Lue keskustelun säännöt.
Mistä tiesit että puolisosi on "se oikea"?
Enniina
09.06.2021 |
Olen eron jälkeen ravannut aika monilla treffeillä ja kyllästyttää. Mietin, voiko rakkaus alkaa muuten kuin että ensisilmäyksellä. Mitä tapahtui ensi treffeilläsi? Oliko heti jotain ilmassa vai oliko se kiusallista juttelua? Mikä oli se juttu, mistä tiesit että tämän henkilön haluan nähdä uudelleen?
Tietysti kiinnostaa myös, rikkoutuiko tuo ensi vaikutelma myöhemmin. :D
Kommentit (17)
Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä kohta 18 vuotta.
Hän teki silloin aikoinaan aloitteen tapaamiseen ja seurusteluun. Rupesin seurustelemaan, kun ei nyt parempaakaan ollut näköpiirissä. Ei hänen kanssaan oleminen ole tietenkään ollut mitenkään kiusallista, mutta en nyt muista mitään erityisiä kipinöitäkään, ainakaan omalta puoleltani.
Ihan hyvin on mennyt kyllä, ei voi moittia. Hän on ihan sopuisa ihminen, hyvä äiti ja elämä on ihan OK. Sellainen lämmin kiintymys on ajan myötä muodostunut.
En oikein usko tuohon "se oikea" -juttuun. Itse pelaan niillä korteilla jotka jaetaan, enkä viitsi miettiä, onko "jotakin kipinöitä ilmassa" tai muuta vastaavaa huttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hymykuopat. Vaikutti suloiselta. Meillä ei ole ollut koskaan kauheasti yhteistä mutta ehkä juttu toimii juuri siksi että ei olla liian läheisiä. Nuorempana joskus lempi leimusi helposti mutta nykyään en jaksa vilkuilla sivuille.
Kuinkahan moni ylipäätään tuntee mitään kipinöintiä muuta kuin seksuaalista vetovoimaa?
Itellä kaikki ne tapaukset, jotka on aiheuttaneet kipinöintiä on sammuneet yhtä nopeasti kuin on alkaneetkin.
Oli vaan niin ihanan näköinen, kihara tukka ja vähän semmoinen lommoposki. Tiesin että on semmoinen "haastava" luonne johon kiinnostuin heti. Paljastui että minä olinkin meistä se haastava ja hän aika kiltti vaikka jääräpää. Rokkikukkoa lähdin hakemaan ja kiltin ukkelin sain. Ei loppujen lopuksi huono.
Olen ensin ihastunut ennen kuin olen pyytänyt treffeille. Ei minusta minnekään tinderiin olis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensitreffeillä näin valloittavan puoleensavetävän miehen, jolta kysyin saako halata ja sai. Sen jälkeen menimme kävelylle lähimetsään, missä näytin hänelle omat pikkupolkuni, joilla yleensä koirieni kanssa ulkoilin. Aina tilaisuuden tullen molemmat hakivat tilaisuutta koskettaa; minä "otin tukea hankalassa paikassa" ja mies "tarjosi apua" toisessa.
Kävelyn aikana tapahtui episodi, joka osoitti, että mies on aidosti huolehtivainen. Oli tilanne, jossa piti tarkistaa, ettei ole ihminen hädässä. Puolisoni teki sen, vaikka moni muu olisi todennäköisesti ajatellut, että " joku muu varmaan huolehtii". Se teki minuun suuren vaikutuksen.
Kävelyn jälkeen menimme minun luokseni ja kun puolisoni näki kirjahyllyni, hän oli ihan myyty, ja minulle selvisi että hän(kin) on intohimoinen lukija ja meillä on paljon samanlaista kirjallisuutta.
Hänen kanssaan loksahti muutenkin kaikki välittömästi kohdalleen. Oli kuin olisi kotiinsa tullut. Meillä oli hauskaa, rentoa yhdessäoloa. Kumpikaan ei tehnyt aloitetta seksiin mutta tiesin kyllä haluavani häntä myös seksuaalisesti heti ensihetkestä alkaen.
