jos alkaa olla kahden käsin laskettava määrä niin ehkä tällaisen ihmisen kannattaisi keskittyä sietämään vain itseään ja jättää muut rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkoot naimisissa vaikka 11 kertaa, kunhan asiaan ei liity yhtään lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 avioliittoa on max. munkin ymmärrykselle. Toki jokainen täysi-ikäinen saa mennä naimissiin vaikka kuinka monta kertaa, mutta tolkutonta erojen määrää ei tarvitse kaikkien hyväksyä. Ja mähän en hyväksy.
Mitä tarkoittaa että et hyväksy? Et voisi seurustella tai olla ystävä yli kahdesti eronneen kanssa? Jos oma lapsesi tekisi niin, katkaisisit välit?
Ihan vaan kiinnostaa kun en itse ole kovin tuomitseva moraalisaarnaaja niin miten se käytännössä näkyy ettei hyväksy toisen elämää.
No, kun en hyväksy, niin en hyväksy. Itselläni on ihan ensimmäinen (ja ainoa) avioliitto menossa ja naimisissa on oltu vuodesta 1986 lähtien. Lapsia on kaksi, joista kumpikaan ei ole vielä naimisissa. Voin seurustella ja olla ystävä eronneidenkin kanssa, mutta ei minun silti tarvitse hyväksyä heidän mahdollisia multierojaan. Tuskin hekään hyväksyvät minussa kaikkea. Pointti on siinä, että emme keskustele asioista, joita emme hyväksy toisissamme. Me olemme niistä vaiti, näin säilyy rauha ja sopu.
Se on varmasti helppoa olla hyväksymättä ja tuomita muita jos itsellä on sattuman kaupasta mennyt elämä niin kuin on suunnitellut. Ihminen usein ajattelee että onnistumiset ovat hänen omaa ansiotaan eikä muista kuinka paljon tuuripelistä on kyse.
Tietysti saat ajatella ihmisistä ihan mitä haluat ja arvostaa heitä enemmän jos he ovat pitkässä avioliitossa tai eroamisen jälkeen elelevät nunnana lopun elämää koska se on sinusta jotenkin hyväksyttävämpää.
Jos olisit oma ystäväni etkä hyväksyisi isosti elämänpolkuuni kuuluvia asioita - eli et kunnioittaisi tai arvostaisi minua - toivoisin että suoraselkäisesti kertoisit sen, niin meidän ei tarvitsisi olla sen jälkeen tekemisissä. Saisit sitten panostaa aikaasi ihmisiin jotka elävät elämänsä niin kuin sinun mielestä on hyväksyttyä.
Klank!
Klonk!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olkoot naimisissa vaikka 11 kertaa, kunhan asiaan ei liity yhtään lasta.
Nimenomaan! Tiiän yhen muijan joka on ollu 6 kertaa naimisis ja sil on 6 kersaa, jokasest liitost yks. Ja nytkään se ei oo yhes sen 6. aviomiehen kansa vaan on eronnu ja jälleen kerran rakastunut tulisest johonkin uuteen mieheen joka on kuulemma vihoinki se ainoa oikea. PUUUHHH!
Kaveri ehti alle 30 kaksi kertaa naimisiin ja eroamaankin. Nyt jonkun vanhemman (12 vuotta ikä eroa) miehen kanssa avoliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ensimmäistä kertaa naimisissa, mutta miehelle tämä on kolmas liitto. Miehellä on lapset ensimmäisestä liitosta. Se liitto oli etenkin loppua kohti todella vaikea miehen exän mielenterveysongelmien, alkoholismin ja pettämisen takia. Liitto kesti kuitenkin yli 10 vuotta, mutta lopulta mies otti eron oman mielenterveytensä takia. Toinen liitto kesti myös yli 10 vuotta, mutta se päättyi naisen jatkuvan kontrolloinnin takia. Eikä ole vain miehen suusta tämä vaan sitä on sanonut moni.
Nyt mies sanoo olevansa liitossa jossa voi vihdoin hengittää vapaasti. Ei tarvitse pelätä saavansa puukosta kun on ollut ylitöissä ja nainen kuvittelee miehen olleen pettämässä. Saa tanssia muidenkin naisten kanssa enkä mä järjestä kohtausta sen takia. Saa mennä harrastusporukan saunailtaan. Puoliso ei ryyppää salaa baarikaappia tyhjäksi ja kulje kylillä naimassa muiden kanssa. Tässä nyt vain esimerkkejä liittyen kumpaankin miehen exään.
Itse olen tosiaan ensimmäistä kertaa naimisissa ja avoliitossa olen saanut lapsen. Yhteinen lapsi nykyisen miehen kanssa on tulossa, siihen jää sitten lapsiluku koska alkaa mulla tulla ikä vastaan.
Mutta ei se toisten naimisiinmeno tai eroaminen tarvitse muiden hyväksyntää. Jokainen tekee itse valintansa ja joskus joidenkin elämään kuuluu useampi virhevalinta. Oma mies ei ole kuitenkaan liian nopeasti mennyt naimisiin ja liittoja yritti pelastaa, mutta ei ne aina ole pelastettavissa.
En hyväksy yhtäkään eroa, ellei ole pettämistä tai lyömistä tai päihteitä.
En varsinkaan, jos on jälkeläisiä.
Se on varmasti helppoa olla hyväksymättä ja tuomita muita jos itsellä on sattuman kaupasta mennyt elämä niin kuin on suunnitellut. Ihminen usein ajattelee että onnistumiset ovat hänen omaa ansiotaan eikä muista kuinka paljon tuuripelistä on kyse.
Tietysti saat ajatella ihmisistä ihan mitä haluat ja arvostaa heitä enemmän jos he ovat pitkässä avioliitossa tai eroamisen jälkeen elelevät nunnana lopun elämää koska se on sinusta jotenkin hyväksyttävämpää.
Jos olisit oma ystäväni etkä hyväksyisi isosti elämänpolkuuni kuuluvia asioita - eli et kunnioittaisi tai arvostaisi minua - toivoisin että suoraselkäisesti kertoisit sen, niin meidän ei tarvitsisi olla sen jälkeen tekemisissä. Saisit sitten panostaa aikaasi ihmisiin jotka elävät elämänsä niin kuin sinun mielestä on hyväksyttyä.