Jos olet armeijapampun lapsi, niin oliko sulla ankara lapsuus?

Miksi ankara lapsuus ei voisi olla hyvä lapsuus? Lapsi tarvitsee sekä kuria että hellyyttä.

Ei, vanhemmista äiti oli kyllä se tiukka osapuoli.

Isä oli majuri niin kun itse menin sotaväkeen niin sanoi että jos ei oo vänrikin natsoja kun tuut takas niin kotia ei oo enää tulemista.

Ei ollut ankara. Äiti piti kovemman kurin kuin isä. Molempien sana oli kuitenkin laki, vastaan ei pullikoitu, ei juputettu vastaan. Koulussa ja työelämässä on ollut helppoa, kun on oppinut noudattamaan ohjeita jo pienestä pitäen. Inhoan nykylapsissa sitä vastaan jurputtamista yli kaiken.

Meiltä vaadittiin hyvät käytöstavat ja perseilyllä oli seurauksia, mutta koti oli rakastava ja isä hoiti meitä lapsia siinä missä äitikin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ankara lapsuus ei voisi olla hyvä lapsuus? Lapsi tarvitsee sekä kuria että hellyyttä.

Kyllä, mutta ei kuria lasta alistaen. Isäni oli sen viisi vuotisen reissun, ja meillä kuri oli sellaista, että "tämä on käsky, eikä kehotus". Mutta ei sodassa tietysti olisi muuten pärjännyt...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ankara lapsuus ei voisi olla hyvä lapsuus? Lapsi tarvitsee sekä kuria että hellyyttä.

Kyllä, mutta ei kuria lasta alistaen. Isäni oli sen viisi vuotisen reissun, ja meillä kuri oli sellaista, että "tämä on käsky, eikä kehotus". Mutta ei sodassa tietysti olisi muuten pärjännyt...

Siis onko sinusta alistamista se, että lapselle annetaan käskyjä eikä kehotuksia?

Ei ollut mitenkään erityisen ankaraa, päinvastoin oman ajattelun merkitystä korostettiin. Koulutus kyllä oli asia, joka oli tavallaan "pakko", mutta sitä en pidä huonona.