Yhdessäolo on vain vahvistanut kokemusta siitä, että puolisoni on hyvin huolehtivainen, rakastava, hauska, puoleensavetävä mies. Reilut seitsemän vuotta nyt takana, siitä kolme vuotta avoliitossa.
Uudessa työpaikassa pomo esitteli minulle työkavereita. Yksi mies kiinnitti huomioni heti. Minulle tuli tunnet että jes täällä on ainakin yksi sellainen ihminen jonka kanssa ystävystyä (oletin ettei minulla mahdollisuuksia muuhun). Tutustuttiin työssä kun tehtiin samaa projektia. Ihastuin miehessä siihen kuinka hyvin kohteli kaikkia työkavereita, asiakkaita ym. Sitten ruvettiin tapailemaan vapaalla. Minun aloitteestaani. Grillattiin yhdessä ja tuo mies kävi auttamassa polkupyöräongelmani kanssa jne.
Lopulta mies pyysi kanssaan mökille. Siellä pidettiin ekaa kertaa kädestä ja suudeltiin. Puhuttiin paljon koska ei haluttu aloittaa suhdetta jos sille ei ole kunnollisia mahdollisuuksia. Ei haluttu että toinen joutuisi vaihtamaan työpaikkaa ja menetettäisiin hyvä ystävyys turhan takia.
No nyt jo 20 vuotta naimisssa. Elämä tasaista ja hyvää yhdessä. Olemme toistemme parhaat ystävät (toki muitakin ystäviä on). Rakastetaan toisiamme rauhallisesti ja turvallisesti. Ei ole kaduttanut. Ehkä jonkun toisen kanssa olisi voinut kummallakin olla kiihkeämpää ja enemmän niin positiivisia kuin negatiivisiakin tunteita ja kokemuksia. Kaksi tasaista luonnetta yhdessä niin elämä aika tasaista, mutta hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan osannut ajatella että joku olisi "se oikea", kun ei tässä ole ihan liikaa kosijoita elämän aikana ollut mistä olisi päässyt valitsemaan. Ensimmäiseen rakastuin ja kiinnyin vasta pikkuhiljaa, suhde kesti kauan. Toiseen rakastuin järistyttävästi mutta nyt muutaman vuoden kuluttua siitä tunteesta ei ole oikein mitään jäljellä. Kiinnostaisi kyllä tietää miten ihmeessä voisi jo alussa tietää että tämä tunne tulee kestämään.
Mutta sinkkukesä edessä siis.
N36
Eihän sitä voi alussa kyllä tietää mistään että kestääkö tunne.
Mutta kiinnostaisi enemmänkin. onko hieman haalea alku kääntynyt isoksi roihuksi muutamien treffien jäkkee. Treffeillä kun käy niin miettii, että onko järkeä nähdä toista kertaa jos ei ole varma kiinnostaako edes. Tai että muuttuuko se koskaan muuksi. Omalla kohdalla niin ei ole ainakaan vielä käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enniina kirjoitti:
Eihän sitä voi alussa kyllä tietää mistään että kestääkö tunne.
Mutta kiinnostaisi enemmänkin. onko hieman haalea alku kääntynyt isoksi roihuksi muutamien treffien jäkkee. Treffeillä kun käy niin miettii, että onko järkeä nähdä toista kertaa jos ei ole varma kiinnostaako edes. Tai että muuttuuko se koskaan muuksi. Omalla kohdalla niin ei ole ainakaan vielä käynyt.
Minulla ei ole kääntynyt. Olen yrittänyt ja siitä useampaan kertaan täällä kertonutkin. Mies oli mukava ja "paperilla hyvä" eli juuri sellainen, jota olin etsinyt (yh-isä, fiksu, hauska, huolehtivainen jne). Olin kuvitellut kirjoitteluvaiheessa jo tutustuneeni ja ihastuneeni häneen, joten kun ensitapaamisella tuli sellainen olo, että en yhtään koe häntä puoleensavetäväksi, päätin mielessäni että en anna sen häiritä. Ei siitä suhteesta sitten mitään tullut, koska minun puolellani ei koskaan herännyt aitoa halua häntä kohtaan (enkä tarkoita vain seksuaalista vaan sitä, että olisin nauttinut hänen läheisyydestään muutenkaan).
