unelmien asunto mutta ei tule "oikeaa fiilistä"
Miehen kanssa etsitty pitkään asuntoa tietyltä alueelta. Nyt myyntiin tuli ns. paperilla täydellinen asunto - lähes täysin sellainen mitä ollaan etsitty. Mallia 9/10. Kumpikaan ei kuitenkaan saanut asuntoa katsoessa paikan päällä sellaista fiilistä "tämä on juuri meidän koti" ja en ymmärrä miksi. nyt mietitään mitä tehdään. Pitääkö uudesta kodista näytössä edes tulla tuollainen tietty olo vai onko se liikaa odotettu? Oletteko ostaneet asunnon järkisyillä vai fiilispohjalta?
Kommentit (13)
Ostin järkisyillä, en ole katunut. Kahdeksas vuosi menossa eikä ole ollut kiirettä pois.
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei tule sitä ikinä.
Tämä voi olla ihan totta ja sitä itsekin mietin, mutta nyt esim kun ollaan vuokralla, niin tästä asunnosta tuli kuitenkin sellainen olo että ehdottomasti tämä siksi aikaa kunnes oma löytyy.
minä myös komppaan että täytyy tulla fiilis, se on koti eikä ostos
Kyllähän joku fiilis yleensä tulee. Mutta ellei ole miljonääri, joutunee tekemään kompromisseja. Kaikkea voi harvoin saada.
Osaatko kertoa mikä sitten päällimmäinen fiilis oli? Jotainhan siinä näytön aikana selvisi, miksi se ei olisi teidän koti (ainakaan tunnepohjalta).
Voiko lopullinen ostopäätös (ja sitoutuminen lainaan) pelottaa ja siksi ei tule kaipaamaasi oikeaa fiilistä?
Jos sijainti ja pohja on hyvät, niin fiiliksen saa tehtyä remontilla.
Vierailija kirjoitti:
Voiko lopullinen ostopäätös (ja sitoutuminen lainaan) pelottaa ja siksi ei tule kaipaamaasi oikeaa fiilistä?
voi olla että kyse juurikin tästä! -ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän joku fiilis yleensä tulee. Mutta ellei ole miljonääri, joutunee tekemään kompromisseja. Kaikkea voi harvoin saada.
Osaatko kertoa mikä sitten päällimmäinen fiilis oli? Jotainhan siinä näytön aikana selvisi, miksi se ei olisi teidän koti (ainakaan tunnepohjalta).
Varmaan kyse siitä että toivottiin että olisi neliöitä vähän enemmän ja ei tupakeittiötä vaan erillinen keittiö ja olohuone, mutta kyllähän nämä aika pieniä juttuja kai lopulta on kun muuten kaikki oli kohdallaan.
Meidän koti ostettiin ihan vain sijainnin, hinnan ja koon vuoksi. Ei tullut mitään erityistä fiilistä ostaessa. Välillä mietityttikin, että oikeastiko ostetaan nyt ensiasunto. Remontti tehtiin ja hiljalleen ollaan kiinnytty asuntoon eikä alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta olla muutettu muualla eikä parempaa ole tullut vastaan.
Omalla kohdalla auttoi ajatus ettei pk-seudulta asuntoa ostaessa voi tehdä kamalan suurta virhettä. Saa aina myytyä edes suurinpiirtein samalla hinnalla, jos ei kamalaa tapahdu.
Itselle asunto on vain ostos. Myy sitten pois, jos ei viihdykään. Tulkoot vaikka takkiin, mutta kaikesta aina selviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän joku fiilis yleensä tulee. Mutta ellei ole miljonääri, joutunee tekemään kompromisseja. Kaikkea voi harvoin saada.
Osaatko kertoa mikä sitten päällimmäinen fiilis oli? Jotainhan siinä näytön aikana selvisi, miksi se ei olisi teidän koti (ainakaan tunnepohjalta).
Varmaan kyse siitä että toivottiin että olisi neliöitä vähän enemmän ja ei tupakeittiötä vaan erillinen keittiö ja olohuone, mutta kyllähän nämä aika pieniä juttuja kai lopulta on kun muuten kaikki oli kohdallaan.
Ei ole pieni juttu haluta erillistä keittiötä! Vaikuttaa elämänlaatuunkin asua jossain avonaisessa pirtissä, mitä nämä levottomat nykyasunnot ovat.
Fiilis on tärkeä. Itsellä riippuu paljolti siitä, mihin ilmansuuntaan oleskelutilojen ikkunat ovat (tuleeko valo lämpimänä ja kauniina) ja ovatko ikkunanäkymät viehättävät. Näitä ei voi millään remontilla muuttaa.
Pitää tulla!