Miten katkaista välit kaveriperheeseen?
Otsikon kysymys on tosi raaka, avaan vähän tilannetta:
On yksi tuttavaperhe, jonka kanssa on nähty aina silloin tällöin pitkästä välimatkasta johtuen, ja se on ollut ihan ok. Perheessä on paljon mielenterveysongelmia sekä aikuislla että lapsilla, ja heillä vallitsee todella ahdistunut kiihkouskovainen ilmapiiri. Meillä kotona on toisenlainen maailmankuva ja haluan että kaikilla on hyvä ja rento olla. En mene nyt yksityiskohtiin, mutta tavallaan ollaan aika vastakohta tälle uskovaisperheelle. Ihan mukavia ihmisiä he ovat kyllä monella tavalla, mutta näkemiset ovat ajan saatossa muuttuneet aika kuluttaviksi, kun heillä on koko ajan niin selkeästi kauhean paha olla itsensä ja maailman kanssa. Synti painaa raskaasti, ja ahdistus näkyy lasten käytöksessä ja mielialassa selvästi.
Nyt tilanne muuttuu hankalaksi: Meille on tullut vauva ja tämä perhe muuttaa nyt lähelle meitä. He ovat jo tosi innoissaan, että nyt voidaan sitten nähdä usein ja lapsistakin tulee toisilleen leikkikaverit. En halua tätä. Muutaman kerran vuodessa tapaaminen olisi edelleen ihan ok, mutta en halua altistaa lastani jatkuvasti em. ilmapiirille, enkä rehellisesti sanottuna myöskään itseäni.
Onko jollain kokemusta siitä, miten tällainen tilanne hoidetaan? Ei olisi kuitenkaan mitään halua tai tarvetta loukata ketään, ainoastaan velvollisuus suojella omaa elämää ja perhettä.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Voittehan tavata vaikka kerran kk kahvitellen, sanot tämän heti alkuun että näin olet ajatellut kun haluatte rauhoittua vauvelin kanssa.
En halua näin säännöllistä kontaktia. Suoraan sanottuna näistä ihmisistä tulee niin paha olo, että muutama kerta vuodessa on ihan maksimi. Ap
Jos alkuun et ottaisi heihin yhteyttä eli älä ole aktiivinen heidän suuntaansa. Odota ottaako ko.perhe teihin yhteyttä.
Voihan olla että asia ratkeaa itsellään. Lapsen hoito vie aikasi - tästä saat ainakin tekosyyn
Voi että tuntuu pahalta vaan ghostata aikuisena ihmisenä jotkut tuttavat... Koitan miettiä asiaa heidän kannaltaan: Olisiko kuitenkin parempi pystyä sanomaan, etten halua nähdä ja joku järkevä selitys sille?
Jos olisin ihan rehellinen, joutuisin kyllä varmaan sanomaan sellaisia asioita, jotka loukkaisivat ihan liikaa. Kuten että anteeksi, mutta en halua että lapseni leikkii teidän lasten kanssa, koska teidän lapsenne ovat psyykkisesti niin huonokuntoisia. Tai että anteeksi, mutta en halua viettää kanssanne kovin paljon aikaa, koska maailmankuvanne on niin suppea ja ahdistunut. Ei voi kai ihmisille sellaista sanoa? Vai sanoako mielummin, niin sitten voisivat olla rehellisesti vihaisia minulle?
Ap
Mitä jos näyttäisit heille kuinka eletään oikeassa elämässä. Jospa tajua typeryytensä uskomisiin.
Aina kun tulevat niin pyydät joitain kavereita kylään ryyppään ja muuta rentoa ja huoletonta elämää
Jos ette heistä mitään iloa elämään ne saa, lopeta yhteydenpito. Mitä sillä on väliä, jos loukkaantuvat, kun ette heitä elämäänne kaipaa?
Vierailija kirjoitti:
Voi että tuntuu pahalta vaan ghostata aikuisena ihmisenä jotkut tuttavat... Koitan miettiä asiaa heidän kannaltaan: Olisiko kuitenkin parempi pystyä sanomaan, etten halua nähdä ja joku järkevä selitys sille?
Jos olisin ihan rehellinen, joutuisin kyllä varmaan sanomaan sellaisia asioita, jotka loukkaisivat ihan liikaa. Kuten että anteeksi, mutta en halua että lapseni leikkii teidän lasten kanssa, koska teidän lapsenne ovat psyykkisesti niin huonokuntoisia. Tai että anteeksi, mutta en halua viettää kanssanne kovin paljon aikaa, koska maailmankuvanne on niin suppea ja ahdistunut. Ei voi kai ihmisille sellaista sanoa? Vai sanoako mielummin, niin sitten voisivat olla rehellisesti vihaisia minulle?
Ap
Kerää rohkeutesi ja sano suoraan. Ehkä se herättää vastapuolessakin jonkinlaisen halun toimia toisella tavalla.
Sääli sen hihhuliperheen lapsia, sinun lapsillasi voisi olla myönteinen vaikutus heidän kehitykseensä. :(
Tuo on vaikea tilanne. Käykö valkoinen valhe ja minäpuhe? Että on itse niin kuormittunut tai haluaa keskittyä vauvaan tai jotenkin antaa sellaisen vaikutelman, että jostain muista syistä haluaa nyt ottaa etäisyyttä, mutta toisi kuitenkin tiettäväksi sen, että ei halua nyt toistaiseksi nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos näyttäisit heille kuinka eletään oikeassa elämässä. Jospa tajua typeryytensä uskomisiin.
