Lue keskustelun säännöt.
Lastenhoitajat, rakastatteko työtänne?
09.06.2021 |
Olen itse työskennellyt nyt pari vuotta alalla ja minulla on huono omatunto siitä, että koen että suuri osa lapsista on raskaita ja töissä odotan vaan että kello menisi eteenpäin...
Kommentit (67)
En tietenkään kun ovat tuntemattomia. En myöskään vihaa niitä mutta jotain sieltä väliltä eli aika neutraalisti suhtaudun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet eläkeikää lähestyvät ovat jo aivan poikki. En tiedä meneekö joillain tämä epäily omaa alanvalintaa kohtaan ohi, mutta tosi monia tiedän, joilla se ei ole mennyt ohi. Eräskin sanoi kymmenen vuoden jälkeen, että ei tämän kuuluisi tuntua joka vuosi vaikeammalta. Ja ainakin pari "raihnaista" olen nähnyt, jota ääneen puhuvat, että yrittävät sinnitellä vielä pari vuotta eläkkeelle. Aina he eivät jaksa, vaan jäävät osa-päiväiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Niin no työkyvyttömyydestä puheen ollen, ihan nuoriakin mutta useamman vuoden työskennelleitä näkee, jotka kokevat burn outin, sekoilevat töissä ja joutuvat usean kuukauden saikulle. Sijaista ei tietenkään löydy, joten ryhmä on tosi kovilla. Nää esimerkit olleet sekä hoitajia että opettajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tosiaan olen väärällä alalla, kun en pidä kuin harvoista lapsista.. Osa on mielestäni jopa vastenmielisiä. Miksi minulla on tällaisia tunteita? T. Ap
Ennemmin kysyisin, miksi olet hakeutunut lastenhoitoalalle, jos et pidä lapsista.
Luulin että pidin lapsista, kun pidän omistani ja kummilapsistani, ja niitä olen aina hoitanut mielelläni. Ja kyllä myös päiväkodissa on tiettyjä lapsia joista tykkään erityisen paljon, mutta osa on sellaisia joita minun on suorastaan vaikea sietää. Tietenkään en näytä tätä lapsille, mutta vaikeaa se on. T. Ap
Lapset kyllä huomaavat, jos et siedä heitä. Ei ne tyhmiä ole.
Onko oikeasti näin? En tietenkään huuda tai tiuski näille lapsille, mutta toisaalta eivät saa ylimääräisiä halauksiakaan... Yksi lapsityyppi mitä en voi sietää on nämä maailman navat, jotka kotona aina saaneet tahtonsa läpi ja luulevat että oma asia on aina tärkeämpi kuin muiden, ja kaikki pitäisi saada heti sillä sekunnilla. T. Ap
No tuosta jos mistä on helppo päätellä kenestä täti tykkää ja kenestä ei. Lisäksi lapset kyllä vaistoavat, jos heihin suhtaudutaan nihkeästi.
Jos lapsi tulee itse halaamaan, niin toki halaan sitten myös, mutta nyt kun mietin niin ne vähemmän mieluisat lapset eivät ole niitä halaaja tyyppejä. Eivät halaile ketään muitakaan, joten tuskin jäävät halailujani kaipaamaan. Osalla on ehkä jotain aistiyliherkkyyttä tms ja siksi eivät pidä normaalista läheisyydestä.
Nyt vaikutan julmalta kun en siedä tällaisia lapsia, mutta ei se niin mustavalkoista kuitenkaan ole. Olen hoitanut myös erityislapsia ja toiset ovat ollaan myös minulle erityisiä ja tärkeitä. T. Ap
Olen yksityinen pph. Todella rakastan työtäni. Minusta on ihanaa ohjata uusia elämänalkuja turvallisille poluille. Nauttia heidän seurastaan. Lapset ovat mahtavia persoonia!
Minun tilannettani toki helpottaa se, että pystyn hyvin pitkälti itse valitsemaan asiakkaani. Lisäksi hyvä ystäväni on yksityinen pph myös, joten teemme yhdessä retkiä, askartelutuokioita ym. En vaihtaisi työtäni.
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko todella monikin vanhempi että lastenhoitajat "rakastaa" työtään? Rahan takia sitä tehdään niinkun muutakin töitä. Ap:lle suosittelen todellakin vaihtamaan alaa, jos lapset tuntuu nyt raskailta ne tulee tuntumaan vaan entistä raskaammalta. On niin paljon muitakin töitä olemassa.
