Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kun kokee itsensä hirmu rumaksi, vaikka ei olisi. -Mihin häiriöön tuollainen kuuluu?
06.06.2021 |
Jos koko elämänsä kokenut ja peilistä nähnyt itsensä ihan järkyttävän rumana niin, että se hallitsee koko elämää ja aiheuttaa ahdistusta ja masennusta, mutta oikeasti onkin ulkopuolelta aina kauniiksi kehuttu eli tuo oma tuntemus ei ole totta niin mihin häiriöön tuollainen kuuluu? Vai voiko vain olla niin huono itsetunto, ettei usko itseensä ollenkaan? Taustalla kyllä rankka koulukiusaaminen ja henkisesti, sekä fyysisesti väkivaltainen lapsuus. Onko muita, jotka ei ihan oikeasti voi tuntea näyttävänsä hyvältä vaikka muiden mielestä olisivat kauniita/komeita?
Kommentit (5)
Olen kokenut samaa, olen kovasti ollut koulukiusattu ja edellinen mies haukkui ja kohteli kaltoin, myös lapsuus oli rankka. Kyllähän siinä minäkuva vääristyy..
Mutta TOIVOA on.. Meinaan kun menin juttelemaan tunteistani niin testeissä sain että äärettömän huono itsetunto, itkin katsoessani peiliin. Niin paljon vihasin itseäni. En arvostanut itsessäni mitään.
Mutta se kun löytää elämän halua, iloa arkeen, saa voimavaroja työstää tätä ongelmaa ja vääristynyttä kehonkuvaa. Harjoittelin ihan sitäkin että peilin edessä sanoin itselleni kohteliaisuuksia, kirjoitin niitä paperille ja luin vaikken niihin uskonut.
Myös hyvän kumppanin löytyminen auttoi eheämpään minäkuvaan. Myös ystäviltä saatu palaute ja terapia lapsuuteen yms kokemuksiin liittyen helpottivat tilannetta.
n. 5 vuotta sitten halusin tehdä itsemur... mutta nyt en vaitaisi päivääkään pois ja osaan arvostaa itseäni vikoinenikin. Enkä enään mollaa itseäni tuntitolkulla. Joskus on toki aikoja kun on ajatukset väärässä suunnassa mutta oon oppinut ohjaamaan ajatukseni muualle kunnes olo helpottuu.
Se vaatii sen että haluaa toipua ja ottaa pieniä askelia, jopa tyhmältä ja turhilta tuntuvia sellaisia..
Muista sinä OLET kaunis, menneisyytesi ei määritä arvoasi ja opit vielä näkemään sen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisäisin vielä, että ota kaikki apu vastaan mitä saat, kirjoita itsellesi ylös kaikki ihana ja positiivinen palaute ystäviltä, läheisiltä, keneltä vaan ja lue niitä kun olet itsesi armoton tuomari ja haukut itseäsi.
Sitä voi sanoa niin hirveitä asioita itselleen, mikä rikkoo lisää. Siksi positiivinen palaute pitää suhteuttaa siihen, eli tarvitaan paljon positiivisia sanoja kumoamaan ne negatiiviset.
Ootte varmaan huomannut sen, että jos sanotaan nyt että sulla on suosikki paitasi päällä, vastaan tulee 10 henkilöä jotka kehuu asuvalintaasi mutta 1 ihminen tokaisee paidan olevan ruma ja sinulle sopimaton... Mikä näistä sanotuista asioista jää mieleesi? No se negatiivinen, usein, liian usein mieli valitsee sen negatiivisen ja luottaa siihen, mutta se ei ole ainoa totuus ja on hyvä että saa silmät auki myös itseään kohtaa, usein me emme näe omaa arvoamme, näemme vaan ne "viat", jotka eivät todellisuudessa ole vikoja vaan tekevät meistä ainutlaatuisen. <3
Tää lisäyksenä tohon pitkään tekstiin jonka äsken laitoin. xD
Miksi pidätte ulkonäköä niin tärkeänä? Pinnallista.
Monille naisille ja miehille on tärkeää voida hyväksyä itsensä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Ehkän kaikille se ulkonäkö ole tärkeää, eikä tarvitsekaan olla. Mutta jos kärsii omassa kropassaan jopa ilman ulkoisia syitä koska minäkuva on vääristynyt niin asiaan on hyvä puuttua.
Kyllä itselläni elämänlaatu parani kun opin itseäni arvostamaan. En ajattele että olen muita parempi tai kauniimi vaan kaunis sellaisena kuin olen ja minä riitän.<3
Ei ole pinnallista välittää siitä miltä näyttää, eihän se poissulje sitä että sisin on silti se merkityksellisin osa ihmistä, eikö?
BDD wli ruumiinkuvanhäiriö. Minulla on se ja en ole löytänyt apua.