Voinko vielä vaihtaa alaa, alkaa taiteilijaksi?

Jos sulla on lahjoja. Ideoita ja kykyjä toteuttaa ne. Kokeile mitä tulee.

Aina voi vaihtaa alaa ja aloittaa uudestaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Mutta korjaisin sinun asennetta sen verran, että kannattaisi silti aloittaa harrastamisella. Jos et ole tehnyt mitään juurikaan, niin aloitat melko nollasta. Pari vuotta ei mitenkään riitä siihen, että voisit alkaa tienaamaan taiteella. Inspiraatio ja luovuus tulee kun aloitat vain tekemään jotain, etkä vain odota parempaa hetkeä.

Ammattitaiteilijatkin joutuvat useimmiten tekemään tavallisia töitä taiteilun ohessa ja silti he etsivät voimaa/aikaa/inspiraatiota tehdä taidetta.

Moi. Täällä toisin päin: Tein, sanotaanko nyt taideteollisella alalla, yrittäjänä 10+ vuotta. Liksat ihan ok, eli muutamalla työtunnilla kuussa +10000e/kk laskutus, josta 70-80% katetta. Tämä siis about se minimi, jolla Suomessa kannattaa yrittää.

Ala muuttui kovin nopeasti tuona aikana, ja lopulta koronan tiimoilta päätin vaihtaa toiselle hyvin työllistävälle akateemiselle alalle.

Pointsinani: Opiskelutovereistani, ja nyt otan huomioon kurssit kolmen vuoden ajalta ylös ja alas, kolme muuta teki saman, kaksi näistä vahvasti suhteilla ja yksi perinnön turvin. Kaikki kuitenkin osaamiseltaan ns päätä muita pidempiä. Puhutaan siis verrattain tiukan seulan läpäisseistä, taiteellisesti megalahjakkaista ihmisistä, joiden keskuudessa success rate ihan normaalissa ammatin harjoittamisessa 4/100.

Voi olla, että osaat ns hoitaa hommat ja että olet lahjakas. Sitä voi testata nykypäivänä helposti vaikkapa instagramilla/youtubella, riippuen mediastasi. Suosittelen kuitenkin harrastuksena pitämistä, sillä näiden luovien alojen realiteetti on sama kuin muuallakin, eli ”fiksut pärjää aina”, ja voit kuvitella, kuinka fiksut pärjäävät täysin saturoidulla markkinalla siisteissä sisähommissa, joissa kukaan tai mikään ei ns suojele persnahkaasi...siis verrattuna esim juristien/kaupan alan ihmisten työsopimuksiin, suojattuun ammattinimikkeeseen lääkärillä jne.

Samaan hengenvetoon sanottakoon, että moni asia on mahdollista, kunhan rupeaa hommiin. Tsemiä.

Olen siis harrastanut taidetta (maalaus) ihan lapsesta asti, välillä vaan ei ehdi töiden takia.

Olen myös alalla, jonka opintoihin sisältyi taideopintoja.

Ihan nollasta en siis ala, mutta uran kannalta kyllä.

Monet taiteilijat varmaan tekevät sekalaisia hommia, mutta eivät varmaan tee samalla vaativaa täysipäiväistä työtä.

Ap

Kyllä on hankala työllistyä taidealalla. Yksin se, että olet hyvä tekemään, ei todellakaan riitä. Pitää osata myös kaupallistaa teoksensa ja ehkä brändätä itseään. Netissä hyviä tekijöitä on myös pilvin pimein, ja suosittelisin sinua kokeilemaan siipiä ensin julkaisemalla netissä joitain töitäsi. Moni saa kuvillaan hiluja, mutta harva tienaa taiteella koko elantonsa.

Itse sanon, että anna mennä vain - siitäkin huolimatta, että taiteellisten alojen tekijöitä on paljon, paljon enemmän kuin alalle mahtuu tai edes kysyntää riittää. Ei se silti tarkoita sitä etteikö voisi onnistua, etenkin jos katkeroituminen on vaihtoehtona.

Aina voi alkaa taiteilijaksi, jos työnteko ei kiinnosta. Valtio kyllä tarjoaa sosiaalietuudet elannoksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen siis harrastanut taidetta (maalaus) ihan lapsesta asti, välillä vaan ei ehdi töiden takia.

