" Omaan huoneeseen!"
Onko ihan väärin passittaa raivoava 2,5v. omaan huoneeseensa karjumaan?
Hän saa tulla sieltä heti pois kun on rauhoittunut vähän (usein siis 1-2min) ja sen jälkeen yleensä sylitellään.
Mietin vain, että rajoitanko jotenkin lapsen ilmaisuvapautta? Opetanko (haluamattani) että kiukku ei ole sallittu tunne?
Kommentit (15)
ilmaisuvapauden rajoittamista kutsutaan mhyös kasvattamiseksi!
hörhövanhempia joiden kersat tulee olemaan vaikeuksissa tulevaisuudessa.... Mites kultamussukan suu sitten pannaan kun koulussa opettaja ei ymmärrä mussukan ilmaisunvapautta vaan käskee olemaan hiljaa...? Entäs kun työpaikalla ei kaikki sujukaan niin kuin mammanmussukka haluaa, mites sitten suu pannaan...?
Käske vaan omaan huoneeseen, käytöstapoihin ei kuulu " ilmaista itseään huutamalla"
Meillä tämä oma huone -juttu on toiminut hyvin. Meikäläisenkin hermot kestävät paremmin!
Omassa huoneessaan muksu saa kirkua sen mitä kirkuu. Mutta kuten sanottua, kauaa se ei yleensä kestä.
ap
kiukun voi ilmaista muutenkin, ja jos haluaa opettaa lastaan siihen,e ttä hän kokee tunteiden olevan sallittuja, kannattaa ääneen sanomalla tunnistaa ja tunnustaa lapsen kulloinenkin tunnetila, esim. toteamalla, että kylläpäs sinä olet nyt kiukkuinen, mikä kiukuttaa? tai kyllä minuakin suututtaisi jos en saisi asiaa X mutta silti en anna sinulle asiaa X.
Eri asia on sitten se, onko 2,5 -vuotias kypsä raivoamaan itsekseen huoneessaan. Rauhoittuuko lapsi siksi, että pelkää olla yksin ja ostaa seurasi rauhoittumalla? Puhuuko lapsesi jo selkeästi sujuvia lauseita? Jos puhuu, voi eristäminen lyhyeksi aikaa olla hyväksyttävää, jos ei puhu, raivoaminen voi olla hänen ainoa tapansa ilmaista itseään.
Kyllähän lapsi tunteensa saa ilmaista, mutta ei saa " hallita" toisten elämää raivoamisellaan.
Tiedän kyllä tunteen ja ajatuksesi:) Samoja pyörittelen päässäni.
Mutta kenenkään ei ole pakko kuunnella sitä raivoamista. Siksi hän saa luvan raivota vaikkapa siellä omassa huoneessaan.
Vierailija:
Eri asia on sitten se, onko 2,5 -vuotias kypsä raivoamaan itsekseen huoneessaan. Rauhoittuuko lapsi siksi, että pelkää olla yksin ja ostaa seurasi rauhoittumalla? Puhuuko lapsesi jo selkeästi sujuvia lauseita? Jos puhuu, voi eristäminen lyhyeksi aikaa olla hyväksyttävää, jos ei puhu, raivoaminen voi olla hänen ainoa tapansa ilmaista itseään.
En tiedä tuosta " seuran ostamisesta" ... Hän tulee ulos joko hiukan nyyhkien tai sitten iloisesti pulputtaen omaa kieltään. Molemmissa tapauksissa sylitellään silti.
Mutta jos raivo on hänen ainoa tapansa ilmaista itseään, niin se ei kyllä muista ole yhtään hauskaa. Ns. holding ei toimi meillä. Hän suuttuu entistä enemmän, jos yrittää väkisin pitää sylissä.
ap
EIpä ole kenellekään omasta huoneesta mitään mörköä tullut, siellä kun tehdään paljon muitakin asioita, enimmäkseen kivoja. Päinvastoin näkisin että oma huone on turvallinen paikka raivota.
Olisiko joku " raivotuoli" esim. nurkassa parempi?
ap
ja lapsi saa olla (ja raivota) omissa oloissaan.
Toki meilläkin omassa huoneessa tehdään muutakin, juurikin kivoja juttuja. Mitään pelkoa ei ole omaa huonetta kohtaan ilmennyt.
ap
meillä arestihuone on vanhempien makuuhuone, jossa ei ole koskaan mitään kivaa tekemistä. Lapsi menee sinne raivoamaan. Välillä kurkistan ovelta mitä tekee ja kysyn oletko rauhoittunut? Jos ei ole, ovi kiinni. Välillä 3,5 v karjaisee itsekin: " Ovi KIINNI!" Hän tulee ulos yleensä hiukan nyyhkyttäen ja haluaa sitten syliin ja jutella asiasta.
Mitä väärää siinä muka on? Opetan lapselleni, että jos raivo on sellaista että tavarat lentelee ja yrittää lyödä toisia, on viisainta mennä muualle rauhoittumaan ja tulla sitten takaisin, kun voi olla ihmisiksi. 6-vuotias painuu itse omaan huoneeseen, jos jokin ottaa ns. kalloon. Sitten voidaan jutella ja puhua asiasta, kun on rauhoittunut. Meillä ei holding toimi, raivo vain kasvaa ja oma otteeni yleensä vielä pettää rimpuilevan lapsen kanssa.
...todella hyvä konsti. Lapsi oppii, ettei hän ole maailman napa. Ts. hän ymmärtää, että räyhätä saa mutta omassa rauhassaan. Vanhempienkaan ei tarvitse yrittää dempata lapsen kiukkua eikä toisaalta myöskään kuunnella järjetöntä huutoa.
On mielestäni hölmöä, jopa väärin kasvattaa lasta uskomaan, että hän rähisemällä saa huomiota/kavereita/mitä tahansa. Kun lapsi lähtee tarhaan tai kouluun, hänet joka tapauksessa raivoavana erotetaan muusta porukasta. Ihan hyvä oppia tämä tosiasia jo kotona.
Raivota saa mutta omassa rauhassaan. Näin se menee aikuiselämässäkin.
Muutaman kerran jälkeen alkaa mennä jo perille että turha huutaa, periksi et saa!
Lapset ovat nyt 10v ja 11v, ihan normaaleita, iloisia ja jopa hyväkäytöksisiä lapsia. Jatka ihan rauhassa samaan malliin. :)
Välillä tuntuu hullulta kuinka epävarma sitä onkaan tällä vanhemmuuden polulla...