Kyllä moni luulee. Olen myös yksityinen perhepäivähoitaja ja vaikka ihan pidän työstäni (kaikissa töissä hyviä ja huonoja päiviä), niin vanhemmat luulevat että tykkään olla lasten kanssa niin paljon että halun hoitaa heitä myös viikonloppuisin ja vapaapäivinä ja tietenkin ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä sanoisi että rakastan työtäni, mutta tykkään siitä kyllä pääsääntöisesti. Paljon on rasittaviakin lapsia (ja vanhempia...), mutta olen asennoitunut siihen niin, että ne nyt vaan on se mun työn "huono puoli" joka täytyy kestää ja hymy naamalla ottaa vastaan. Ja kun työaika loppuu, en jaksa vaivata näille ajatusta.
Niinpä, itselleni asiat kyllä jää pyörimään päähän ja just etenkin monet vanhemmat koen aivan käsittämättömän raskaita. Mutta miksi toisaalta otan heidät niin raskaasti? Miten osaisin suhtautua heihin eri tavalla, en oikein tiedä.. T. Ap
En ole tällä alalla, mutta ihmistyössä kuitenkin. Työkokemus tekee sen, että työasioita ei enää mieti vapaalla. Olet vasta uran alkutaipaleella ja ajan kanssa tämä asia helpottaa. Sinun tulee keksiä itsellesi sopivia tapoja irrottautua työstä. Me kaikki olemme tämän työuran alussa joutuneet läpikäymään enemmän tai vähemmän, mutta takuuvarmasti jotenkin. Näistä asioista pitäisi puhua jo koulutuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. En vaan tiedä oliko hyvä juttu tulla lukemaan tätä. Juuri tänään miettinyt hakisinko varhaiskasvatuksen avustajan paikkaa. Kyseessä päiväkoti. Kertokaa ihmeessä lisää. Vaatiiko se todella rautaiset hermot, että jaksaa? Tietysti paljon päiväkodista, lapsista, muista hoitajista ja niistä vanhemmistakin kiinni. Oma lapseni on pienessä päiväkodissa ja siellä on todella mukavat hoitajat ja lapsen kaverit. Mietinnän kohteena oleva avustajan paikka on kunnan ja hieman isompi yksikkö. Siitä tulee juuri tuo laitosmaisuus ensimmäisenä mieleen. Ja sen myötä mietityttää millaistahan se oikeasti olisi.
Jos ryhmässä on avustajalle tarve, siinä todennäköisesti tuen lapsia. Itse olen toiminut sekä avustajan, että hoitajan roolissa ja koin avustajana olon raskaaksi, sekä fyysisesti, että henkisesti. Paljon kiinni toki lapsista, joille avustaja resurssi myönnetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avustajan työ on varmasti siinä mielessä rankkaa, että luultavasti sinulle osoitetaan tuen tarpeinen lapsi, joka saa välillä romahduksia, ja silloin sinua tarvitaan juuri siihen hommaan. Olet siis avainhenkilö niissä tilanteissa, kun lapsi kaikkein eniten potki, puree, rimpuilee, sylkee, huutaa, repii tms. Muina hetkinä sinua saatetaan pyytää tekemään sitä, tätä ja tota esim. valvomaan hetken koko ryhmää. Mutta toisaalta työ on vähemmän kuormittavaa kuin se, että olisit vastuussa mitä tukitoimia tälle lapselle suunnitellaan. Tehdään huomioita miten lapsi on toiminut missäkin tilanteessa ja niiden perusteella mietitään tulevaa. Tietenkin avustaja voi tuoda tähän oman näkökulmansa ja panoksensa, mutta hänen ei välttämättä tarvitse keksiä mitään kestävää ratkaisua. Ryhmän opettaja kantaa suurimman vastuun, että lapsen kanssa toimitaan tavalla, joka on hänen kehitykselleen parasta. Ja sen lisäksi ryhmän open pitää miettiä samat asiat kaikista muista paristakymmenestä lapsesta, sekä miettiä opetussuunnitelmien toteutumista yms.yms. Olen jonkinverran tehnyt keikkaa hoitajana ja toisaalta ollut vakituisesti opettajana, niin mun mielestä usein saattaa unohtua se "näkymätön työ" ja vastuu mitä ope tekee havainnoinnin ja suunnittelun kautta. Arjen rutiinien toimeenpaneminen ja tilanteisiin sovitulla tavalla reagoiminen ovat kuitenkin siihen verrattuna melko "mekaanisia" ja mun henk.koht. kokemuksen mukaan vähemmän kuormittavia. Mutta vakassa on kyllä kaikilla hirveesti työtä ja vastuuta - arvostus ja palkka liian pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä sanoisi että rakastan työtäni, mutta tykkään siitä kyllä pääsääntöisesti. Paljon on rasittaviakin lapsia (ja vanhempia...), mutta olen asennoitunut siihen niin, että ne nyt vaan on se mun työn "huono puoli" joka täytyy kestää ja hymy naamalla ottaa vastaan. Ja kun työaika loppuu, en jaksa vaivata näille ajatusta.
