Tuntemattomat lapset moikkailee

Herkkisn*tsit taas poistattelemassa viestejä, huomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama minulla. En edes pidä lapsista. Silti ne hakeutuvat luokseni, tervehtivät ja haluavat kertoa elämästään, hakevat apua. Ja minähän juttelen ja kuuntelen, ratkotaan ongelmia. Eihän sitä tiedä jos kotona ei ole ketään jota kiinnostaa.

Ehkä sun olemuksessa on jonkinlaista lempeyttä, empaattisuutta ja läsnäolevuutta mikä vetää puoleensa.

En tiedä miten näkee. Jotkut aikuiset sanoo että olen pelottava ja joillakin ihmisillä on ihan selkeitä pelko-oireita minusta. Monesti minua pidetään ylpeänä ja ikävänä ihmisenä ihan ulkonäön perusteella. Lapset näkee jotain muuta.

Jännä että sanovat tuollaisia asioita sulle suoraan. Onko nää sua lähestyvät lapset samalta alueelta? Sana kiirii helposti lasten kesken kuka on kiva ja kuka tyhmä jne. Muistan omasta lapsuudestani monia erilaisia aikuisia joita kohdatessamme me lapsiporukat jäätiin juttelemaan. Oli vanhuksia ja paljon yksinäisiä, jopa juoppojakin jotka jaksoi kertoa elämäntarinaansa.

Hienoa, että vahvistitte teoriani että yh-äidit pistää lapsensa huutelemaan kiinnostaville sinkkumiehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama minulla. En edes pidä lapsista. Silti ne hakeutuvat luokseni, tervehtivät ja haluavat kertoa elämästään, hakevat apua. Ja minähän juttelen ja kuuntelen, ratkotaan ongelmia. Eihän sitä tiedä jos kotona ei ole ketään jota kiinnostaa.

Ehkä sun olemuksessa on jonkinlaista lempeyttä, empaattisuutta ja läsnäolevuutta mikä vetää puoleensa.

En tiedä miten näkee. Jotkut aikuiset sanoo että olen pelottava ja joillakin ihmisillä on ihan selkeitä pelko-oireita minusta. Monesti minua pidetään ylpeänä ja ikävänä ihmisenä ihan ulkonäön perusteella. Lapset näkee jotain muuta.

Sama "vika". Lapset näkevät vielä ihmisen sisäiseen maailmaan koska ovat niin viattomia ja puhtaita -aikuiset eivät näe kuin oman pers..nsä ja ennakkoasenteensa. Näin se vain on. Sinuna olisin iloinen lasten antamasta huomiosta :) se kertoo sinusta jotakin hyvää.

Ehkä kaunein kommentti jonka olen joltain muulta kuin omalta lapseltani saanut, oli "sä olet meidän kaikkien äiti" (hain tytärtäni hoidosta ja olin todella väsynyt ja ahdistunut stressaavassa elämäntilanteessa ja sain näin kauniin kohteliaisuuden pieneltä pojalta). Liikutun vieläkin :) Ehkä kasvaminen alkoholismin riivaamassa kodissa on tehnyt minusta lapsen maailmaa ymmärtävämmän, ja tunnetasolla liiankin herkän, mene ja tiedä.

Yksi kaunis mutta myös surullinen muisto on sellainen, kun sain erään taaperoikäisen usein rauhoittumaan ihan vain olemalla hänelle läsnä-siis ihan vain juttelemalla ja kuuntelemalla ja vastailemalla kysymyksiin parin minuutin ajan. Hänen äitinsä ihmetteli, miten aina sain tytön rauhoittumaan ja lopettamaan kiukuttelun. Tällä äidillä itsellään entisenä narkomaanina oli niin kova ja jatkuva kiire uskovaisena olla tekemässä palvelusta/töitä jumalalleen, ettei oikeasti jaksanut olla lapsilleen käytännössä lainkaan olemassa, myös lasten isä oli (toipuva)narkomaani ekä hänelläkään ollut mitään käsitystä oman napansa ulkopuolisesta maailmasta. Enpä viitsinyt sitten heille huomauttaa, että Jeesus todennäköisesti ilahtuisi paljon enemmän siitä, että he rakastaisivat ensin enemmän omia lapsiaan ja vasta sen jälkeen muita asioita/ihmisiä, mutta tämä on nin yleistä uskovaisten piirissä. Surullista-monet uskovien lapset ovatkin sitten psyykksiesti tunnevammaisia ja muuten häiriintyneitä, koska vanhempien kyvyttömyys ja selkeät laiminlyönnit kuitataan näin. Pelkkää vastuunpakoilua ja huumeiden korvike on uskovaisuus liian monille.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, että vahvistitte teoriani että yh-äidit pistää lapsensa huutelemaan kiinnostaville sinkkumiehille.

Harhoissas elät.