Lue keskustelun säännöt.
Agressiivinen koira
07.06.2021 |
Hei! Mitä suosittelisitte minun seuraavassa tilanteessa tekevän? Olemme pikkulapsiperhe ja meillä on koira, jonka käytös on ongelma. Koiralla on ikää kymmenisen vuotta ja on kooltaan pienikokoinen. Koira ei ole meidän yhdessä hankkima vaan koiran on aikoinaan puolisoni hankkinut. Koira on siis hänen. Muutama sananen koiran käytöksestä. Haukkuu paljon, haukkuu lähes kaikelle. Riittää kun joku nousee sohvalta ylös niin alkaa haukkuminen. Jos joku yrittää poistua asunnosta (myös vieraat), menee ovelle rähisemään ja yrittää estää tätä poistumasta. Koira käyttäytyy usein aggressiivisesti. Puree perheenjäseniä. Yleensä ei tässä onnistu, mutta onnistunutkin on. Lasta ei ole purrut mutta murisee sille usein. Saattaa hyökätä yhtäkkiä perheen aikuisen kimpuun ilman ennakkovaroitusta. Esimerkiksi koira makoilee kaikessa rauhassa sohvalla tai pedillään ja toinen meistä vaikkapa kerää tavaroita lattialta, jotka eivät ole koiran. Yhtäkkiä syöksyy sohvalta/ pediltään yrittäen purra. Tilanne voi olla mikä tahansa, missä koira käyttäytyy aggressiivisesti. Koira tottelee peruskäskyjä, mutta ei lopeta haukkumista käskystä. Koira on äärimmäisen energinen eikä edes pitkät lenkit rauhoita. Koira ei käytännössä rauhoitu ollenkaan vaan seuraa tarkkana koko ajan mitä tapahtuu. Olen kokeillut erilaisia oppaista ja keskustelupalstoilta löytyneitä neuvoja koiran käytöksen hoitamiseksi, mutta mikään ei ole tepsinyt. En tiedä miten puolisoni on aikoinaan koiraa kouluttanut, mutta mielestäni ei hyvin ainakaan. Hävettää kutsua vieraitakin kylään kun kaikki, jotka meillä ovat käyneet, ovat aina kauhistelleet koiran käytöstä. Puoliso ei tee asialle mitään. Olen ehdottanut että veisi koiran eläinlääkäriin tutkittavaksi, olen ehdottanut koirakouluttajan apua kuten myös koiran antamista sellaiseen perheeseen, jotka tietävät millainen koira on. Tuntemattomille en uskaltaisi antaa. Koiran elämästä sen verran, että sen ei tarvitse olla juuri lainkaan yksin, sillä on säännöllinen päivärytmi ja pääsee useita kertoja viikossa pitkille lenkeille. Leikitämme koiraa myös päivittäin. Erilaisia aktivointiharjoituksiakin on tehty. Itse luopuisin koirasta, mutta puoliso ei sitä halua. Hän päättää yksin kaikista koiraan liittyvistä asioista eikä minulla ole sanavaltaa.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira on vanha.
Se voi olla sairas ja kipeä.
Mitä eläinlääkäri sanoo?
Koska kai se on käynyt lääkärissä.
En sano mitään siihen kuka koiran on hankkinut. Sillä ei ole väliä.
Paitsi että ap ei ilmeisesti pidä koirasta - tai koirista ylipäänsä.
Jotenkin tulisi mieleen, että eläinlääkärin kannattaisi tutkia koira kunnolla. Yksi syy aggressiiviseen käytökseen voi olla kipu. Koira voi olla todella kipeä jostain syystä, joka ei näy päällepäin. Missään tapauksessa koira ei saa edes yrittää hyökätä kenenkään kimppuun.
Ainakin teidän parisuhde on terapian tarpeessa.
Teillä on isoja ongelmia mikä tulee selvästi ilmi siitä mitä kerrot, ja etenkin miten kerrot.
Vihaa, valtapeliä, ei yhteisiä pelisääntöjä, ei kykyä ratkaista pulmia yhdessä, erilaiset tavoitteet.
Jos ette puutu ongelmiinne, te päädytte lopulta eroon.
Miehen vetäytyminen ja vastuunpakoilu on tyypillistä, samoin se, että nainen saa hoitaa hankalat ikävät asiat.
Mies vaihtoon.
Koiran koko elämä kuulostaa olevan tällä hetkellä yksi stressipallo, aika iso urakka olisi lähteä sen käytöstä korjaamaan. Ja ilman miehen tukea asialle se olisi myös täysin mahdotonta.
Jos mies ei välitä koirastaan sen vertaa, että auttaisi sitä pääsemään stressistään eroon, epäilisin ettei hän ole kovin hyvä isäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herranjumala. Kimppuun hyökkäilevä koira asunnossa jossa on vielä lapsiakin? Tekisin lasun jos tietäisin enemmän.
Nyt äkkiä se rakki helvettiin sieltä. Viimeinen piikki on hyvä valinta; koiralle kamalaa joutua kiertoon. Ei kukaan pidä koiraa joka on vaarallinen.
Miehen laittaisin myös vaihtoon, ainakin muuttaisimme erilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on lapsia, ette voi pitää aggressiivista koiraa. Vaikka koira ei ikinä lapsia purisikaan, ei lasten pidä pelätä omassa kodissaan jotain mahdollisesti kuitenkin vaarallista eläintä. Aikuiset tehkööt mitä tykkäävät, mutta ette voi pitää asunnossa sekä lapsia että koiraa. En halua vaikuttaa ylemmyydentuntoiselta, mutta eikö tämän pitäisi olla itsestään selvää.
Ap vastaa.
