Miksi rakkauden ja parisuhteen löytäminen on joillekin niin helppoa

Epätoivo.

Itse olen miettinyt, miten se on joillekin niin vaikeaa. Itse olen aina ihastunut ja rakastunut todella helposti.

Samanlailla kuin jotkut löytää helposti ammatin ja työpaikan itselleen. Tietämällä mitä haluaa ja uskomalla siihen ja itseensä.

En tiedä onko se helppoa tai vaikeaa. Sanoisin, että omalla kohdalla ajoitus on ollut kaikkein tärkein. Ei ole kokemusta kuin kahdesta vakavammasta suhteesta.

Eihän se helppoa kellekkään ole. Jos kumppania pitää etsiä AINA uudelleen, vois miettiä mikä menee suhteissa pieleen.

Mäkin oon aina ihmetellyt, mikä siinä pariutumisessa on muka niin vaikeaa. Siis eihän rakkauksia tietenkään joka kulmalla odota mutta siitä saakka kun aloitin seurusteluelämän, on elämäni toiminut kaavalla parin vuoden parisuhde > ero > vuosi pari sinkkuna > parin vuoden parisuhde > ero > vuosi pari sinkkuna > parisuhde...

Toistin kuvion jokusia kertoja, nyt olen naimisissa.

Sopeutumiskyky. Taito innostua uusista asioista, ei vain toistella sitä omaa listaansa ja jättää potentiaaliset kumppanit, vaikka heidän leffamakunsa olisi huono eivätkä he pidä wokista. Näin esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Samanlailla kuin jotkut löytää helposti ammatin ja työpaikan itselleen. Tietämällä mitä haluaa ja uskomalla siihen ja itseensä.

Tästä se oikeasti johtuu! Nykyihminen haluaa kaiken. Sitten tempoillaan vähän joka suuntaan eikä keskitytä oikein mihinkään.

Samaa ihmettelen. Pieleen menneistä tuntuu myös olevan jotenkin mahdoton päästä yli ja se puolestaan pilaa omalta osaltaan uudet, tavallaan tunnen olevani pilalla.

Kuule ei se oikeasti hyvän parisuhteen löytäminen oli suurimmalle osasta ihmisiä helppoa. Joillakin sattuu hyvä tuuri. Juuri sopivaan aikaan sattuu sopiva ihminen kävelemään vastaan. Jonkun sellaisen löytäminen, joka rakastuu sinuun on itseasiassa tosi helppoa. Jos melkein kuka vain käy niin sittenhän se käy nopeasti ja helposti. Pitkään nämä suhteet eivät kyllä kestä ja ovat täyttä ajanhukkaa. Oikeasti täyttävän ja tyydyttävän suhteen löytäminen vaatii hyvää itsetuntemusta ja sitä, että on oma elämä reilassa. Ennen kaikkea omat arvot ovat reilassa. Jos tähän käyttää 10 vuotta elämästään ja sen jälkeen löytää sen erittäin hyvän parisuhteen niin kannattaa käyttää kaikki mahdollinen aika mitä on siihen, että tutustuu itseensä ja miettii mitä oikeasti haluaa. Kenelläkään ei ole hoppu parisuhteeseen ja se, että saat monet ihmiset rakastumaan sinuun, ei ole mikään onnistumisen mittari.

Kai se on avoimuus. Se vaan huokuu joistain ihmisistä sellainen että heitä on helppo lähestyä. Jos on kovin salaperäinen tyyppi, kiinnostuneita saattaa olla, mutta eivät he uskalla kuitenkaan lähestyä.

Sitä kun ei ole niin ranttu, niin saa mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miettinyt, miten se on joillekin niin vaikeaa. Itse olen aina ihastunut ja rakastunut todella helposti.

Ilmeisesti myös sinuun ihastutaan ja rakastutaan yhtä helposti?

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen. Pieleen menneistä tuntuu myös olevan jotenkin mahdoton päästä yli ja se puolestaan pilaa omalta osaltaan uudet, tavallaan tunnen olevani pilalla.

