Lue keskustelun säännöt.
Ei olisi pitänyt kysyä neuvoa lastensuojelusta. Nyt pelottaa.
07.06.2021 |
Olen yksinhuoltaja ja ajattelin kysyä 11- ja 9-vuotiaalle jonkinlaista tukiperhe/varamummo/lastenvahti-palvelua, koska teen töissä toistaiseksi pidempää päivää, ja olisi hyvä jos joku voisi auttaa lapsia esim. läksyissä sillä aikaa ja touhuta jotain mukavaa. Läksyjen teko oli haastavaa jossain vaiheessa ja siksi ajattelin että joku läksytsemppari olisi hyvä olla sillä aikaa kun olen töissä. Koulussa kun ei ole mitään läksykerhoa.
Tilanne kuitenkin selvisi kun lasten isä tulee tänne meidän luoksemme auttelemaan. Ollaan hyvissä väleissä ja hän voi tulla meille auttelemaan. Hän sai työnsä soviteltua niin että se on mahdollista.
Soitin sosiaalityöntekijälle ja kerroin että tilanne on ratkennut. Varsinkin isompi lapsi on mielissään siitä, että tuttu ihminen tulee meille. Hän vierasti ajatustani oudosta hoitajasta.
Asia ei olekaan näin yksinkertainen. Tilanne onkin pakollinen palvelutarpeen arviointineen ja tapaamisineen. Sosiaalityöntekijä kertoi että laki velvoittaa heidät tekemään kotikäynnin ja perheen tilanteen selvittämisen. Tämä on kuulemma pakollista, ja kieltäytyminen johtaa seuraamuksiin.
Onko todella näin? Tämähän on aivan käsittämätöntä. En arvannut että yhteydenottoni johtaisi tällaiseen.
Kommentit (29)
Vältä lasua viimeiseen asti. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi alunperinkään et kysynyt lasten isää? Kyllähän se on isän velvollisuus auttaa
Ei mitään hätää. Lastensuojelun on tehtävä se lainmukainen tarkastus ja se siitä.
Ei lastensuojelu ole mikään mörkö, joka tulee ja vie lapsesi. Heillä on vain asetetut velvoitteet ja hyvä niin.
Ilmeisesti kaupungin kautta hait tuota tukihenkilöä; eipä noita tukiperhejuttuja taida muualta edes saada.
Olen opiskellut sosiaalialaa paljon ja tiedän, että tukihenkilöitä saa myös erilaisilta järjestöiltä, mutta ei välttämättä yhtä kattavasti.
Olen myös käynyt erilaisia tukihenkilökoulutuksia ja minulla on osallistujana kamalia kokemuksia niistä; etsitään "tavallista" ihmistä oletettavasti tavallisille lapsille ja nuorille ja sitten pärstäkertoimen perusteella suljetaan pois toiminnasta heti koulutuksen jälkeen sepittäen, että nyt ne asiakkaat ovatkin haastavia ongelmakimppuja ja et sinä niiden kanssa pärjää.
Tämä voi osin selittää AP tuota sinun hommaa eli nämä tukihenkilöitä saavat lapset ovat sitten ikään kuin epävirallisesti joko "oireilevia" tai "haastavista" oloista tai siis tällainen oletus tehdään eikä siitä kerrota ja se selittää tuota arviointiasiaa ja yksityiselämään tunkeutumista. Tässä asiassa tarvittaisiin lisää avoimuutta.
Tosin 2000-luvun alussa, kun itse sain tukihenkilön muistelen käyneeni tämän kanssa sosiaalitoimistossa, koska toimisto oli jotenkin välittävänä toimijana ja silloin keskustelu oli rempseää ja käynti oli pelkkä muodollisuus; mitään perhesyynäyksiä ei tehty. Toisen saamani tukihenkilön kanssa näitä aikoja ei ehkä ollut tuotakaan käyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tapaamisessa pelottaa? Otat vain työntekijät vastaan ja he hoitavat pakolliset työtehtävänsä. Asia selviää varmasti sillä.
Ei meillä ainakaaan mitään kotikäyntiä tehty. Puhelimessa vähän juteltiin. Ja joku kokous virastossa, jossa todettiin, ettei toimenpiteille ole tarvetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon itte pyytänyt lastensuojelusta apua. Ja saanut sitä. Ei se mitään, että he tulee kotikäynnille jne. Onhan se tuossa tapauksessa ihan turhaa, mutta mieti mieluummin mitä hyötyä siitä voi olla, kuin että pelkäät ja stressaat ihan turhasta.
No jos sä olet lasuun ollut yhteydessä siitä, että sun lapset on yksin sun töiden takia, niin niittenkö pitäisi nyt sit usko, kun sanot, että eipäs olekaan kun isän kanssa? Lasuun olet yhteydessä vain, kun arjessa on haasteita, muuten sä palkkaat itse hoitajasi ja vahtijasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti kaupungin kautta hait tuota tukihenkilöä; eipä noita tukiperhejuttuja taida muualta edes saada.
Olen opiskellut sosiaalialaa paljon ja tiedän, että tukihenkilöitä saa myös erilaisilta järjestöiltä, mutta ei välttämättä yhtä kattavasti.