Niinpä, itselleni asiat kyllä jää pyörimään päähän ja just etenkin monet vanhemmat koen aivan käsittämättömän raskaita. Mutta miksi toisaalta otan heidät niin raskaasti? Miten osaisin suhtautua heihin eri tavalla, en oikein tiedä.. T. Ap
En ole tällä alalla, mutta ihmistyössä kuitenkin. Työkokemus tekee sen, että työasioita ei enää mieti vapaalla. Olet vasta uran alkutaipaleella ja ajan kanssa tämä asia helpottaa. Sinun tulee keksiä itsellesi sopivia tapoja irrottautua työstä. Me kaikki olemme tämän työuran alussa joutuneet läpikäymään enemmän tai vähemmän, mutta takuuvarmasti jotenkin. Näistä asioista pitäisi puhua jo koulutuksessa.
Tämä on muuten varmasti totta. Vaikka ihmistyössä olen ollut ennenkin, niin se on ollut erilaista. Ja vaikka olisinkin aiemmin ajatellut ”pahaa” jostain asiakkaasta, niin siitä ei ole tullut samalla tavalla huono omatunto, koska kyseessä ei ole ollut lapsi. Nyt minulle tulee jatkuvasti kamala olo itsestäni kun huomaan etten meinaa sietää jotain lasta. Pientä viatonta lasta?
Jotain työtä minun pitäisi varmasti tehdä itseni kanssa.. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko todella monikin vanhempi että lastenhoitajat "rakastaa" työtään? Rahan takia sitä tehdään niinkun muutakin töitä. Ap:lle suosittelen todellakin vaihtamaan alaa, jos lapset tuntuu nyt raskailta ne tulee tuntumaan vaan entistä raskaammalta. On niin paljon muitakin töitä olemassa.
Kyllä moni luulee. Olen myös yksityinen perhepäivähoitaja ja vaikka ihan pidän työstäni (kaikissa töissä hyviä ja huonoja päiviä), niin vanhemmat luulevat että tykkään olla lasten kanssa niin paljon että halun hoitaa heitä myös viikonloppuisin ja vapaapäivinä ja tietenkin ilmaiseksi.
Käsittämätöntä, vaikka eivät itse selvästi edes jaksa hoitaa omia lapsiaan.
Ihan mukavaa työtä pääsääntöisesti. Mutta en kuitenkaan ilmaiseksi tekisi... Jotain työtä on tehtävä elääkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten selvisitte opiskeluajasta? Kävikö kenellekään niin, että tykkäsi työskennellä lapsien kanssa, mutta koulussa teoria tuntui puisevalta?
Vierailija kirjoitti:
Miten selvisitte opiskeluajasta? Kävikö kenellekään niin, että tykkäsi työskennellä lapsien kanssa, mutta koulussa teoria tuntui puisevalta?
Teoria oli mielenkiintoista, käytäntö ihan jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä kyllä, että lasten kanssa on kiva olla eikä minulla ole ongelmia edes adhd-lapsen kanssa. Tottelee minua hyvin ja kaikki sujuu. JOhtuu siitä, kun olen tehnyt tilaa hänelle olla oma itsensä ja olen hänelle koko ajan looginen ja etenen järjestelmällisesti. Ongelma on aika usein vanhemmat, joilla ei tunnu olevan mitään kykyä nähdä omia virheitään lapsensa huomioimisen tai kasvatuksen suhteen. Pitäisi melkein nykyvanhemmille olla lapsen hoitopäivän yhteydessä oma vanhemmuustunti, jossa joku opettaisi vanhempaa ottamaan vastaan ja astumaan vanhemman rooliin sekä näkemään asiat lapsen näkökulmasta.
Sinähän voisit aloittaa vanhempien nettivalmennuksen.
Minun yhden lapsen ryhmän hoitaja on semmonen että oikein paistaa läpi että hän ei todellakaan tykkää lapsista. Aivain tunnoton ja kylmä, en ymmärrä mitän hän tekee siellä. Mutta sen tuntee myös mun lapsi esim jos aamuisin hän on siellä vastassa lapsi alkaa heti itkeä, ei halua mennä sisälle joten kyllä lapset aistii jos et heistä pidä. Kannattaa vaihta ala jos jo tossa vaiheessa sinulla on ongelmia, koska se menee vain sitten pahemaksi.