Mulla on vähän tota samaa, että ne pieleen menneet suhteet vaikuttaa minuun liian voimakkaasti ja todella pitkään. Kun minä yhä suren exän perään, kavereilla on jo sinä aikana ollut ties kuinka monta miestä. En ymmärrä kuinka he sen tekee? Kuinka he putoavat aina jaloilleen kuin kissat?

Nyt en ole enää moneen vuoteen uskaltanut tutustua yhteenkään tyyppiin, koska en halua että menee taas monta seuraavaa vuotta haavoja nuoleskellen. Jotenkin tuntuu myös, että olen "pilalla" koska en edes pysty enää nauttimaan suhteesta vaikka sellaisen saisinkin, koska pelkään jo etukäteen mikä vuosien helvetti siitä voi seurata.

Ehkä sitten olen vain jotenkin liian herkkä. Se ei pelaa joka pelkää.

Ovat avoimia ja eivät ole niin nirsoja.

Sosiaalisia ihmisiä.

Sosiaaliset ja avoimet ihmiset, jotka tutustuvat jatkuvasti uusiin ihmisiin, tutustuvat myös koko ajan useampiin mahdollisiin kumppaneihin.

Tiedän yhden, joka vaihtaa aina suoraan vanhan miehen luota uuden miehen luo asumaan. En kyllä ihan rakkauteen usko siinä.

Toiset kelpuuttaa kenet tahansa, en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen. Pieleen menneistä tuntuu myös olevan jotenkin mahdoton päästä yli ja se puolestaan pilaa omalta osaltaan uudet, tavallaan tunnen olevani pilalla.

Mulla on vähän tota samaa, että ne pieleen menneet suhteet vaikuttaa minuun liian voimakkaasti ja todella pitkään. Kun minä yhä suren exän perään, kavereilla on jo sinä aikana ollut ties kuinka monta miestä. En ymmärrä kuinka he sen tekee? Kuinka he putoavat aina jaloilleen kuin kissat?

Nyt en ole enää moneen vuoteen uskaltanut tutustua yhteenkään tyyppiin, koska en halua että menee taas monta seuraavaa vuotta haavoja nuoleskellen. Jotenkin tuntuu myös, että olen "pilalla" koska en edes pysty enää nauttimaan suhteesta vaikka sellaisen saisinkin, koska pelkään jo etukäteen mikä vuosien helvetti siitä voi seurata.

Ehkä sitten olen vain jotenkin liian herkkä. Se ei pelaa joka pelkää.

Mulla on jotenkin tulleet päällekkäin nämä kaikki, en ole ehtinyt kunnolla surra kun on tullut joku uusi. Sitten kaipaan sitä edellistä ja harmittelen miksei sen kanssa voinut toimia mutta jotenkin en osaa sanoa ei sille uudellekaan kun kiinnostava ihminen ja sitten sekin menee aina pieleen jotenkin.

Minäkin olen varmasti todella herkkä, olisipa vaan yksi jonka kanssa kaikki toimisi ja voisi olla koko loppu elämän :( ehkä pitäisi vaan olla yksin ja antaa olla.

Veikkaisin, että heillä on ollut onnellinen lapsuus, josta heille on kehittynyt turvallinen kiintymystyyli? Ja ei mitään traumaattisia tai vaikeita kokemuksia nuoruudessa tai aikuisuudessakaan? Eli heillä on tarpeeksi luottamusta muihin ihmisiin, että he uskaltavat heittäytyä? 

En siis itsekään ole lainkaan menestynyt rakkaudessa, minulla rakkaus on aina yksipuolista, joko itse rakastun mutta minuun ei rakastuta takaisin, tai toisin päin. Joten pohdin vain, omaa kokemusta onnellisesta rakkaudesta ei valitettavasti ole, heh :D 

Nämä ovat ns. seurusteluputkessa. Eli kun yksi jättää niin osaavat heti seuraavan kanssa alkaa vakituisen seurustelun kuviot. Eivät ole olleet koskaan sinkkuja. Sinkut enemmän deittaa ympäriinsä.