Olen myös alalla, jonka opintoihin sisältyi taideopintoja.

Ihan nollasta en siis ala, mutta uran kannalta kyllä.

Monet taiteilijat varmaan tekevät sekalaisia hommia, mutta eivät varmaan tee samalla vaativaa täysipäiväistä työtä.

Ap

Noh. Taidemaailman raha tulee kolmesta lähteestä:

1) julkiset instituutiot

2) yksityiset keräilijät

3) sijoittajat

Kaksi viimeistä näyttävät samoilta, mutta ovat käytännössä eri jengiä. Mesenaatti-traditio juontaa juurensa about Miletokselle 3000 eaa, joten tuo kohta 2) on syytä ymmärtää sen jatkumon valossa. Suomessa keräilijöitä ei ole riittävästi minkäännäköisen infran ylläpitoon.

Nyt, kysymys: Mihin noista kolmesta sijoittaudut? En avaa sen kummemmin lainalaisuuksia, ne ovat ikään kuin kotiläksyhommeleita. Sanon kuitenkin, että verkostot ja osaaminen kulkevat käsi kädessä, ja taitavia piirtäjiä/maalaajia ovat mainostoimistot täynnä ja kortistot vielä täydempänä.

Taiteeseen orientoituneista maalaajista...noh, jos olet 20-vuotias huippulahjakkuus, saat stipendin nykiin, tiedät, miten sinun kannattaa toimia ja sinulla käy ns peikkomainen flaksi, voi kannattaa. Muussa tapauksessa en suosittele.

Apurahageimi puolestaan on taloudellisesti hieman huonommin palkitsevaa kuin ammattityöttömyys ja käytännössä rajoittuu koulutussysteemin läpikäyneelle parhaimmistolle (samat kriteerit kuin yllä). Työ mahdollistuu 1-5 vuodeksi kerrallaan, ja vahvasti painottuen sinne yhteen vuoteen. Ennen ekoja apurahoja tulee muuten olla näyttelyitä plackarissa.

Ajattehan asiaa näin: Jos olet harrastanut viulunsoittoa lapsesta asti, ja yliopistossa tehnyt musiikkitieteen approbaturin, kuinka realistisena pitäisit aikuisiän alanvaihtoa orkesterimuusikoksi? Ja huom. kuvataiteessa ei tunneta orkesteri-infraa.

Suosittelisin taiteen korkeakouluopintoja, oppii ajattelemaan kriittisesti ja antaa syvällisemmin pohjan. Ei se tekninen taito riitä, nykyään pitää osata myös tuottaa sisältöä taiteellaan, tutkimusta taiteen kautta. Voisithan aloittaa vaikka avoimen yon kautta, kuvataiteita ja taidehistoriaa esimerkiksi.

Lukuisat taiteilijat ovat joutuneet elämässään tekemään muitakin töitä, mutta toki ap on niin spesiaali, että hänen pitää saada olla ainoastaan ja vain taiteilija 24/7, koska muuten hän ei voi luoda mitään. 

Luovu ensin tuosta itserakkaasta ajatuksestasi, niin sinusta ehkä voi vielä tulla taiteilija.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin taiteen korkeakouluopintoja, oppii ajattelemaan kriittisesti ja antaa syvällisemmin pohjan. Ei se tekninen taito riitä, nykyään pitää osata myös tuottaa sisältöä taiteellaan, tutkimusta taiteen kautta. Voisithan aloittaa vaikka avoimen yon kautta, kuvataiteita ja taidehistoriaa esimerkiksi.

Moi, hyvää tarkoittava vinkki varmasti, mutta lainaan nyt itseäni:

”Jos olet harrastanut viulunsoittoa lapsesta asti, ja yliopistossa tehnyt musiikkitieteen approbaturin, kuinka realistisena pitäisit aikuisiän alanvaihtoa orkesterimuusikoksi? Ja huom. kuvataiteessa ei tunneta orkesteri-infraa.”

Ap:lle: Tekemisen pakko, luomisen pakko, on sellainen asia jota kannattaa kuunnella - jossain määrin. Silti saattaa olla niin, että tekeminen soveltuu parhaiten pöytälaatikkoon, eikä kyse välttämättä ole edes tekemisen ”tasosta”.