Tää nyt halus välttämättä tippa linssissä roikkua mukana, eikä kukaan muu ollut kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enniina kirjoitti:
Eihän sitä voi alussa kyllä tietää mistään että kestääkö tunne.
Mutta kiinnostaisi enemmänkin. onko hieman haalea alku kääntynyt isoksi roihuksi muutamien treffien jäkkee. Treffeillä kun käy niin miettii, että onko järkeä nähdä toista kertaa jos ei ole varma kiinnostaako edes. Tai että muuttuuko se koskaan muuksi. Omalla kohdalla niin ei ole ainakaan vielä käynyt.
Itsellä ainakin kävi niin että hyvin hitaasti roihahtivat tunteet. Kumpikaan ei ekojen treffien jälkeen ollut ihan varmoja ja meni useampi viikko että nähtiin uudestaan. Miehellä meni muutama kuukausi että alkoi edes harkita seurustelua kanssani (sitä ennen ajatteli lähinnä että kai tässä voi rennosti tapailla mutta ei sen kummempaa). Itse lämpenin nopeammin muttei omallakaan kohdalla se ollut todellakaan mitään rakkautta ensisilmäyksellä. Nyt vuosia myöhemmin voi sanoa että rakkautemme on hyvin syvää ja henkinen yhteytemme todella vahva. On oikeasti sellainen "pakahdun rakkaudesta" -tunne kummallakin.
Tuon vuoksi en ikinä luovuttaisi ekojen treffien jälkeen jos yhtään mietityttää voisiko siitä tulla jotain.
Twin flame suhde. Tuli vain todella vahva intuitio, että kyseessä on sielunkumppani ja silloinkin kun en ollut hänen kanssaan fyysisesti pystyin tuntemaan hänen energiansa. Tuli myös paljon myös synkronioita ja mies tuli uniini ja 5D:hen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä suhtaudun vähän epäilevästi "rakkauteen ensisilmäyksellä". Paras tähänastinen ihmissuhteeni on lähtenyt hiljaa liikkeelle, mutta kun on oppinut tuntemaan kunnolla, sitä enemmän häntä on alkanut arvostaa. Seksuaalinen vetovoima on vahvaa ja on hyvä olla yhdessä.
Ensitreffeillä en ainakaan itse osannut sanoa juuta enkä jaata (johan siinä jännittikin sen verran), mutta kannatti tutustua enemmän. Toki jos toinen ei oikeasti vaikuta yhtään kiinnostavalta tai on ulkoisesti epämiellyttävä, niin silloin tuskin kannattaa jatkaa tapailua.
Päädyttiin miehen kanssa samoihin bileisiin jatkoille. Jostain syystä oli aiemmin illalla lyöttäytynyt miehen seuraan, mutta tästä on molemmilla aika hatarat muistikuvat, sen verran oli juomaa tullut nautittua. Seuraavana aamuna pysähdyin katsomaan häntä ja yhtäkkiä iski kummallinen tunne. Siitä se homma sitten alkoi kehittymään ja nyt olemme olleet 20 vuotta yhdessä.
Mä rakastuin kyllä heti puolisooni. Luulisin, että hän ei kyllä heti rakastunut. Jouduin tekemään töitä. Ei kai sitä heti mistään tiedä. Luulin että exänikin olisi ollut se oikea, mutta näin jälkikäteen en voi käsittää tätä. Nykyiseen mieheeni hullaannuin todella. Olemme olleet yhdessä n. 15 vuotta ja vieläkin onnittelen itseäni, että olen saanut hänet ja katson usein että onpa ihana ja komea mies.
En rakastunut ensi silmäyksellä. Mies vaikutti treffeillä vähän tasaiselta ja tylsältä, mutta ihan kivalta. Lämpenin vasta kun hän sanoi rakastavansa minua, siinä oli tullut vietettyä sinkkuvuosia niin paljon ja nähtyä ohareita, että se tuntui hyvältä. Joskus olen miettinyt että olikohan järkevää olla niin "järkevä".