Vierailija kirjoitti:
Monet eläkeikää lähestyvät ovat jo aivan poikki. En tiedä meneekö joillain tämä epäily omaa alanvalintaa kohtaan ohi, mutta tosi monia tiedän, joilla se ei ole mennyt ohi. Eräskin sanoi kymmenen vuoden jälkeen, että ei tämän kuuluisi tuntua joka vuosi vaikeammalta. Ja ainakin pari "raihnaista" olen nähnyt, jota ääneen puhuvat, että yrittävät sinnitellä vielä pari vuotta eläkkeelle. Aina he eivät jaksa, vaan jäävät osa-päiväiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Niin no työkyvyttömyydestä puheen ollen, ihan nuoriakin mutta useamman vuoden työskennelleitä näkee, jotka kokevat burn outin, sekoilevat töissä ja joutuvat usean kuukauden saikulle. Sijaista ei tietenkään löydy, joten ryhmä on tosi kovilla. Nää esimerkit olleet sekä hoitajia että opettajia.
Millä tavalla sekoilevat töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tosiaan olen väärällä alalla, kun en pidä kuin harvoista lapsista.. Osa on mielestäni jopa vastenmielisiä. Miksi minulla on tällaisia tunteita? T. Ap
Koska kukaan ei pidä kaikista ihmisitä. Eikä tarvitsekaan pitää. Riittää, että osaa käyttäytyä asiallisesti, vaikka ei toisesta pitäisikään. Lastenhoidossa vaatimuksena lisäksi, että hoitaa lapset kunnolla piti heistä tai ei.
Teoriassa tuo riittäisi, jos päiväkodissa kaikille lapsille kuitenkin riittäisi aikuisia jotka heistä tykkäävät. Mutta jos samat lapset on useimpien hoitajien ja opettajien suosikkeja ja inhokkeja, niin ei missään nimessä toimi.
Vierailija kirjoitti:
Minun yhden lapsen ryhmän hoitaja on semmonen että oikein paistaa läpi että hän ei todellakaan tykkää lapsista. Aivain tunnoton ja kylmä, en ymmärrä mitän hän tekee siellä. Mutta sen tuntee myös mun lapsi esim jos aamuisin hän on siellä vastassa lapsi alkaa heti itkeä, ei halua mennä sisälle joten kyllä lapset aistii jos et heistä pidä. Kannattaa vaihta ala jos jo tossa vaiheessa sinulla on ongelmia, koska se menee vain sitten pahemaksi.
Lapset tulevat kyllä ihan mielellään hoitoon kun olen heitä vastassa. Myös nämä raskaaksi kokemani lapset, keihin minulla ei ole sellaista tunnesidettä. Toki joku joskus saattaa kiukutella, mutta ei kukaan sen enempää minua kohtaan kiukuttele kuin muitakaan hoitajia. Enkä ole tunnoton tai kylmä, tai jos olen niin ainakin osaan esittää ihan muuta, kun kohtaan lapsen ja hänen vanhempansa. Hymyilen iloisesti ja kyselen normaalisti kuulumisia. Ja toki myös päivän aikana yritän antaa lapsille positiivista palautetta vaikka se on äärimmäisen vaikeaa. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tosiaan olen väärällä alalla, kun en pidä kuin harvoista lapsista.. Osa on mielestäni jopa vastenmielisiä. Miksi minulla on tällaisia tunteita? T. Ap
Koska kukaan ei pidä kaikista ihmisitä. Eikä tarvitsekaan pitää. Riittää, että osaa käyttäytyä asiallisesti, vaikka ei toisesta pitäisikään. Lastenhoidossa vaatimuksena lisäksi, että hoitaa lapset kunnolla piti heistä tai ei.
Teoriassa tuo riittäisi, jos päiväkodissa kaikille lapsille kuitenkin riittäisi aikuisia jotka heistä tykkäävät. Mutta jos samat lapset on useimpien hoitajien ja opettajien suosikkeja ja inhokkeja, niin ei missään nimessä toimi.
Kerro miten voi tykätä kaikista ihmisistä? Oletko sellainen superihminen? Neuvoja?
Luuleeko todella monikin vanhempi että lastenhoitajat "rakastaa" työtään? Rahan takia sitä tehdään niinkun muutakin töitä. Ap:lle suosittelen todellakin vaihtamaan alaa, jos lapset tuntuu nyt raskailta ne tulee tuntumaan vaan entistä raskaammalta. On niin paljon muitakin töitä olemassa.