Mieti ihan rehellisesti tuota orkesterimuusikkoanalogiaa ja ota huomioon, että se skenaario on helpompi toteuttaa kuin kuvataiteilijuus.

Vierailija kirjoitti:

Lukuisat taiteilijat ovat joutuneet elämässään tekemään muitakin töitä, mutta toki ap on niin spesiaali, että hänen pitää saada olla ainoastaan ja vain taiteilija 24/7, koska muuten hän ei voi luoda mitään. 

Luovu ensin tuosta itserakkaasta ajatuksestasi, niin sinusta ehkä voi vielä tulla taiteilija.

Työpaikan antaminen jollekulle toiselle joka mahdollisesti nauttii työnteosta. Jaloa & epäitsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin taiteen korkeakouluopintoja, oppii ajattelemaan kriittisesti ja antaa syvällisemmin pohjan. Ei se tekninen taito riitä, nykyään pitää osata myös tuottaa sisältöä taiteellaan, tutkimusta taiteen kautta. Voisithan aloittaa vaikka avoimen yon kautta, kuvataiteita ja taidehistoriaa esimerkiksi.

Moi, hyvää tarkoittava vinkki varmasti, mutta lainaan nyt itseäni:

”Jos olet harrastanut viulunsoittoa lapsesta asti, ja yliopistossa tehnyt musiikkitieteen approbaturin, kuinka realistisena pitäisit aikuisiän alanvaihtoa orkesterimuusikoksi? Ja huom. kuvataiteessa ei tunneta orkesteri-infraa.”

Ap:lle: Tekemisen pakko, luomisen pakko, on sellainen asia jota kannattaa kuunnella - jossain määrin. Silti saattaa olla niin, että tekeminen soveltuu parhaiten pöytälaatikkoon, eikä kyse välttämättä ole edes tekemisen ”tasosta”.

Mieti ihan rehellisesti tuota orkesterimuusikkoanalogiaa ja ota huomioon, että se skenaario on helpompi toteuttaa kuin kuvataiteilijuus.

Huono vertaus tuo orkesterimuusikko ja ammattitaiteilija. Ap voi käydä yliopistotutkinnon, pitää näyttelyitä, hakea liittoihin. Mistä sitä tietää, kuinka omalaatuista ja myyvää taidetta hän tekee.

Nykyään kannattaa hyödyntää sosiaalista mediaa jos haluaa taide uran

Mitä jos kokeilisit alussa tehdä taidetta kaiken ylimääräisen ajan ruokatunneilla, vessatauoilla, illalla...? Jos tekeminen lähtee lentoon ja imee mukanaan, voi heittäytyminen säästöille olla ratkaisuna hyvä.

On hyvä muistaa, että kaikki taiteilijat eivät pysty omistautumaan kokopäivätoimisesti taiteelle. Osa saa toki apurahoja ja/tai myy teoksia, mutta osa käyttää ison osan työajastaan tekemällä töitä esimerkiksi kaupan kassalla rahoittaakseen taiteilijan työtään, eli tekevät taidetta vasta jäljelle jäävällä vapaa-ajallaan.

Siksi suosittelen nykyisen työn käyttämistä alkuvaiheen ponnahduslautana, ellei säästöjä ole vuosien tarpeiksi. Kysy myös kevennettyä työviikkoa, se antaisi vähän lisää aikaa taiteelle, jos järjestely on nykyisessä työpaikassa vain mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin taiteen korkeakouluopintoja, oppii ajattelemaan kriittisesti ja antaa syvällisemmin pohjan. Ei se tekninen taito riitä, nykyään pitää osata myös tuottaa sisältöä taiteellaan, tutkimusta taiteen kautta. Voisithan aloittaa vaikka avoimen yon kautta, kuvataiteita ja taidehistoriaa esimerkiksi.

Moi, hyvää tarkoittava vinkki varmasti, mutta lainaan nyt itseäni:

”Jos olet harrastanut viulunsoittoa lapsesta asti, ja yliopistossa tehnyt musiikkitieteen approbaturin, kuinka realistisena pitäisit aikuisiän alanvaihtoa orkesterimuusikoksi? Ja huom. kuvataiteessa ei tunneta orkesteri-infraa.”