Koiralla oli jo siis ikää useampi vuosi kun mieheni tapasin ja huomasin koiran käytöksessä ongelmia hyvin pian. Otin asian puheeksi, mutta hän ei pitänyt tilannetta erityisen huolestuttavana. Itse olen ollut ikäni koirien kanssa tekemisissä, ja pidän kyllä koirista paljon, mutta vastaavanlaista en ole tavannut. Lapsen syntymän jälkeen käytös vain paheni. Koiran viime eläinlääkärissä käynnistä on aikaa ja itsekin olen epäillyt syynä voivan olla kivut. Puoliso ei ole kuitenkaan halukas viemään koiraa eläinlääkäriin vedoten sen olevan liian kallista. Jos haluan koiran lääkärille tai kouluttajalle, tulisi minun yksin hoitaa asia ja maksaa kaikki kulut, johon ei kotiäidin tulot yksin riitä. Olen myös sitä mieltä, että aina kun lemmikin hankkii, pitää olla varautunut kuluihin. Vaikka miten koitan puhua, että koiran käytösongelmat pitäisi selvittää ja tutkia. Hakea tarvittaessa kouluttajan apua, puoliso vain pakenee vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vielä jatkaa.
Olen ilmaissut useaan otteeseen huoleni siitä, että joku kerta käy vielä pahasti koiran kanssa ja että minua pelottaa, että koira satuttaa lasta. Nämäkään eivät ole saaneet puolisoa tekemään asialle mitään. Ei hän yleensä edes sano mitään, kun puhun huolestani. On kertonut, että koira on hänelle tärkeä eikä hän halua luopua koirasta.
Ensin eläinlääkäriin, sen jälkeen avuksi koirakouluttaja.
Elleivät vaihtoehdot kelpaa niin toivottavasti joku tekee elsun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä koira ja lapsi eri tiloissa. Ei aggressiivista koiraa ja lasta voi pitää lähekkäin.
Koira eläinlääkäriin ja itse suosittelisin perheen vaihtoa. Vaikka on vanha koira.
Monesti koiralle tekee hyvää päästä oikeanlaiseen perheeseen (vaikka iso piha, ei lapsia, rauhallisempaa), kuin kärvistellä vuosia sopimattomissa oloissa.
Ota asia napakasti puheeksi miehesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa.
Koiralla oli jo siis ikää useampi vuosi kun mieheni tapasin ja huomasin koiran käytöksessä ongelmia hyvin pian. Otin asian puheeksi, mutta hän ei pitänyt tilannetta erityisen huolestuttavana. Itse olen ollut ikäni koirien kanssa tekemisissä, ja pidän kyllä koirista paljon, mutta vastaavanlaista en ole tavannut. Lapsen syntymän jälkeen käytös vain paheni. Koiran viime eläinlääkärissä käynnistä on aikaa ja itsekin olen epäillyt syynä voivan olla kivut. Puoliso ei ole kuitenkaan halukas viemään koiraa eläinlääkäriin vedoten sen olevan liian kallista. Jos haluan koiran lääkärille tai kouluttajalle, tulisi minun yksin hoitaa asia ja maksaa kaikki kulut, johon ei kotiäidin tulot yksin riitä. Olen myös sitä mieltä, että aina kun lemmikin hankkii, pitää olla varautunut kuluihin. Vaikka miten koitan puhua, että koiran käytösongelmat pitäisi selvittää ja tutkia. Hakea tarvittaessa kouluttajan apua, puoliso vain pakenee vastuuta.
Eli elsun paikka.
Ap vastaa.
Minäkin olen miettynyt, että iso piha, missä temmeltää, olisi koiralle hyvä. Ongelma on vain se, ettei viihdy lainkaan yksin pihalla, ei viihdy myöskään sisällä eri huoneessa. Ukisee ja hyppii ovea vasten taukoamatta. Eri huoneessa oven sulkematta ei onnistu, koska koira seuraa koko ajan perässä mihin vain asunnossa meneekään. Poistuu, kun komentaa pois, mutta tulee hetken päästä takaisin. Tämä toistuu loputtomiin. Eikä siinä rumbassa jää aikaa touhuta lapsen kanssa. Joskus toivoisin itsekin, että joku tekisi elsun, jotta miehen olisi pakko kohdata totuus koiran suhteen.
Nappulaa niskaan ja lihamyllystä läpi. Luonnevikainen koira on hengenvaarallinen. Lauantaina joku mamma tuli lastenvaunujen ja 3 koiran kanssa vastaan yksi niistä murisi ja meinasi käydä housunpulttuuni kiinni. Sen jos olisi tehnyt, olisin potkaissut rakilta leukaperät vinoon.
Ei kuulosta siltä, että koira olisi kovin tärkeä miehellesi, kun ei hänellä ole halua lähteä ratkomaan tilannetta. Ei kuvailemasi koira voi elää onnellista koiran elämää.
Mikäli tilanne ei muuttuisi, pakkasin omat ja lapsen kamat ja häipyisin. Sanoisin miehelle, että palaamme sitten turvalliseen kotiin.
Jos rakki puree kerrankin perheenjäsentä, se on luonnevikainen ja tai väärin koulutettu. Myrkkypiikkiä persuksiin suosittelen
Jos puree, se on ottanut laumassa johtajan roolin, ei hyvä
Ehdottomasti ammattikouluttajalle. Myös eläinlääkärillä on hyvä käydä. Onko koira käyttäytynyt aina noin, vai onko käytös vasta muuttunut?
10-vuotiasta aggressiivista koiraa en missään nimessä antaisi uuteen kotiin, ihan liian stressaavaa eikä varmasti auta käytökseen. Todennäköisesti uusikaan perhe ei saa koiraan kontaktia ja laittavat koiran edelleen kiertoon. Lopetuskin on siinä vaiheessa armollisempaa.