Aina kun tulevat niin pyydät joitain kavereita kylään ryyppään ja muuta rentoa ja huoletonta elämää
Hehe :D Vois tulla äkkiä sosiaalitoimikin kylään kun alettais siellä vauvelin kanssa ryyppäilemään :D
Meille se rentous on ehkä enemmän semmosta avoimuutta, iloisuutta ja ahdistuksen poissaoloa. Meillä ei olla ns. synnintunnossa koko ajan, eikä pelätä erilaisuutta. Selvinpäin ollaan silti lähes aina, ja varsinkin nykyään :D
Ap
Vetkutele miestä sänkyyn ja sitten kerro tästä hänen vaimoilleen. Problem solved.
Korona on hyvä syy vältellä heti alkuun, varsinkin, kun teillä on vauva. Hoidat rauhassa vauvaa, etkä ehdottele tapaamisia. Sillä se järjestyy hyvin pitkälle.
Miksi pitää tavata ihmisiä jos ahdistaa noin pirusti?
Älä nyt ole nynny vaan sanot suoraan ettei nyt jaksa tavata yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Korona on hyvä syy vältellä heti alkuun, varsinkin, kun teillä on vauva. Hoidat rauhassa vauvaa, etkä ehdottele tapaamisia. Sillä se järjestyy hyvin pitkälle.
Kuppa on myös hyvä syy. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona on hyvä syy vältellä heti alkuun, varsinkin, kun teillä on vauva. Hoidat rauhassa vauvaa, etkä ehdottele tapaamisia. Sillä se järjestyy hyvin pitkälle.
Kuppa on myös hyvä syy. :)
"Meidän vauvalla on kuppa, ei nyt voida nähdä teitä ainakaan viiteen vuoteen."
Jännä ettei heitä sitten ahdista olla teidän seurassa? Oletteko valehdelleet olevanne syvästi uskossa? Luulen että koko ongelma loppuu sillä, että olette reilusti omia itsejänne. Eiköhän jo tv:n katsominen ole sellaista syntiä että heitä alkaa ahdistaa liikaa.
Voit tietenkin antaa myös hyviä lastenkasvatus ohjeita tyyliin : "Meillä ainakin ostetaan kaljat nuorisolle, kyllähän niillä pitää olla repussa omat kun lähtevät kavereiden kanssa. Ei niitä elokuvien ikärajoja tarvitse noudattaa, ei lapsi siitä rikki mene. Ei se Jumala siellä kirkossa asu, mehän ei siihen edes uskota, mutta kyllä sitä voi uskoa ilman että ramppaa jossain kiviladossa joikuamassa jatkuvasti."
Oikeasti en käsitä miten olette ylipäätään yhteen päätyneetkään, kun ei teillä mitään yhteistä vissiin ole?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tavata ihmisiä jos ahdistaa noin pirusti?
Älä nyt ole nynny vaan sanot suoraan ettei nyt jaksa tavata yhtään.
Jos mä sanon ettei nyt jaksa tavata yhtään, ne on jonkun kinkkukiusauksen kanssa kohta oven takana ovikelloa soittelemassa. Mikä on tietenkin oikeasti aika suloista, mutta ei ratkaise mitään. Tämä ongelma ei välttämättä ratkea kovin epäspesifeillä "nyt ei jaksa" -tyyppisillä valkoisilla valheilla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jännä ettei heitä sitten ahdista olla teidän seurassa? Oletteko valehdelleet olevanne syvästi uskossa? Luulen että koko ongelma loppuu sillä, että olette reilusti omia itsejänne. Eiköhän jo tv:n katsominen ole sellaista syntiä että heitä alkaa ahdistaa liikaa.
Voit tietenkin antaa myös hyviä lastenkasvatus ohjeita tyyliin : "Meillä ainakin ostetaan kaljat nuorisolle, kyllähän niillä pitää olla repussa omat kun lähtevät kavereiden kanssa. Ei niitä elokuvien ikärajoja tarvitse noudattaa, ei lapsi siitä rikki mene. Ei se Jumala siellä kirkossa asu, mehän ei siihen edes uskota, mutta kyllä sitä voi uskoa ilman että ramppaa jossain kiviladossa joikuamassa jatkuvasti."
Oikeasti en käsitä miten olette ylipäätään yhteen päätyneetkään, kun ei teillä mitään yhteistä vissiin ole?
Ollaan vanhoja työkavereita pitkän ajan takaa, sitä kautta tutustuttu nuorina. Aikanaan yhdistävä tekijä on ollut siis elämäntilanne, sittemmin siitä jäänyt tuttavuus. Kyllä he tietävät meidän vakaumukset. Eivätkä ole lestadiolaisia tmv, televisio yms. on ok. Me ei puhuta näistä vakaumusasioista keskenämme, he eivät esim. yritä käännyttää, mitä arvostan. Ei varmasti oltaisikaan tekemisissä, jos yrittäisivät. Ollaan kyllä ihan reilusti omia itsejämme eikä esitetä yhtään mitään. Luulisin, että yksinäisyyttä on vähän ollut puolin ja toisin kummassakin perheessä ja kyllä tällä tuttavuudella on ollut ihan tarkoituksensa tavallaan. Nyt on vaan se ongelma, että kun meille tämä olisi riittävä tällä tasolla, ja toiset haluavat enemmän.
Ap
Jos ne tulee kinkkukiusauksen kanssa oven taakse, pyydä sisään ja ehdota parinvaihto: mies-mies ja nainen-nainen.436
Millä tavoin olette joutuneet noin tiiviiseen yhteyteen perheen kanssa, joka on noin tiukasti uskonnollinen?
Voittehan tavata vaikka kerran kk kahvitellen, sanot tämän heti alkuun että näin olet ajatellut kun haluatte rauhoittua vauvelin kanssa.