Ap:lle: Tekemisen pakko, luomisen pakko, on sellainen asia jota kannattaa kuunnella - jossain määrin. Silti saattaa olla niin, että tekeminen soveltuu parhaiten pöytälaatikkoon, eikä kyse välttämättä ole edes tekemisen ”tasosta”.

Mieti ihan rehellisesti tuota orkesterimuusikkoanalogiaa ja ota huomioon, että se skenaario on helpompi toteuttaa kuin kuvataiteilijuus.

Huono vertaus tuo orkesterimuusikko ja ammattitaiteilija. Ap voi käydä yliopistotutkinnon, pitää näyttelyitä, hakea liittoihin. Mistä sitä tietää, kuinka omalaatuista ja myyvää taidetta hän tekee.

Moi. Vertasin orkesterimuusikkoon juuri tämän ”huonouden” takia. Nääs:

-Molempiin edellytetään korkeakoulutus (käytännössä, vaan ei teoriassa)

-Molemissa de facto palkanmaksjia ovat kulttuurirahastot ja valtion instituutiot

-Polku orkesterimuusikoksi on näennäisesti suoraviivaisempi ja helpompi kuin kuvataiteilijaksi - ja tästä viimeisestä kohdasta pitäisi pystyä päättelemään muutama seikka

Lähipiirissä on ammattitaiteilijoita (juuri niitä, jotka saavat apurahoja ja elävät taiteellaan). Tiedän varsin hyvin, miten kilpailtu ala on. En ole urpo, joka kuvittelee että tästä harrastelijapohjalta pääsisi tuohon kategoriaan koskaan.

Mut jos pääsisin edes siihen kitkuttelevaan tusinataiteilija-sekatyöläisten joukkoon, olisin paljon onnellisempi kuin nykyisessä työssä.

Yksi korkeakoulututkinto "taidealalta" jo on, toiseen ei ole varaa. Ammattitutkinto voisi tulla kyseeseen säästöjen avulla.

Edelleen - vastuullista, vaativaa asiantuntijatyötä en ainakaan minä kykene hoitamaan, ja lisäksi tekemään taidetta. Nostan todella hattua sille, joka voi.

Ap

Tietenkin riippuu aina siitä, millaista taidetta sitten pyrkisi tekemään töiden ohessa. Taiteen ja muun elämän välinen rajakin kun on se kuuluisa veteen piirretty viiva. Kukaan ei osaa sanoa, missä moinen raja kulkee...

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on ammattitaiteilijoita (juuri niitä, jotka saavat apurahoja ja elävät taiteellaan). Tiedän varsin hyvin, miten kilpailtu ala on. En ole urpo, joka kuvittelee että tästä harrastelijapohjalta pääsisi tuohon kategoriaan koskaan.

Mut jos pääsisin edes siihen kitkuttelevaan tusinataiteilija-sekatyöläisten joukkoon, olisin paljon onnellisempi kuin nykyisessä työssä.

Yksi korkeakoulututkinto "taidealalta" jo on, toiseen ei ole varaa. Ammattitutkinto voisi tulla kyseeseen säästöjen avulla.

Edelleen - vastuullista, vaativaa asiantuntijatyötä en ainakaan minä kykene hoitamaan, ja lisäksi tekemään taidetta. Nostan todella hattua sille, joka voi.

Ap

Joo, kyllä tuo taide vaatii kaiken, sitten, jos sitä tekee. Joku jakaa kolmasosan vuodesta mainoshommiin, kolmasosan lomaan ja kolmasosan taiteeseen...ja silti nämä syövät toisiaan.

Sen sä itse osaat parhaiten arvioida, miten haluaisit istua siihen kitkuttelevaan tusinajengiin. Niilläkin on frendejä ja sukua, joiden olemassaoloa ei tiedä jos ei tiedä. Muut ovat ihan tyhjän päällä, ja parhaimmillaankin opetushommissa.

Mut jos on pakko tehdä niin sitten on pakko tehdä. Sitä impulssia kyllä kannattaa kuunnella, kunhan muistaa, että seurauksena on vapaapudotus.

Olisko sulla näyttää jotain duunia, vaikka anonyymisti lataat imguriin? Ihan kiinnostaa, koska tuo tarve tehdä on ihan oikea juttu, ja voi toki olla että sulla on sitä jotakin, jonka osaat kanavoida

Voit vaihtaa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Bob_Ross