Olen myös käynyt erilaisia tukihenkilökoulutuksia ja minulla on osallistujana kamalia kokemuksia niistä; etsitään "tavallista" ihmistä oletettavasti tavallisille lapsille ja nuorille ja sitten pärstäkertoimen perusteella suljetaan pois toiminnasta heti koulutuksen jälkeen sepittäen, että nyt ne asiakkaat ovatkin haastavia ongelmakimppuja ja et sinä niiden kanssa pärjää.
Tämä voi osin selittää AP tuota sinun hommaa eli nämä tukihenkilöitä saavat lapset ovat sitten ikään kuin epävirallisesti joko "oireilevia" tai "haastavista" oloista tai siis tällainen oletus tehdään eikä siitä kerrota ja se selittää tuota arviointiasiaa ja yksityiselämään tunkeutumista. Tässä asiassa tarvittaisiin lisää avoimuutta.
Tosin 2000-luvun alussa, kun itse sain tukihenkilön muistelen käyneeni tämän kanssa sosiaalitoimistossa, koska toimisto oli jotenkin välittävänä toimijana ja silloin keskustelu oli rempseää ja käynti oli pelkkä muodollisuus; mitään perhesyynäyksiä ei tehty. Toisen saamani tukihenkilön kanssa näitä aikoja ei ehkä ollut tuotakaan käyntiä.
Yksityiselämään tunkeutumista? Ap on itse halunnut apua ja he toimivat lain mukaan, tarkastus on tehtävä. Tarvittaessa se ei johda mihinkään, luultavasti ap saa tietoa eri palveluntarjoajista. Kaikki menee varmasti hyvin.
No Hyvin se menee , siiivoat ennen kun He tulee perussiivous riittää huolehdit ettei jääkaapissa ole homehtuneita leipiä ja se on siisti.
Vaihdat liinavaatteet, käytä tuulettumassa patjat , lasten kirjoituspöytä ei ole täynnä törkyä tai pöytä jonka, äärellä he tekee läksyt.
Heillä on puhtaat ehjät vaatteet, ja suihkun raikkaita .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todella ole pakollista. Voit aivan hyviä kieltäytyä tuosta ”avusta”.
Törkeää, että neuvojen pyytämisestä joutuu koneistoon joka pahimmillaan vie kaiken yksityisyytesi.
Vierailija kirjoitti:
No Hyvin se menee , siiivoat ennen kun He tulee perussiivous riittää huolehdit ettei jääkaapissa ole homehtuneita leipiä ja se on siisti.
Vaihdat liinavaatteet, käytä tuulettumassa patjat , lasten kirjoituspöytä ei ole täynnä törkyä tai pöytä jonka, äärellä he tekee läksyt.Heillä on puhtaat ehjät vaatteet, ja suihkun raikkaita .
Ei ole vieraalta kohteliasta ratsata jääkaappia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pyytänyt toistuvasti apua lastensuojelulunkin kautta ja ”saanut” yhden palaverin. Se auttoikin hitosti.
Vierailija kirjoitti:
No jos sä olet lasuun ollut yhteydessä siitä, että sun lapset on yksin sun töiden takia, niin niittenkö pitäisi nyt sit usko, kun sanot, että eipäs olekaan kun isän kanssa? Lasuun olet yhteydessä vain, kun arjessa on haasteita, muuten sä palkkaat itse hoitajasi ja vahtijasi.
Juuri näin. Ensin pitää lasusta saada apua ja sit itketään, kun sitä aiotaan antaa. Jos ei ole varaa hankkia seuraneitiä lapsilleen, ollaan yhteydessä sossuun, ei lasuun.
Vierailija kirjoitti:
Olen pyytänyt toistuvasti apua lastensuojelulunkin kautta ja ”saanut” yhden palaverin. Se auttoikin hitosti.
Et selvästi ole apua sit tarvinnut 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Hyvin se menee , siiivoat ennen kun He tulee perussiivous riittää huolehdit ettei jääkaapissa ole homehtuneita leipiä ja se on siisti.
Vaihdat liinavaatteet, käytä tuulettumassa patjat , lasten kirjoituspöytä ei ole täynnä törkyä tai pöytä jonka, äärellä he tekee läksyt.Heillä on puhtaat ehjät vaatteet, ja suihkun raikkaita .
Ei ole vieraalta kohteliasta ratsata jääkaappia.
Eiköhän tuo ajatellut suositella jääkaapin omatoimista tarkistamista ennen tanttojen tuloa, ettei jääkaappi haise kauas jos joku perheenjäsen sen ovea raottaa.
Pääsit Stasin kortistoihin. Onnea!
Meillä kävi sossu tekemässä palvelutarpeenarvionnin kun lasteni isä ensin sairastui ja sitten kuoli. Arviokäynti oli tarpeen, että sain jatkoa kotipalvelulle, jota oli jo myönnetty täysi määrä ja tarvitsin sitä lisää, niin sitä ei voitu vain myöntää ilman perusteltua syytä. Sain jatkoa kotipalvelulle ja sitten sen uuden jakson päätyttyä sossu kysyi haluanko lisää ja jos haluan, niin täytyy tehdä uusi arviokäynti. En enää kokenut tarvetta ja asia jäi siihen. Meille ei koskaan missään vaiheessa ehdotettu tai väläytelty lastensuojelun asiakkuutta. En kokenut arviointia mitenkään ihmeellisenä tai pelottavana.
Ap jatkaa vielä, että läksyjen kanssa ei tarvitse nyt autella tietenkään kun koulukin on jo loppu.